Lue keskustelun säännöt.
Hämmästyin kun mieheni meni paniikkiin hätätilanteessa.
27.09.2008 |
Isälleni sattui onnettomuus kotioloissa kun olimme paikalla. Tarvittiin ambulanssia vaikkei hengenlähtö ollutkaan kysessä.
Annoin isälleni ensiapua ja pyysin miestäni tilaamaan ambulanssin.
Mieheni lamaantui täysin eikä saanut kutusuttua apua.
Työelämässä hän on projektipäällikkö ja hänellä on useita alaisia joten organisointikykyä kyllä riittää.
Minä puolestani olen se joka stressaa älyttömästi esim. muksujen synttärijärjestelyistä jos kaikki ei mene ihan suunnitelmieni mukaan.
Kommentit (6)
että hätätilanteessa toimin ns. vaistojen varassa ja vasta jälkeen päin tulee sokkireaktio
Mulla on äiti samanlainen ku miehesi vaikkei onneksi mitään vakavaa tilannetta ole ollutkaan, mutta jos esim. mun lapsille sattuu jotain niin hän ei osaa tehdä mitään vaan suunnilleen kanssa jähmettyy tai höpöttää vaan jotain typerää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oliko miehesi hämillään tilanteen jälkeen? miten tilanne ratkesi? kuka soitti apua?
ihmisen normaalielämän toiminnalla ei pysty pahemmin ennustamaan hänen toimintaansa pahassa kriisitilanteessa. Eli on siinä mielessä ennakoimatonta. Normaalisti suuri johtaja, joka pärjää paineen alla, saattaa onnettomuustilanteessa mennä täysin kyvyttömäksi toimimaan.
Tätä ei voi käsittääkseni ennustaa oikein mitenkään ennalta, paitsi, että ihmisellä on tapana toimia pahassa paniikkitilanteessa toistuvasti samoin. Esim. Estonian onnettumuuden yhteydessä tästä oli juttua. Jonkin verran tähän pystyy vaikuttamaan harjoittelemalla (esim. sotilaat), mutta silläkään ei käsittääkseni sinänsä voi varsinaisesti muuttaa hirveästi käytöstä paniikissa vaan estää paniikkiin menoa tai automatisoida toimintamallinsa niin, että noudattaa niitä sokeasti.
Olen valitettavasti samanlainen kuin miehesi. Menen aivan lukkoon pahan paikan tullen. Lamaannun paikalleni, enkä osaa tehdä mitään. Pari kertaa on tällainen tilanne tullut vastaan ja molempina kertoina samanlainen reagointi. Jälkeen päin minua hävetti älyttömästi, että miten en muka pystynyt mihinkään, en osannut toimia vaan menin aivan paniikkiin. Ei se mukavaa ole.
En joutunut elvyttämään joten pystyin kutsumaan itse ambulanssin kun sain ensin tilanteen hiukan rauhoittumaan. Mieheni komensin sohvalle istumaan ettei olisi tiellä.
Isäni putosi tikkailta ja jalkaan tuli murtuma. On nyt sairaalassa hoidettavana.
Sitä paniikkitilanteen hallintaa ei näe päältä päin ja usein ne joista ei uskoisi panikoi.