Ahdistaako sinua koskaan? Itseäni ahdistaa niin, ettei henki tunnu kulkevan ja

Sen kanssa yksin pärjääminen. Alkoi tuntua niin pahalta että tuli rintaan hirveä kipu enkä saanut henkeä. Sitä kesti noin kaksi viikkoa olin pari päivää töitstäki poissa. Nyt jo paljon parempi olo. Noita stressejä tulee ja menee välillä pahempaa

Minä olen sairastanut ja hoidattanut sekä vaikean masennuksen että syömishäiriön, joten tämän kestän kyllä. Ainakin olen elossa, kun jokin tuntuu joltakin, ajattelen.

Sanoi, että ovat paniikkikohtauksia ja olen masentunut. Sain nyt lääkkeitä ja toivon että olo paranee parin viikon päästä. Pitäisi päästä vielä puhumaan asioita ulos. Minulla on kanssa tosi stressaavaa kotona ja lasten kanssa, mutta sen lisäksi vaikka miehen kanssa on ihan ok, hänkin ahdistaa minua. Kaikki ystävät ahdistavat minua. En jaksaisi mitään tai ketään.



Miten te olette muut jakselleet?

käyn psykologilla ja teen töitä itseni kanssa. Itse diagnosoin itselleni yleistyneen ahdistuneisuushäiriön (hae googlesta).



Psykologi suositteli lukemaan joitakin kirjoja - netistä hakemallakin löytyy. Ostin itse akateemisesta kirjakaupasta " Eroon ahdistuksesta" työkirjan (en muista kirjoittajaa). Lisäksi psykologin ehdotuksesta harrastan itsesuggestiota eli mietin asioita joita haluan saavuttaa esim. elämästä nauttiminen, rentoudun ja toistan itselleni hetken lausetta tulen nauttimaan elämästäni... tms. Lauseen pitää on muotoiltuna niin ettei se ole ehdoton esim. nautin elämästäni ei toimi.



Minulla on vakavia sairauksia taustalla ja jos tulkitsin psykologin oikein, kasvatuksestani johtuen reagoin kriisitilanteisiin ahdistumalla. Äiti alkoholistin lapsi ja sen mukainen kontrolloiva kasvatus. Muuten kyllä ihan normaali lapsuus takana. Kirjan teksti oli ihan järkeenkäypää sinänsä. Suhtaudun skeptisesti psykologeihin, mutta koska en halua ensimmäiseksi lääkitystä niin päätin kokeilla. Onhan se paljolti kiinni myös siitä, että sopiiko juuri tämä psykologi juuri minulle. Kysyin, että kauanko " uudelleenohjelmointi" =) kestää ja vastaukseski sain, että noin kaksi vuotta - siinä vaiheessa kyllä teki mieli mennä työterveyslääkäriltä pyytämään reseptiä, mutta kokeilen tosiaan nyt ensin näin.

Erinomainen kirja; Tommy hellstenin elämän paradoksit. On suorastaan voimakirja. Välillä ei puhuttele niin, nyt ponkaisin taas pois ahdistuksesta kun sitä luin. Suosittelen todella. Ja ainakin mun elämässä sen viisaudet ja ajatukset toimii hyvin.



Voimia kaikille joita ahdistaa. Tässä ajassa on jotain niin kummallista, etteivät ihmiset pysy järjissään..

Kiva kun saa jakaa ahdistuksen kanssanne. Mulla myös ehkä masennus, mutta olen läpikäynyt vähän muuta.

Asia on vielä tuore itselleni, en oikein osaa jaksa ajatuksiani kuin

ihan pari hyvän ystävän kanssa. Vaikka onkin niin paha olo, että kun joku ihminen sanoo yhden väärän sanon, tekisi mieleni huutaa sille omaa pahaa oloani takaisin. Oletteko te muut mielestänne muuttuneet ihmisenä masennuksen aikana? Millaisia olitte ennen masennustanne?

Nytkin ahdistaa ja paljon. Mietin elämääni ja sitä, teenkö oikein, jos jätän mieheni nyt. Tältä suhteelta en saa sitä, mitä haluan. Takana masennus ja siitä parantuminen. Masentuneena oli helppo pysyä huonossakin liitossa, vaikka tiesin, että masennuksen perimmäinen syy oli juuri tämä avioliitto, jota pyöritin yksin pari vuotta.



Nyt mies haluaa vielä yrittää. Ei haluaisi luovuttaa, mutta en tiedä, onko enää mitään yrittämistä. Luottamus toiseen on mennyt, enkä tiedä, saanko sitä koskaan takaisin. Raha-asioista valehtelu on ollut joka päiväistä. Minä raadan töitä, jotta kaikki saadaan maksettua, huolehdin ja murehdin raha-asioista. Luotan siihen, että hän kyllä maksaa taas tilipäivän tultua oman osuutensa, mutta ei ei ei. Miehen rahat menevät peleihin ja talous päin seiniä.



Joka kerta lupaa ja lupaa, että nyt oli viimeinen kerta. Ja minä teen töitä maksaakseni laskut. Pelkään, että nyt oli todellakin viimeinen kerta.