Kysyttiinkö teiltä synnytyksessä, että saako episiotomian tehdä?

Mä kieltäydyin. Tai pyysin saada vielä yrittää ponnistaa ensin. Sieltä se vauva putkahti lopulta, ilman leikkelyä.

Kätilöllä oli kiire toiseen synnytykseen, mitään muuta tarvetta ei olisi ollut. Vauvakin oli vain vähän yli kolmekiloinen. Leikkauskohdasta sitten vielä repesin, kätilö ompeli huonosti ja muistoa siitä kannan loppuikäni, nimittäin rumaa arpea. Haavan täydellinen paraneminen kesti vuoden. Toisessa synnytyksessä oli kyllä jo kätilö, mutta epiduraali oli aiheuttanut siellä ongelmia ja vauvalla oli hätä. Silti olen NIIN katkera tälle kätilölle, hän pilasi luomusynnytykseni :(



Toisen ja kolmannen synnytin eri sairaalassa ja kun kielsin epparin, kätilö sanoi heti, että heidän sairaalassa sitä ei koskaan tehdeä ellei ole ihan pakko. Eikä tehty kummallakaan kerralla, vaikka lapset olivat molemmat yli 4 kg. Ei tullut edes repeämiä ja olipa ihanaa kun seuraavana päivänä sai ihmetellä, että olenko mä tosiaan vasta synnyttänyt!

mulla ei keskossynnytyksessä todellakaan tehty, eikä sitä ennenkään olleessa täysiaikaisessa synnytyksessä

Synnytyksestä 2,5 vuotta aikaa ja arpi vaivaa ajoittain. En osannut kritisoida sitä miksi leikkasivat kysymättä, kun kaikki tapahtui niin nopeaa. Ensisynnytys kyseessä, kokonaiskesto vain 3 h, salissa 25 min ennen synnytystä. Se leikkaus ei tosin ollut pahinta, vaan noin tunnin kestänyt ompelu synnytyksen jälkeen ja ilman mitään puudutteita. Siitä kärsin edelleen ja kauhulla odotan seuraavaa kertaa, tosin sairaala on nyt eri.



rv 32

en tiennytkään että jossain kysytään. Vauva piti ottaa imukupilla - joten oli ehkä pakko leikata? Mies sanoi (itse olin melkein taju pois), että kätilö oli vaan saksinut sinne tänne. Kun kätilö oli ommellut, mies oli kysynyt, että montako tikkiä tulee - kätilö oli vastannut, ettei näitä lasketa. Seuraavana päivänä yksi kätilö kurkkasi alapäähän ja sanoi vain, että " mahtaa olla kipeä" . Ei mulle kerrottu muuta sairaalassa, kuin tikit lähtee itsestään - eli ei tarvitse mennä tikinpoistoon. En vieläkään tiedä paljonko niitä oli. Yksi haava oli pitkään todella kipeä, kun se meni tuonne sivuun, pakaaraan päin. Siinä on arpi. Miksihän sinne asti piti leikata?

Ei tarvinut tehdä, 2 tikkiä laitettiin.

Kuopuksen aikana ei kysytty eikä tehty.

Tämä on tapahtunut kolme kertaa. Ensimmäisestä tuli pieni repeämä (1 ommel).

Odotin niitä kipua jotka piti tulla pari päivää synnytyksen jälkeen mutta niitä ei tullut.

koska pieni keskonen ei ole vielä niin valmis kohtaamaan hänelle rankkaa alatiesynnytystä kuin täysiaikainen vauva on.



Imukuppia käytettäessä väliliha ei välttämättä kerkeä mukautumaan nopeasti syntyvään päähän, joten riski repeämälle on suurempi. Siksi eppari tehdään myös imukupeissa monissa sairaaloissa aina.

Joskus välilihaa ei yksinkertaisesti ehditä puuduttamaan ja eppari on leikattava ilman puudutusta. Tällaisessa tilanteessa, jossa kätilö huomaa oikeasti tarpeen epparille, on väliliha jo niin venyttynyt ja veretön, että tunto siitä on usein pois. Tietenkin jokainen kokee kivun erilailla ja puudutuksesta huolimatta voi tuntea epparin leikkaamisen. Jotkut kätilöt kuitenkin puuduttavat jokaisen synnyttäjän välilihan, jotta puudutus olisi jo valmiiksi varalla. (tätä voi myös tietty toivoa)



Repeämiä voi epparista huolimatta tulla syvemmälle emättimeen, joihin ei pysty vaikuttamaan sillä, tekeekö epparin vai ei. Tällaisia voi tulla esim. jos vauva syntyy käsi poskella ja käsi " kyntää" limakalvoa rikki. Sanoisin vielä, että älkää hyvät ihmiset teilatko samantien kätilöä, jos hän näkee tarvetta epparille. On se usein kuitenkin parempi kuin kolmannen tai neljännen asteen repeämät ja peräsuolen sulkijalihaksen vauriot.



T. pian valmistuva kätilöopiskelija

kahdessa ensimmäisessä synnytyksessä, kolmannessa sitä ei tarvinut tehdä.

Leikattiin. Vauvalla oli napanuora kaulan ympäri, ehkä oli siksi tarpeellista? Ei haitannut minua, on parantunut ihan hyvin. Itse en synnytyksestä kovin paljon muista. En tiedä miksi. Ehkä hormoonit tai jälkeenpäin tehty nukutus vaikuttaa.

kahdessa ekassa mitään, leikattiin vaan, kolmannessa keskossynnytyksessä ei leikelty! Joten joku joka väitti, että keskosen kanssa tehdään rutiinisti oli väärässä!

Äidiltänikään ei välilihaa leikattu kummallakaan kerralla yli 30 vuotta sitten, lienee aika harvinaista, mikäli eppari oli silloin rutiinitoimenpide!

Kertaakaan ei ole leikattu. Ekalla kerralla tosin harkittiin, kun epiduraali vei kaiken tunnon ja oli hankala osata ponnistaa, mutta pyysin vielä lupaa yrittää ja ponnistin supistuskäyrän näyttäessä supistusta - sieltähän se lapsi sitten putkahti :)



Muutkin ovat tulleet hyvin mutkattomasti ja olen itse tosi pienikokoinen, joten se ei ainakaan ole vaikuttanut. Ennen ensimmäistä lasta tosin hieroin ja venyttelin varovasti välilihaa oliiviöljyn avulla, lieneekö siitä ollut apua.



Kertaakaan en ole siis revennyt, ei naarmuakaan. Aina olen istunut helposti synnytyksen jälkeen, ja seuraavana päivänä ei varmaan olisi tiennyt muusta kuin mahan pienentymisestä synnyttäneeni.



TAYSissa kätilöt muuten pyydettäessä lämmittävät välilihaa lämpimillä hauteilla, jotta se joustaa paremmin.

Eikä ole tehty. Enkä muuten ole pahemmin revennytkään, on ollut onni saada taitavat kätilöt.

ja siinä kirjoitin, että voi tehdä jos kätilö katsoo tarpeelliseksi. Tiesimme jo etukäteen vauvan olevan iso.

paitsi hätätilanteessa. Oli vähän tympeän oloinen siitä, mutta ei tehnyt epparia. Repesin ihan vähän, 3 tikkiä sain. Ennen tikkejä puudutettiin vain koska vaadin sitä. Nopeasti paranin repeämistä, heti pystyin istumaan tavallisella tuolilla. Kipulääkettä otin sairaalassa muutaman kerran.

Kätilö vielä ilman lupaa yritti napsaista (ilman puudutuksia, ilman mitään) jolloin sain megaraivarit...

Ei sitten leikannutkaan, ja repesin I ja II asteen repeämät, jotka kätilö ompeli kehnosti ja paraneminen kesti kamalan kauan, tuli tulehduksia jne. :(



Jälkikäteen, ko. kätilö olisi todella varmudeksi rutiinilla halunnut leikata, ei ollut tiedossa että repeäisinkö vai en, kävi vain huono tuuri. Ja oikeasti, vieläkin olen saksikammoinen, tekee pahaa ajatella koko asiaa. Tosin tekee myös se repeämisen ajattelu kipeää ja pahaa. Varsinkin se ompelu ilman puudutteita.

sekä minulta että toiselta kätilöltä.



Itseäni ei kyllä häirinnyt, sai sen tehdä ja uskon että oli tarpeen. TUnsin sen kyllä, se on puppua ettei sitä muka tuntisi.