Noloin/pahin paikka mihin auto on sinut jättänyt?

ennen tätä remonttia siis. Painajaisen paikka! Helsinkiläiset varmasti tietävät, mistä puhun.

päällä. Kaverin äitin Opel Corsa vuosimallia -83 jäi risteykseen, oltiin keskimmäisellä kaistalla. Ei siinä muuta kun muijat ulos autosta ja työntämään. Kaveri ohjasi samalla. Onneksi oli pieni auto. Kukaan ei todellakaan tullut auttamaan kaikki vaan tuijotti meidän touhua. Siinä sitten istuskeltiin ja odotettiin että auto käynnistyy ja hyvinhän se käynnisty puolen tunnin jälkeen, niin päästiin jatkamaan matkaa baariin. Päästiin vielä baarista kotiinkin. Se auto sammuili usein kesken ajon mutta kaveri oppi sen aina vauhdissa käynnistään. Risteyksissä aina pelotti että päästäänkö eteenpäin.

Mies laskeskeli että kyllä bensa riittää, mutta eipäs riittänyt. Yli 400km oltiin ajettu ja siihen jäätiin.

Oli tietenkin vuoden vaihde, Millenium... onneksi ehdittiin ajoissa minne pitikin. Kymmenen jälkeen illalla taisi sattua.

Meillä oli kupla kun olin pieni.

Siellä oli myös akku takapenkin alla. Huono akku. Joskus kesken matkaa isä käski meidät pois autosta ja nosti takapenkiä ylös ja vaihtoi akun toiseen ja jatkettin matkaa.=)

Lämmitystähän siellä ei ollut. Pikkuveljeni luuli kauan että äidin sanoma: Kuplassa ei tarvitse turvavöitä kun jäätyy penkkiin kiinni, oli totta.=)

Meidän kupla olisi ollut myös helppo varastaa. Käynnistyi kymmenen pennisellä. Kauan myös mietittiin että miten yksi veljistäni aina istui autossa odottamassa että lähdetään vaikka isäni vannoi että oli laittanut ovet lukkoon. Pikkuveli (taisi olla 3-4v) sitten näytti. Työnsi kynnen lukkoon ja väänsi ja ovi aukesi.=)

Vielä sellainen risteys, jossa kolmet valot peräjälkeen ja minä siellä kaikkien keskellä. Olipa kivaa ja arvatkaa moniko meinasi ajaa perään.

metsätiellä, tai parkissa tien vieressä, muhinoitiin. Olin vieläpä mieheni autolla, kun omani oli huollossa. Mieheni luuli minun olevan ystäväni kanssa shoppailemassa ihan eri kaupungissa. No, autosta meni sitten akku tyhjäksi, oli jo sen verta huonossa kunnossa että ei vaan kestänyt, kun oli radiota sun muuta päällä siinä. Onneksi oli kaapelit vai mitkä ne nyt on takakontissa ja saatiin pysäytettyä kuin ihmeen kaupalla yksi auto (joka olikin ainoa auto, joka siellä liikkui koko sen useamman tunnin aikana, mitä oltiin siellä. Auton kuljettajana oli mies, joka varmaan pikkasen ihmetteli kuviota....



Silloin kyllä alkoi hiki virrata. (Jos olisi joutunut alkamaan soittelemaan miehelle. No onneksi ei auto mennyt rikki, vaan oli korjattava vika).

hautausmaalle. Mä olin raskaana varmaan n. 30 vkolla, eikä mulla ollu ajokorttia.

Mä jouduin työntämään, että auto saatiin liikkeelle. Miehen kanssa oltiin siis liikkeellä.

Ja jotain vikaa autossa taas kerran oli.

sain soitettua nouto apua. Mutta siitä se auto matkas romuttamolle. Niin romu se oli...

Risteyksiin sammumiset on aina noloja. Mulla yks auto talvipakkasella kiukkuili ja sammui helposti risteyksissä...

mutta kun olin teini ja asuimme poikaystäväni kanssa molemmat vielä kotona ja hormoonit kivasti hyrräili. Ei ollu mitään paikkaa ;) Joten päätettiin lähtee autoilemaan ja ettii joku kiva paikka.



Liki Järvenpäätä sellainen löytyikin Honka-rakennuksen esittelyalueen läheltä. No eikös se auton mokoma jäänyt johonkin mutalilluun kiinni.



Olin varautunut pikaisiin ja päällä oli vain hame ja toppi ( ei mitään alla). Kylläpä sitten oli kiva pitkin poikin pääkaupunkiseutua ja lähi kuntia vedellä siinä asussa xD Reidet hinkkautu vereslihalle :(



No seuraavana päivänä mentiin sitten kaverilla varustettuna työntää se auto sieltä lillusta irti. Nolotti kertoa että mitä me siellä korvessa ylipäätänsä tehtiin :D

perheen äidin ja vauvan kanssa käymään lääkärissä.

Auto sammui kesken kaiken todella vilkkaalle tielle, vauva rääkyi takapenkillä ja perheen äiti koitti jonkun pysäyttämänsä miehen kanssa saada tolkkua autoon...

Mulla ei ajatus kulkenut kamalan lujaa ja olin ihan paniikissa, kun pistivät mut polkemaan kytkimiä ja kaasuja - varmaan vielä puolihumalassa - käskyjä en vieraalla kielellä ymmärtänyt juuri muutenkaan. Kortti sentäs onneksi oli, tosin se ei paljon silti ilahduttanut...

Takapenkillä istui 3-vuotias, joka kyseli aika monta kertaa, että milloin mennään äiti, joko mennään äiti, miksi ei mennä äiti, kato vihree valo äiti.



Meni aika kauan, ennenkuin joku pysähtyi auttamaan, ja olikin sitten iso apu tämä joku - mutta kyllä otti päähän ne tyypit, jotka oikein kaasuttivat vaarallisesti ohi ja vielä tööttäsivät päälle. Liikenne oli sitä luokkaa, että en uskaltanut nousta itse työntämään autoa, ja oli tuo pikkulapsikin mukana.



No, selvittiin tosiaan tämän tuntemattoman herran avulla, ja mentiin sitten lapsen kanssa Itikseen hampurilaiselle, auto jäi tien viereen odottamaan parempia aikoja.

...aina lähti käyntiin ilman lämmitystä, mutta muuten se käyttäytyi omituisesti.



Lämmityslaite oli sellainen on/off-välpytin. 20 km:ä sai ajaa jääkylmällä autolla, mutta sitten alkoi tapahtua ja kunnolla. Lämmintä oli hetkessä 30 astetta ja vaihtoehdot oli riisuutua uikkareille tai kääntää lämmitin kokonaan pois päältä.



Ajoin paljon maantieajoa eli tarvitsin pitkiä valoja. Ne sammuivat välillä ihan yllättäen kokonaan ...vähän jännitystä elämään.



Kuoppaisella tiellä kuului vain kauhea ropina, kun kaikki peitelistat irtoili sisätiloissa. Perillä kohteessa meni aina 10 minuuttia painellessa niitä takaisin. Välillä tuli tenkka poo: mihin helvettiin tääkin läpyskä kuuluu?



80 km:n nopeudessa nopeusmittarin viisari alkoi täristä kuin varoituksena " älä enää kiihdytä, varisee loputkin" . Lähempänä satasta mittari taas rauhoittui, mutta moottori huusi jo niin lujaa, ettei kuullut omia ajatuksiaan.



Vaihdekeppi nousi kuopastaan, jos tempaisi sitä vähänkään äkäisemmin. Aina sitä ei meinannut edes saada takaisin, varsinainen soppakauha.



Kääntösäde oli kanssa omaa luokkaansa. Ihan turha kuvitella tekevänsä maantiellä u-käännöstä. Käännät ensin kieli poskessa kaikki mitä kääntyy ja sitten peruutat ja taas kaikki mitä kääntyy ja peruutat taas...

Jätettiin sitten kerran valot päälle, kun mentiin kauppakeskukseen ja akkuhan siinä tyhjeni. Yritettiin käynnistää autoa ja yksi ystävällinen nuorimies tuli auttamaan. Hän lupasi antaa virtaa omasta autostaan ja oli reipas ja osaavaisen oloinen muutenkin.



Hän meni reteesti avaaman konepeltiä ja jutteli samalla niitä näitä. Konepellin alla oli ostoskassi ja työkaluja. Kaveri oli hetken hiljaa ja sitten hänen ilmeensä kirkastui: se akku onkin takana! Kaveri marssi peräluukulle ja avasi sen. Sieltä löytyi kaaran konehuone, mutta ei akkua! Hauska, kun automiehemme höpisi itsekseen: on tässä vitun peltilehmässä akku oltava, tätä ei usko kukaan.



Ohikulkeva keski-ikäinen mies huikkasi, että takapenkin alta löytyy ja totta tosiaan siellä se oli. Eipä olisi osattu sinne kurkistaa =)

ramppiin. Ei kulkenut kukaan sisään, eikä ulos. Uudenvuodenaatto vielä.

Olin yksin takapenkillä ja päästyämme perille katsoin, että jaa ovi onkin mennyt lukkoon, kun nappi on alhaalla. Nostin napin ylös ja rynkäisin ovea. Ajattelin, että itäautoissa on nämä ovet vähän jäykempää sorttia ja ponkaisin oikein kunnolla. Mua sattui ihan älyttömästi käsivarteen ja jalkaan. ovi vaan ei auennut. Siinä kohtaa tuttavien poika katsoi mua olkansa yli ja käski avaaman sen oven lukosta.



Olen joskus jälkeenpäin kuullut vitsinkin rosvoista, jotka onnistuivat pääsemään Wartburgiin sisälle, mutta eivät päässeet sieltä ulos =D

Aikanaan netissä tapaamani nainen oli hiljalleen lämpeävä.

Monen kk viestinnän jälkeen sain hänet houkuteltua ensitreffeille ja pitipäs sattua kun saavuin naikkosta hämeentieltä hakemaan niin heti ruovan kyytiin hypättyä Skodani sammui, eikä lähtenyt enää liikkeelle.

Stressaantuneena rupesin hikoilemaan akkujen vähitellen hyytyessä jatkuvaan starttailuun.

Lopulta neiti nousi autosta pihalle ja emme ole jutelleet sen koomin.

VieläkinNoloinTilanne kirjoitti:

Aikanaan netissä tapaamani nainen oli hiljalleen lämpeävä.

Monen kk viestinnän jälkeen sain hänet houkuteltua ensitreffeille ja pitipäs sattua kun saavuin naikkosta hämeentieltä hakemaan niin heti ruovan kyytiin hypättyä Skodani sammui, eikä lähtenyt enää liikkeelle.

Stressaantuneena rupesin hikoilemaan akkujen vähitellen hyytyessä jatkuvaan starttailuun.

Lopulta neiti nousi autosta pihalle ja emme ole jutelleet sen koomin.

Skoda on kyllä noloin auto ikinä! Taisi neiti perua reffit ihan vaan kun näki politrukin hymyn.

Bensa loppui kerran mannerheikintien ja hakamäentien risteykseen.

Toisen kerran kytkimen painelaakeri hajosi keskellä liikenneympyrää.

VieläkinNoloinTilanne kirjoitti:

Aikanaan netissä tapaamani nainen oli hiljalleen lämpeävä.

Monen kk viestinnän jälkeen sain hänet houkuteltua ensitreffeille ja pitipäs sattua kun saavuin naikkosta hämeentieltä hakemaan niin heti ruovan kyytiin hypättyä Skodani sammui, eikä lähtenyt enää liikkeelle.

Stressaantuneena rupesin hikoilemaan akkujen vähitellen hyytyessä jatkuvaan starttailuun.

Lopulta neiti nousi autosta pihalle ja emme ole jutelleet sen koomin.

Ai kauheeta jos kävis tollanen mäihä xD.