Torissa nähtyä: annatte rescue-koirille 2 kk sopeutumisaikaa?

Tuttu antoi koiran pois 1 kk jälkeen. 

Meillä arka ja pelkoaggressiivinen rescue oli 5 vuotta, ja siinä oli se viisi vuotta liikaa näin jälkikäteen katsoen. Koko elämä pyöri koiran ongelmien ympärillä, rahaa paloi kouluttajiin ja eläinlääkäreihin kun etsittiin onko koiralla kiputiloja. Vieraita ei voinut tulla, edes lasten kavereita. Lenkkeilyt öisin. Koiran ongelmat olivat vaan kuulemma hihnan toisessa päässä. Nyt kun ns. normaali koira kotona, elämä on aika mukavaa. Olisi oikeasti pitänyt heittää ne hanskat naulaan silloin vähän nopeammin. No, silloin oli nuori ja jaksoi kaikenlaista.

Eihän niitä mihinkään Toriin pistetä vaan pitäisi palautua yhdistykselle. 

En ottaisi yhtään rescue-koiraa. Olen hoitanut tuttavan stressikoiraa muutaman päivän ja olen aivan kypsä. Hänellä kaksi kahjoa koiraa. Toinen dominoi, toinen alistuu ja on stressaantunut. Pissaa sisälle, kakkaa. Toinen hyökkii ihmisten päälle ja ärisee. En tajua. 

Aika paljon ikäviä kokemuksia teillä. Itselläni on pelkästään hyviä kokemuksia noin 5 rescuekoiraa kotiuttaneena.

Ehkä enemmän tarkoitin että kärsivällisyys ja ammattiapu auttavat usein saamaan koiran täysin tavalliseksi kotikoiraksi enintään vuoden sisällä. 

En ole ikinä nähnyt tapausta, jossa arkaa koiraa ei saada toimintakuntoiseksi osaavissa käsissä (sellaisiakin varmasti on). 

Ap

Jos on lapsia talossa, ei kannata ollenkaan ottaa pelkokoiraa. Koira ja lapset aistivat jännitteen kotona eikä se ole hyvä juttu.

Onneksi yhdistyksien koirista suurimmalla osalla on ns normaali luonne.

Tällä palstalla on ikäviä kokemuksia kaikesta, lähes kaikkeen suhtaudutaan lähtökohtaisesti negatiivisesti. 

Rescuekoiraa ei tosiaan kannata ottaa, jos ei ole varautunut haasteisiin eikä niiden kärsivälliseen ratkomiseen. Kaikki rescuestaustaiset koirat eivät kuitenkaan ole ongelmakoiria. Minulla on ollut kaksi rescueta, jotka kummatkin solahtivat kotikoiran elämään muutamassa viikossa ilman käytösongelmia tai haasteita. Nykyinen on vieläpä niin erityisen rauhallinen, lempeä ja "helppo", että en usko vastaavaa löytyvän kovin helpolla rotukoiristastakaan. 

Meillä on ollut ulkomaan rescue nyt pari viikkoa. Tosi paljon on kehittynyt, alkuun pelkäsi autoja, pyöräilijöitä ja vieraita ihmisiä, nyt saa autot, rekat ja traktorit mennä ohi eikä haittaa mitään. Pyöräilijöitä väistää, kävelijät on ok. Eilen kävi ekaa kertaa meillä kotona koiralle vieraita ihmisiä, koira halusi ja sai mennä makkariin. Pari kertaa kävi ovella kurkkaamassa, eli kiinnosti kuitenkin 😊 meni paljon paremmin kuin luultiin.

Hiljalleen hyvä tulee 😊

Vierailija kirjoitti:

Tällä palstalla on ikäviä kokemuksia kaikesta, lähes kaikkeen suhtaudutaan lähtökohtaisesti negatiivisesti. 

 

Rescuekoiraa ei tosiaan kannata ottaa, jos ei ole varautunut haasteisiin eikä niiden kärsivälliseen ratkomiseen. Kaikki rescuestaustaiset koirat eivät kuitenkaan ole ongelmakoiria. Minulla on ollut kaksi rescueta, jotka kummatkin solahtivat kotikoiran elämään muutamassa viikossa ilman käytösongelmia tai haasteita. Nykyinen on vieläpä niin erityisen rauhallinen, lempeä ja "helppo", että en usko vastaavaa löytyvän kovin helpolla rotukoiristastakaan. 

Näinpä eli moni rescue on luonteeltaan oikein hyviä ja sopetuvaisia. Tämä johtuu tarhaoloista, jossa sosiaalistuminen on pakollista. Moni kotikoira pilataan tämän vaiheen ylittämisellä, etenkin isot koirat ja tappelukoirat.

Samoin vatsaongelmia on vähemmän, kun tarhassa ja kadulla altistutaan hyödyllisille bakteereille.

Yhdistykset eivät lähetä vihaisia tai sairaan arkoja koiria ulkomaille. Palstan käsitys ei vastaa siis todellisuutta. Rescue-koirilla on usein tavallista tyytyväisempi luonne ja halu oppia, kai siksi etteivät vain joudu takaisin kadulle. 😊

Meillä on rescuekoira, ja helpolla on päästy. Koira tuli meille 5 kk ikäisenä, eikä ole ollut koskaan tarhalla. 

Onpa itselläni ollut ihan rotukoirakin, niin arka ja luonnetestissä todettu huono hermorakenne, ettei siitä toimintakuntoista koiraa tullut ikinä. Täällä landella nyt pärjää jotenkuten koira kuin koira, kunhan ei mitään ihmeellistä tapahdu. Että uskon että sellaisia rescueissakin kyllä on. Olen sivusta seurannut kyllä yhtä rescueta, ihmisiin sosiaalistamaton noin puolivuotias pentu oli tullessaan. Ihan kelpo koira siitäkin ajan kanssa tuli kuitenkin.