Köyhyys on hiipinyt elämääni pikkuhiljaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten luisuminen köyhyyteen tapahtui? Onko elämäntilanteesi pysynyt samana? Käytkö töissä vai oletko työtön?

 Olen työkyvyttömyyseläkkeellä. Luisu alkoi siis jo yli kymmenen vuotta sitten. Tilanne paheni olennaisesti, kun lapset täysi-ikäistyivät, sillä jouduin elättämään heitä yksin eläkkeelläni siinä vaiheessa. Olen yksinhuoltaja. Toisaalta lasten muutettua pois kotoa tilanne vähän parani. 

Miksi lapset eivät hakeneet toimeentulotukea?

Opiskelijan ensisijainen tulo on opintolaina, joka lasketaan siis toimeentulotuessa tuloksi, nostipa sitä tai ei. 

Vierailija kirjoitti:

Kun on kaksi järkyttävän paljon syöviä teinipoikaa niin rahaa menee ruokaan vaikka miten välttää ylimääräistä kuten mehuja, limsoja, kalliita lihoja ja juustoja, kalliita leipiä tai leikkeleitä. 

Olen itse osa-aika töissä, ja käteen jää 1300 euroa ja miehellä 2200 euroa. Asumme neliössä vuokralla työsuhdeasunnossa Helsingissä, ja todella tiukkaa tekee. Välillä on pakko ostaa kasvaville pojille vaatetta ja kenkää ja tietty puhelimet ja netti, kotivakuutus, ja muut pakolliset menot kuten lääkkeet. 

Välillä ei ole rahaa ostaa mitään karkkia tai sipsiä, suklaata tai jäätelöitä kun on pakko ostaa ruokaa! Kateellisena katson kun toiset perheet käy elokuvissa, matkoilla, kahviloissa ja ostavat noutoruokaa. En edes muista, milloin meillä olisi ollut varaa syödä macdonaldsissa perheen kanssa. Kun kaikki raha menee pakolliseen elämiseen. Ruokaan menee noin 400-500 euroa kuussa, ja siinä on myös hygieniatuotteet pesuaineet y

Elämä on valintoja myös pienillä tuloilla. Minulla on varaa ostaa lapselle , huomaathan vain yksi lapsi, muu kuin halpa joululahja. Meille ei sen sijaan osteta kuusta. Jo 16 vuotta on ollut kierrätysjeskuksesta ostettu muovikuusi. Jouluruokana oli riisipuuroa. Meillä on ollut myös joskus varaa ostaa se halvin hampurilaisateria ja käydä leffassa kerran vuoteen. Kaiken tämän saa sillä kuuseen ja jouluruokiin laitetulla rahalla.

Vierailija kirjoitti:

Marinin hallitusvuodet pilasi minun elämäni. Olen siitä niille niin suunnattoman vihainen ja katkera. 

Samoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon työkyvyttömyyseläkkeellä. Oli tarkoitus juhlistaa pyöreitä synttäreitä syömällä ulkona, jossain halvemmassa ravintolassa, mutta ravintolassa kuitenkin. En ole vuosiin käynyt sellaisessa. Hah, Hah, haaveeksi jäi, tuli nimittäin erittäin kivuliaat peräpukamat ja varaamani raha meni lääkevoiteeseen. Ei jumankekka, ei kai tässä voi enää kuin nauraa, hyvää synttäriä mulle! 

 

Hyvää syntymäpäivää! Tuollaista se juurikin on. Kun säästää rahaa vaikka hammaslääkäriin niin sillä aikaa ehtii pesukone hajota ja säästöt meneekin siihen.

 Kiitos. Monesti se juuri menee näin, että asiaan x säästetyt varat sitten menevät johonkin akuutimpaan kohteeseen. Mulla nyt oli onnekas tilanne sikälikin, että se ulkona syöminen ei ollut millään tavalla välttämätöntä, että ei tarvinnut valita kahden välttämättömyyden välillä. Joskus on ollut niinkin. Turhauttavaa, kun vaikkapa tietää, että olisi järkevää käydä poistattamassa hammaskivi välttääkseen tulevat ongelmat ja isomman rahanmenon, mutta ei saa säästettyä sitä varten, kun aina tulee muita ohittamattomia tarpeita ja säästöt sulaa. 

Ruuan hinta on triplantunut tässä 10 vuoden aikana ja kaikki ovat siitä hiljaa. Ei töissäkäyvälläkään ole enää varaa syödä.

Vierailija kirjoitti:

Voisin kuvitella että ne jäätelöt, limut, noutuoruoat yms eivät kaiherra silloin kun olisi varaa ostaa niitä mutta säästösyistä ei osta/ei vain kiinnosta. Silloin kun ne ovat täysi mahdottomuus voi tulla tunne että pakosta jää paitsi jotain jonka "kaikki muut" saavat ja niistä muodostuu houkutus/"katkeruuden" aihe.

Elin vuosia ns. köyhää lapsiperhe-elämää. Asennoiduin siihen kuitenkin siten, että tein kotiruokaa ja leivoin leivät itse, koska se oli terveellistä. Mitään herkkuja ei ostettu, koska ne olivat epäterveellisiä. Huvituksena oli luontokohteet, pyöräretket, piknikit puistoon, ilmaiset museot ja kirjastot, koska ne olivat sivistäviä. Lapset eivät tänä päivänä tiedä, kuinka vähissä meidän rahat silloin olivat. Silloinkin he vain ihmettelivät sitä, miten ihmeessä heidän kaverit saattoivat olla niin hölmöjä, että ostelivat koko ajan herkkuja, tms. Ja näille noutoruokaperheiden lapsille olivat vastaleivotut sämpylät meillä suurinta herkkua. :)

Vierailija kirjoitti:

Ruuan hinta on triplantunut tässä 10 vuoden aikana ja kaikki ovat siitä hiljaa. Ei töissäkäyvälläkään ole enää varaa syödä.

Myös polttoaineen ja sähkön hinta on noussut. Sähköä on kaikkien käytettävä ja vaikkei omistaisi autoa, kohonneet kuljetuskustannukset menevät tuotteiden hintoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisin kuvitella että ne jäätelöt, limut, noutuoruoat yms eivät kaiherra silloin kun olisi varaa ostaa niitä mutta säästösyistä ei osta/ei vain kiinnosta. Silloin kun ne ovat täysi mahdottomuus voi tulla tunne että pakosta jää paitsi jotain jonka "kaikki muut" saavat ja niistä muodostuu houkutus/"katkeruuden" aihe.

Elin vuosia ns. köyhää lapsiperhe-elämää. Asennoiduin siihen kuitenkin siten, että tein kotiruokaa ja leivoin leivät itse, koska se oli terveellistä. Mitään herkkuja ei ostettu, koska ne olivat epäterveellisiä. Huvituksena oli luontokohteet, pyöräretket, piknikit puistoon, ilmaiset museot ja kirjastot, koska ne olivat sivistäviä. Lapset eivät tänä päivänä tiedä, kuinka vähissä meidän rahat silloin olivat. Silloinkin he vain ihmettelivät sitä, miten ihmeessä heidän kaverit saattoivat olla niin hölmöjä, että ostelivat koko ajan herkkuja, tms. Ja näi

No sulla lapset tyytyi sänpylöihin, onnea siitä. 
Itse muistan omasta lapsuudesta että kyllä tuntui pahalta kun kaverit tuhlaili rahojaan milloin mihinkin eikä mulla ollut ikinä rahaa ostaa sitä halvintakaan jäätelöpuikkoa tai tikkaria, ilman että keräsin itse pulloja tmv. Oksettaa sun omahyväisyys. Vit***uun ne iänikuiset sämpylät! Olisin halunut karkkia edes kerran viikossa. 

Siis miten niin ei kannata muuttaa halvempaan. Jos vuokra on 300, asumistuki on 224. Eli jää maksettavaksi 76e. Jos vuokra on 400, asumistuki on 275e, eli jää maksettavaksi 125e. Niin säästää siinä kuitenkin lähes 50e. Tämä siis laskettu tämän kaupungin tiedoilla ja täällä saa tuollakin hinnalla yksiön. Asumistuki on max 70% vuokrasta. 

Vierailija kirjoitti:

Siis miten niin ei kannata muuttaa halvempaan. Jos vuokra on 300, asumistuki on 224. Eli jää maksettavaksi 76e. Jos vuokra on 400, asumistuki on 275e, eli jää maksettavaksi 125e. Niin säästää siinä kuitenkin lähes 50e. Tämä siis laskettu tämän kaupungin tiedoilla ja täällä saa tuollakin hinnalla yksiön. Asumistuki on max 70% vuokrasta. 

Aika moni pienituloinen asuu jo edullisesti, muuhun ei yksinkertaisesti ole varaa. Itse tein sen ratkaisun, että muutin kalliimpaan asuntoon lähemmäs palveluja, vaikka menetin sen viisikymppiä. Laskin, että kulkemisiin menee vähimmillään neljä kymppiä kuukaudessa (2krt/viikko kauppaan) ja se oli tosiaan vähimmillään. Edellisessä asuinpaikassa kauppaan oli 5 kilometriä. Sulalla kelillä pyöräiltävissä, mutta kyllä välillä tympäisi lähteä sötköttämään säästä riippumatta. Nyt käsilläni on kauppa, kirjasto, apteekki, uimahalli, postin palvelut, mikä mahdollistaa myymisen Torissa ja Vintedissä. Koen elämänlaatuni kohentuneen paljon. 

Samalta tuntuu. Pikkuhiljaa olen joutunut luopumaan entiseen elämääni kuuluneista asioista pitkittyneen työttömyyteni takia. Ei sitä oikeastaan edes ole tullut ajatelleeksi, mutta nyt kun miettii, mihin ennen oli varaa, niin aika paljon on asioita, joihin ei enää ole. Totta kai elintaso on työttömänä eri kuin työssäkäyvänä ja niin sen pitääkin olla, mutta se riepoo, että ihan perusasioistakin, kuten vaikka lääkärikäynneistä täytyy jo tinkiä. Onneksi ei ole lääkityksiä tai mitään säännöllisiä sairauskuluja, mutta se yksikin lääkärikäynti sekoittaa pakan ja stressaa.