Pitäsikö mun hankkia itselleni elämä, lapsia jne.

Eikö elämä ole ihan vain siinä missä jo nyt olet? Vai tuntuuko, että jotain puuttuu? Se on välillä ihmeellistä, että kaikki aina tuntuvat haikaavan sitä mitä ei ole. Ennen oman lapsen syntymää halusin lasta ja perhe-eloa. Nyt kun ne on... sitä haikailee omaa aikaa ja vapautta toisinaan ( sitä vanhaa), vaikka juuri tässähän sen "elämän" pitäisi olla. Lapsettomille sinkkuystäville olen aina toitottamassa, että ELÄKÄÄ nyt täysillä asioita mitä ei pikkulapsen kanssa sitten voi heti tehdä. Mikään aika ei enää palaa koskaan samana takaisin. Kaikki muuttuu niin totaalisesti lapsen syntymän jälkeen. Jos saisin elää jonkun päivän vanhaa lapsetonta sinkkueloa; nukkuisin pitkään, söisin mitä huvittaa milloin huvittaa, lukisin lehteä rauhassa tuntikaupalla, joisin teetä rauhassa, kävisin leffassa/teatterissa, roikkuisin ystävien kanssa baarissa hyvän livemusiikin äärellä, valvoisin myöhään, tekisin yöllisiä pyöräretkiä kaupungille/ meren rannalle, viettäisin pitkiä aikoja kylvyssä/ suihkussa, urheilisin fiilispohjalta milloin huvittaa...



Ja tämä testi kannattaa tehdä ennenkuin edes harkitsee sitä lasta:

http://www.perhekerho.net/hauskaa/8.htm

Ehkä pitäisi hankkia elämä tai ainakin harkita jos vielä voi.



Aika harva katuu lapsen hankkimista. Työtä ja valvomista on enemmän, mutta iloa myös. Tavallaan lapsen myötä universumin keskipiste siirtyy ja maailma todellakin näyttää toisenlaiselta.

Omalle elämälle voi löytyä lapsen myötä tarkoitus, mikä antaa uskomattomasti voimia ja energiaa.



Olen onnistunut järjestämään itselleni myös ravintola- ja elokuvailtoja, shoppauspäiviä ja pitkiä yöunia lapsen saamisen jälkeenkin. ( lapsia on tosin vain yksi)

Vuorotellaan välillä hoitovuoroja miehen kanssa, viedään lapsi toisinaan yöksi mummolaan , käytetään siivousapua, harrastetaan mihen kanssa liikuntaa paikoissa joissa on lapsille leikkihuone ja hoitaja jne.