Lue keskustelun säännöt.
Ovatko vanhempansa lapsuudessa menettäneet ihmiset vahvempia henkisesti?
21.02.2026 |
Esim eivät valita pikkuasioista vaan tietävät mitä ne elämän oikeat ongelmat ovat, ovat myös kypsempiä kuin muut saman ikäiset. Mutta onko myös henkisesti vahvempia?
Kommentit (271)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kyllä, monista tulee Riikka Purran kopioita. Henkisesti häiriintyneitä. Persoonallisuushäiriöisiä.
Just näin.
Ainoo kenet ite tunnen henkilökohtaisesti, jonka vanhemmat kuollu nuorena, on väkivaltanen kontrolloifriikki, jonka koko elämä pyörii sen ympärillä, et kostaa "häntä väärin kohdelleille" eli ku joku vaikka tehny rikosilmoituksen, ku on lyöny, ni alkaa masinoida aivan järkyttäviä kampanjoita sitä ihmistä kohtaan. Lasu ja huoli-ilmotuksia, kaikille yhteisille tutuille mustamaalauskampanjaa, työpaikalle ties mitä viestejä, vuokranantajalle valituksia "naapurin" toimesta, auton renkaiden puhkaisemista yms. Kaikki tietää, et kyse tästä ihmisestä, mut koska fyysisiä todisteita ei ole, et juuri hän olis nää asiat tehny, ni esim. poliisi ei voi asioille mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin tietynlaista resilienssiä monelle kehittyy.
Ihan kuten kaikista vaikeuksista tai epänormaaleista tilanteista.
(Toivottavasti kaikki joilla on ollut koko lapsuus vanhemmat elossa, alapeukuttaa!! :D)
Eihän resilienssi ole kiinni siitä että onko menettänyt vanhempansa vai ei vaan siitä että millaista elämä on ollut ja mitkä valmiudet on siihen resilienssiin. Myös vanhempansa menettänyt saattaa olla äärettömän herkkä tapahtumille ja toisaalta sellaisella joka elää vanhempienssa voi olla hyvä resilienssi.
Niinpä. Ei se vanhempien kuolema tee kenenkään resilienssistä parempaa, koska resilienssi ei tarkoita sitä. Resilienssi on niitä tekijöitä mitkä auttavat ja tukevat selviytymistä ja hyvinvointia, esimerkiksi turvalliset kotiolot, saatu tuki, perhe ja ystävät ja mahdollisuus terapiaan.
Kyllä se jälkensä jättää. Itse kuulun em. "sakkiin" ja voin kertoa, että vanhempien puuttuminen elämästä jättää todella turvattoman olon pitkälle aikuisuuteen.
Ei ole mitään tukimuuria, mitä vastaan nojata, jos elämä kohtelee kaltoin. Ei voi "mennä kotiin" vanhempien luokse jos iskee taloudellinen katastrofi, asunto lähtee alta tms.
Tämä ei kyllä itselleni ole opettanut muuta kuin sen, että kaikesta (huonostakin) on pidettävä kiinni kynsin hampain, jotta ei koskaan jää tyhjän päälle.
Opin kyllä seisomaan omilla jaloillani varsin varhain, mutta sain kerätä rohkeutta ja uskoa itseeni neljä vuosikymmentä, ennen kuin uskalsin alkaa elämään omannäköistä elämää.
Suuret elämänvalinnat pelottavat vieläkin ja joitakin jätin tekemättä kokonaan. En esimerkiksi koskaan perustanut omaa perhettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se jälkensä jättää. Itse kuulun em. "sakkiin" ja voin kertoa, että vanhempien puuttuminen elämästä jättää todella turvattoman olon pitkälle aikuisuuteen.
Ei ole mitään tukimuuria, mitä vastaan nojata, jos elämä kohtelee kaltoin. Ei voi "mennä kotiin" vanhempien luokse jos iskee taloudellinen katastrofi, asunto lähtee alta tms.
Tämä ei kyllä itselleni ole opettanut muuta kuin sen, että kaikesta (huonostakin) on pidettävä kiinni kynsin hampain, jotta ei koskaan jää tyhjän päälle.
Opin kyllä seisomaan omilla jaloillani varsin varhain, mutta sain kerätä rohkeutta ja uskoa itseeni neljä vuosikymmentä, ennen kuin uskalsin alkaa elämään omannäköistä elämää.
Suuret elämänvalinnat pelottavat vieläkin ja joitakin jätin tekemättä kokonaan. En esimerkiksi koskaan perustanut omaa perhettä.
Eikö lapsena vanhempansa menettäneillä määrätä sijaishuoltajat, yleensä joku läheinen? Sosiaalihuoltohan siitä taitaa päättää. Samoin monelle isovanhemmista tai vanhempien sisaruksesta tulee se perhe, ihan samalla tavalla kuin muillakin lapsilla ja nuorilla on omat perheet.
Toisaalta sitten on niitä jotka ovat joutuneet elämään turvattoman lapsuusen ihan siellä vanhempiensa luona, heillä ei ole senkään vertaa apua ja tukea saatavilla mitä vanhempiensa menettäneillä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverin vanhemmat kuolivat ja joutui tekemisiin lastensuojelun sosiaaliviranomaisten kanssa, sosiaalihuolto teki kartoitukset huoltajista. Lisäksi määrättiin terapiaan.
Mikä siinä voisi olla vahvuutta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oh, the irony...