Pelkään kuolemaa
on alkanut pelottaa suunnattomasti. En halua kuolla vaikka onkin joskus pakko edessä. Miten laannuttaa pelkoa, onko täällä pappia paikalla?
Kommentit (21)
Kohdista ajatuksesi muualla heti kun kuoleman ajatus tulee päähän. Alat vaikka laskea mitä kaikkea vihreästä näet ympäristössäsi tms. Ota sun ajatukset hallintaasi.
Lisäksi voit ajatella, että elät mahdollisimman hyvän elämän joka sinulla nyt on. Koskaan ei voi tietää.
Elä täydesti. Sitten joskus on helpompi luopua ja lähteä.
Faktahan on se, että elämästä ei kukaan selviä hengissä. Siihen asti kannattaa kuitenkin elää.
Vierailija kirjoitti:
Kohdista ajatuksesi muualla heti kun kuoleman ajatus tulee päähän. Alat vaikka laskea mitä kaikkea vihreästä näet ympäristössäsi tms. Ota sun ajatukset hallintaasi.
Lisäksi voit ajatella, että elät mahdollisimman hyvän elämän joka sinulla nyt on. Koskaan ei voi tietää.
Kuolema pitää kohdata jotta siitä pelosta pääsee eroon
Ei auta tasolle siirtyminen. Minun rakkaat vanhempanikin kuolivat ja en voi käsittää, etten saa heihin yhteyttä enää, alussa sain muutaman kerran ja sain kerran lentävän lautasenkin yöllä meidän parisängyn ylle ja ääni sanoi: Varo tuon kättä. Sitten lautanen meni mieheni päälle surisemaan hetkeksi ja meni sitten pois, ääni kuuluin aika kauan vielä jälkeen, se surina, lautanen oli kaksivärinen, puna-vaalea kuin ufo.
Tuo on semmoinen asia, mikä jokaisen on jossain vaiheessa kohdattava. Viimeistään keski-iässä se tulee, viimeistään kun ihan niitä läheisimpiä esim. omat vanhemmat, kuolevat.
Joillekin se tulee jo nuorempana. Itselläni se iski teini-iässä, varmaan koska paras kaveri kuoli syöpään. Pelkäsin iltaisin mennä edes nukkumaan, koska voisin kuolla yön aikana. Ahdisti ihan valtavasti se että millä hetkellä tahansa sydän voisi pysähtyä, verisuoni katketa päästä tms. Pelkäsin myös syöpää, ja oli luulosairausoireita vähän väliä. Mutta niin siinä kävi, että vähitellen väsyin pelkäämään, ja jotenkin mieli saavutti sovun sen kanssa, että sellaista haurasta elämä on, eikä tässä auta kuin elää päivä kerrallaan, niin kauan kuin elämää riittää. Tuon älyllinen tietäminen ei auta kuolemanpelkoon, kaikkihan sen tietää, vaan jotain täytyy mielessä syvällä tapahtua, että oikeasti on sovussa tuon elämän rajallisuuden kanssa.
Mutta kiitokset kaikista lohdutus viesteistä, onhan minulla vielä paljon hyvää elämässä ja perhekin.
Täällä yksi pappi Espoosta. Ihan kristillisen uskon ytimessä on viesti kuoleman voittamisesta. Jumalan Poika Jeesuskin kuoli, mutta myös nousi kuolleista. Eikä se kuolemakaan ollut turha, vaan sillä hän kantoi meidän syntiemme tuomion ja avasi tien ikuiseen elämään jokaiselle, joka häneen turvautuu - vaikka heikollakin uskolla.
"Minä kokoan työkaluni.
kuulon, näön, maun, hajun, aivot.
On tullut ilta,
työpäivä lähenee loppuaan,
maamyyrän tavoin,
minä palaan kotiini, maahan.
En siksi, että olisin väysnyt tekemään
työtä, ei minua väsytä, mutta aurinko on laskenut."
Nikos Kazantzakis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohdista ajatuksesi muualla heti kun kuoleman ajatus tulee päähän. Alat vaikka laskea mitä kaikkea vihreästä näet ympäristössäsi tms. Ota sun ajatukset hallintaasi.
Lisäksi voit ajatella, että elät mahdollisimman hyvän elämän joka sinulla nyt on. Koskaan ei voi tietää.
Kuolema pitää kohdata jotta siitä pelosta pääsee eroon
Oot oikeassa, sitten ei tarvii enää pelätä kun on kuollut.
Joskus joku sano viisaasti näin että ihminen joka ei ole kuollut eläessään, pelkää kuolemaa. Ihminen, joka on kuollut kertaalleen tai useamminkin lopettaa pelkäämisen.
Menee varmaan monilta yli ymmärryksen, mitä en ihmettele täällä ollenkaan.
Minä en pelkää itse kuolemaa, vaan kipua joka kuolemaan liittyy.
Mä luulin päässeeni siitä siis kuoleman pelosta siinä vaiheessa kun olin kuolla alkoholimyrkytykseen
Silloin oli oma kuolema lähellä
Pentti Karvonen 36 vuotta ou jee
😜🍗🚀🍻🔪🇬🇷🍆🍺💓🇫🇮🍑
Tässä teille palkinto kas näin........
🐒💨 🐒💨 🐒💨 🐒💨 🐒💨
Vierailija kirjoitti:
Minä en pelkää itse kuolemaa, vaan kipua joka kuolemaan liittyy.
Mikä kipu, joku kertonut sulle satuja, ei kai rajantakaa tullut vitsiniekka, vuosikausia kivuissa eläminen kyllä olisi piinaa josta tahtoisi varmaan monikin mielellään pois.
Miksi sinä kuolemaa pelkäät? Miljardit ihmiset eläimistä puhumattakaan ovat kuolleet jo ennen sinua ja heille kaikille on käynyt tosiasiassa aivan luonnon lakien mukaan.
Et sinä mihinkään taivaaseen tai helvettiin pääse/joudu, koska sellaisia ei ole todellisessa maailmankaikkeudessa olemassakaan.
Vierailija kirjoitti:
Minä en pelkää itse kuolemaa, vaan kipua joka kuolemaan liittyy.
Onneksi nykyään on kunnon kipulääkkeet.
Siirrytään toiselle tasolle.siellä ei surut ja murheet paina,kukaan ei raahaa raskasta kantamusta, pelataan aatun ja stalinin kanssa sököä.
Pelkään kausittain, tulee jaksoja etten saa ajatuksia kuolemasta irti. Mutta sitten elämään ja sen haasteisiin keskittyminen auttaa yllättävän paljon. Toisaalta kun isot pelot askartelee mielessä niin pienet asiat ei pelota. Muistan esim kun joku ope ylppäreiden alla sanoi luokalle että kaikki niistä kirjoituksista on ennenkin selvinneet ... Ja mun päässä se kääntyi että kaikki ed. sukupolvet kuolemastakin on selvinneet, enkä jännityksen puolikastakaan tuntenut kirjoituksia kohtaan.
Pelkään enemmän miten tulen kuolemaan ja kuinka tuskallisesti henkisesti tai fyysisesti. Toivon että käy terveenä nukkuessa.
Ei sitä tarvitse pelätä. Siirryt vain seuraavalle tasolle.