Miksi lapset pidetään vierihoidossa sairaalassa? Musta olisi tärkeämpää että äiti sais levätä :(

Kätilö sanoi, ettei vaaraa vauvoille ja että ihan yleistä, että unettomat äidit ottavat lääkkeen, kun eivät osaa sairaalassa nukkua.

Vierailija:

mutta mun pitää huolehtia vauvan isommista sisaruksistakin...

Eiköhän suurimmalla osalla ole kuitenkin mies isyyslomalla kun äiti ja vauva pääsevät sairaalasta. Eikö mies huolehdi isommista sisaruksista? Voi vaikka lähteä ulkoilemaan tai kyläilemään lasten kanssa niin äiti saa nukkua vauvan kanssa päiväunia.

Kyllä tärkeintä on luoda kontakti vauvaan heti ensihetkistä alkaen, ei siihen kuulu se että vauva huutaa yksin vauvalassa (hoitajilla ei ole kiireen takia aikaa hyssytella tai edes aina tuoda vauvaa äidille kun herää) ja sitten lykätään pullo suuhun. Olisi toki kiva että olisi perhehuoneet, mutta valitettavasti on vain pärjättävä isossa huoneessa.

Eihän synnytyksen jälkeen edes nukuta, kun on adrenaliinia niin paljon elimistössä. En olisi voinut kuvitellakaan, että vauvani olisivat olleet muualla kuin vieressäni. Itse asiassa pötkötettiin ihan samassa sängyssä jo sairaalassa. Ja sai siinä oikeasti muutaman tunnin nukuttuakin.

Itsekin jouduin tuollaiseen joukkohuoneeseen, enkä ekoina öinä nukkunut juuri ollenkaan. Pää oli ihan tööt pyörällä, kun umpiväsyneenä kotiuduin.



Mutta hei: kyse on säästämisestä. Sairaalat karsivat hoitajien määrää ja sen vuoksi edellyttävät vierihoitoa. SAMALLA ei ole varaa rakentaa tarpeeksi perhehuoneita.

Kävi kuitenkin hyvä tuuri ja pääsin 2 hengen huoneeseen ja kämppis oli vielä työkaverini. Sovimme heti yhteiset säännöt ja onneksi ne kävi molemmille. Alkuyön nukuimme ilman vauvoja ja aamulla otimme lapset viereen syömään. Näin sai jotenkuten nukuttua vaikka eihän se sairaalassa kölliminen herkkua ole.

musta ihan ok, mutt vain jos oma huone äidillä, ei tosiaan saa nukuttua kun kokoajan jonku muksu parkuu

ja mä en edes kiirellisen sektion jälkeen vauvastani luopunut kun sen viereeni sain, vaikka se viereisen sängyn vauva itkikin kaikki yöt. Osasin nukkua kotona päivällä ja yöllä univelat.

Vierailija:

juuri se lapsi vierellä on lepoa...

kun itkeviä ja nälkäisiä vauvoja tuotiin huoneeseen syömään yöllä.

Kolmen seuraavan kanssa kaikilla oli vauvat vieressä, eikä vastasyntynyt vauva huuda vaan vähän kirahtaa ja hiljenee imemään. Hyvin sain nukuttua vierihoidon aikaan. Paremmin kuin silloin kun esikoisen aikaan vauvoja laukotettiin jatkuvasti huoneeseen ja huoneesta pois.

mutta mun pitää huolehtia vauvan isommista sisaruksistakin...

Vierailija:

ja mä en edes kiirellisen sektion jälkeen vauvastani luopunut kun sen viereeni sain, vaikka se viereisen sängyn vauva itkikin kaikki yöt. Osasin nukkua kotona päivällä ja yöllä univelat.

Kaikki 3 lasta olen pitänyt lähelläni, kainalossa ovat sairaalassakin nukkuneet. Mä en usko et olisin osannut nukkua hetkeäkään ilman vauvaani :)



Monissa asioissa sairaaloissa kyllä joudutaan säästämään, mutta vierihoidossa kyse kuitenkin varmasti eniten siitä mikä vauvalle on parasta!

t.11

Ymmärrän kyllä vierihoidon hienon ajatuksen, mutta kun sairaalaosastot ovat pääasiassa aataminaikaisia joukkomajoitushuoneita, ei vierihoito toimi. Itse sain sellaisen kammon sairaala-ajasta, että haluan poliklinikkasynnytyksen seuraavalla kerralla ja jos sellaista en saa, niin nostan kyllä sellaisenkin älämölön, että etsivät minulle vaikka siivouskomeron, jossa saan rauhassa punkata.

Olin esikoisen kanssa 6 hengen huoneessa, jossa kahdella lapsella oli selittämättömiä kipuja (päivä tutkittiin, yöt huudettiin) ja he todella huusivat! Ja jos kuvitteli, että no päivällä sitten saa nukkua, niin ei todellakaan. Yksi huoneen äideistä nimittäin on maalta kotoisin oleva suurperheenäiti, jonka kovaan ääneen pulputtavat 6 lasta ja mies olivat huoneessa aamusta iltaan. *gggggrrrr*

Kamalan synnytyksen jälkeen, joka päättyi kiireelliseen sektioon, lapseni joutui viikoksi lastenosastolle antibioottia saamaan. Jouduin yhteishuoneeseen 3 muun äidin kanssa joilla oli vauvat vieressä. Ei siinä paljon nukuttu, kun ikävä ja huoli oli omasta ja heräsin jokaiseen ääneen.

No, kotona ehdin nukkua kaksi yötä ennenkuin vauva pääsi kotiin. Eipä siinäkään ikävältä pystynyt lepäämään tarpeeksi.

Mun mielestä äidin pitäisi itse saada päättää. Pieni vauvala pitäisi olla olemassa. Esikoisen syntymän jälkeen olin aivan rikki poikki. Supistusten takia olin valvonut koko yön ja sitä edeltävän kuukauden nukkunut tunnin pätkissä jos ollenkaan. Olin todella uupunut. Silloin kokenut iäkäs lastenhoitaja haki vauvan vauvalaan katseltuaan itkuani aamuyöstä. Seuraavana yönä sain unilääkettä, ja nukuin jopa kolmen tunnin pätkän ennen imetystä. Vauva siis tuotiin rinnalleni. Olin kuin eri ihminen tuon jälkeen.



kakkosen synnytys oli helppo, olin saanut edes kohtuullisesti nukutta loppuraskauden ja halusin ehdottomasti vauvan vierelle. Tosin vauvala olikin naistenklinikan tältä osastolta jo hävinnyt. jaksoin hyvin, sain nukuttua imetysten välissä.



eli mielestäni tilanteesta riippuu vierihoito. Imetystä ei edistä äidin painava tolkuton väsymys.



Muuten, kakkosen kanssa lähdin kotiin puolentoista vuorokauden päästä synnytyksestä. Sairaalassa oli niin rankkaa, kun mihinkään ei voinut saada apua. Vesilasiakaan ei voinut pyytä ketään tuomaan, kun tuntui olevan kiirettä. imetystyyny piti hakea itse jomottavasta pienestä repeämästä huolimatta. Koin, että kotona oli helpompaa kun miestä pystyi pyytämään apuun. Ruokakin oli tehty aikaisemmin pakastimeen. Henkilökunta oli ihanaa ja ystävällistä, mutta näin heitä aika harvoin.

muita äitejä vauvoineen.

minä en saanut vaikka pyysinkin...