Aloitekyvyttömät Tinder-miehet - Tätäkö se nykypäivänä on?

Toisella kierroksella mennään. Aiempi liitto sai alkunsa nuorena baarissa törmäten, lähes markka-aikana ja aikana ennen deittisovelluksia.

Tinderiin menin; Koska miksipä ei. Alkuun kaverikivan haku mielessä, kun eron jälkeen ei ollut vielä minusta enempään. Löytyi hyviä kohtaamisia ja vakkarikaverit. 
Nyt kuitenkin liikkeellä ilman paineita ja lähtökohtaisesti toiveena löytää tasaväkinen kumppani kuvioon. Tuomaan lisähyvää jo valmiiksi mukavaan elämään. Tinder siksi, että töiden kautta en ala sillä silmällä katselemaan ja kuppiloissa tulee käytyä harvoin ja silloin ei todellakaan ole haku päällä.

Ihmetyttää kuitenkin nämä nykymiehet; Mätsätään. Siinä kirjoitellaan ja selvitellään, millä mielin toinen on liikkeellä, onko harrastuksia, minkä ikäisiä lapsia jne. Perusjuttuja. 

Juttu luistaa, kuvien perusteella naamat on mieleen ja itsellä tulee olo, että voisihan tuota käydä kahvilla, kävelyllä tai lounaalla. Katsomassa ilman paineita, miten tuo juttu luistaa livenä. Että olisiko siinä kemiaa ja kiinnostusta tavata uudestaan ja tutustua. Vai säästyykö molempien aika ja vaiva todetessa, että ei vain lähde. 

Sen verran perässävedettäviä on elämäni miehet olleet, että olen päättänyt tällä kertaa, että miehen on tehtävä aloite ja ehdottaa tapaamista. Mutta näin ei kuitenkaan tunnu käyvän. Yli-innokas en ole, mutta osoittanut kyllä olevani liikkeellä kiinnostuneena. 

Yksikin mukava tyyppi. Kerran kyseli päivän kuulumisia ja kerroin lähteväni makkaranpaistoon. Tokaisi, että mielellään tulisi mukaan, mutta on töihin lähtö. Vastasin, että moiseen tarjouksene voisin tarttuakin ja voisi olla mukava joku päivä nähdä livenä. Sen jälkeen: Syvä hiljaisuus. Ei mitään oma-aloitteisuutta ehdottaa, että millon nähtäisiin.

Mikä miehiä vaivaa? Missä on aloitekyky?