Hellyttävä tarina koiran uskollisuudesta

Eli oli hautajaisissa mukana ja näki (haistoi) että omistaja meni kuoppaan, "hänhän voi tulla takaisin hetkenä minä hyvänsä joten ootellaan" 

Onneksi pääsi "isän" viereen lopulta lepäämään.

Jos mä nyt heittäisin veivini, mun koirat alkaisivat varmaan syömään jäännöksiäni ennen kuin olisin ehtinyt kunnolla edes kylmenemään.

Aivan ihana tarina. Ikävä vain tuo koiran kuolintapa eli jäi moottoripyörän alle. Olisi mukavampaa, jos olisi vain nukahtanut isäntänsä haudalle.

Ihana.

Mä olin kerran mun koirani kanssa hämärässä metsässä ja joku pöllö rääkäisi puussa. Koira kiskaisi itsensä irti ja lähti painelemaan omia jälkiä takaisin mut sinne metsään jättäen. Löysin sen kotirappusilta. Koirassa karhukoiraa ja collieta.

Toisten koirien uskollisuus on rakennettu eri tavalla.