Kyselytuokio torstaina 12.2. klo 14-15: Vieraana lemmikkitaivaan Kiira Nurmisto!

Linjoilla ollaan, saa kysyä!

Ennakkokysymys: Mitä kautta olet päätynyt eläinten pariin työskentelemään? Mikä siinä on parasta?

Olen itse kasvanut kodissa, jossa on aina ollut eläimiä. Eläimet ovat olleet minulle elämäntapa. Olin nuorempana ajatellut kuitenkin suuntautua itse media-alalle, mutta tein mediaopintojen ohella osa-aikaisena harjoittelijastatuksella töitä eläinkaupassa. Päädyinkin sitten tuon työn kautta kouluttautumaan eläintenhoitajaksi ja sille tielle jäin. Parasta on ehdottomasti se, että pääsen päivittäin olemaan eläinten kanssa tekemisissä ja omalta osaltani lisäämään tietoisuutta eläinten hyvinvoinnista omistajille!

Ennakkokysmmys: Löytyykö teiltä kaikille eläimille ja lemmikeille ruokaa/välineitä/hoitoa? Koulutetaanko työntekijät osaavaksi hoitaa kaikkia lemmikkejä, vai vain niitä yleisimpiä?

Meiltä löytyy perusvalikoimasta tarvikkeita ja ruokaa laajasti monille eri lemmikeille, mutta sellaisille lajeille, joiden harrastajakunta on pieni, voimme myös tilata valikoiman ulkopuolelta. Meiltä löytyy myös pieneläinhoitola, jossa tarjoamme lomahoitoa esimerkiksi jyrsijöille, kaneille, matelijoille ja linnuille. Monilla työntekijöillä on pohjalla valmiiksi esimerkiksi eläintenhoitajan ammattitutkinto, ja lisäksi perehdytämme niihin lajeihin, joiden kanssa olemme tekemisissä. Tähän työhön kuuluu myös jatkuva oppiminen ja osaamisen päivittäminen.

Vierailija kirjoitti:

Onko tietoa että mistä merkeistä tunnistaa, että eläin ei voi hyvin? Miten pieneläinten käytös muuttuu? Onko jotain tiettyjä asioita, joita kannattaa pitää silmällä? 

Yleisimmiten eläimen kipukäytös heijastuu käytökseen, ruokahaluun tai näkyy ulkoisista merkeistä. Esimerkiksi eläin, joka on aiemmin ollut aktiivinen, utelias ja sosiaalinen, voi muuttua apaattiseksi tai aggressiiviseksi kun se on sairas tai stressaantunut. Ruokahalun heikkeneminen tai veden juonnin vähentyminen/lisääntyminen on yksi varoitusmerkeistä, samoin kuin liiallinen turkin tai karvan takkuuntuminen, karvanlähtö, silmien sameus, hengitysvaikeudet tai suolisto-ongelmat. Myös liikkumisen muutokset, kuten jähmeys, horjuminen tai liiallinen nukkuminen voivat olla merkkejä huonovointisuudesta. Pieneläinten kanssa kannattaa seurata päivittäisiä rutiineja eli aktiivisuutta, ruokailua, juomista, sekä turkin ja ihon kuntoa ja jos näihin tulee muutoksia, kannattaa keskustella eläinlääkärin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kani ja/tai marsu pohdinnassa: kysymys, miksi kaneja tai marsuja ei yleensä pidä pitää yksin, vaan ne hyötyvät lajitoverin seurasta? Voiko lajitovereista olla haittaa joillekin jyrsijöille? Kannattaako siis suoraan ottaa kaksi

Kanit ja marsut ovat sosiaalisia eläimiä, eikä ihmisen seura voi korvata lajitoverin seuraa. Kanit ei kuitenkaan välttämättä hyväksy ketä tahansa kaveriksi ja yleensä paras yhdistelmä on leikattu uros ja naaras. Marsut taas viihtyvät parhaiten samaa sukupuolta olevan kaverin kanssa, yleisimmiten oman sisaruksen. Kaikki jyrsijät eivät kuitenkaan ole laumaeläimiä, kuten esimerkiksi hamsterit, jotka ovat pääsääntöisesti erakoita. Tämä on siis lajikohtaista.

Ennakkokysymys: Mitkä kaikki luokitellaan eksoottisiksi eläimiksi? Onko jotkut näistä myrkyllisiä, uhanalaisiaai jalostettuja?
 

Suomessa eksoottisiksi lemmikeiksi luetaan yleensä muut kuin perinteiset koirat ja kissat, eli esimerkiksi kanit ja jyrsijät, linnut, akvaariokalat sekä matelijat ja sammakkoeläimet. Lisäksi esimerkiksi selkärangattomat lemmikit, kuten hämähäkit ja hyönteiset. Kaikkia eläimiä ei kuitenkaan saa pitää lemmikkinä, ja osa lajeista on Suomessa kokonaan kiellettyjä tai luvanvaraisia, erityisesti jos ne ovat vaarallisia, myrkyllisiä tai voivat muodostaa riskin luonnolle, eli vieraslajeja. Jotkin eksoottiset lajit voivat olla myrkyllisiä, kuten tietyt käärmeet ja selkärangattomat, ja osa kuuluu kansainvälisten suojelusopimusten piiriin uhanalaisuutensa vuoksi, jolloin niiden kauppaa ja hallussapitoa säädellään tarkasti.

Ennakkokysymys: Miten eksoottisille eläimille saadaan hyvät elinolosuhteet ympäristössä, joka on niin erilainen kuin niiden luonnolliset elinympäristöt? Mikä on tarpeeksi hyvä?

Eksoottisille eläimille pyritään luomaan mahdollisimman lajityypilliset olosuhteet jäljittelemällä niiden luonnollista elinympäristöä, mikä tarkoittaa oikeaa lämpötilaa, kosteutta, valaistusta, ravintoa, tilaa ja virikkeitä. Esimerkiksi trooppisille matelijoille tarvitaan tarkasti säädelty kosteus, aavikkolajeille kuiva ja lämmin ympäristö sekä UV-valaistus, ja riittävästi tilaa liikkua ja mahdollisuus toteuttaa luontaista käyttäytymistä, kuten kaivamista, kiipeilyä tai piiloutumista. Käytännössä täydellistä luonnon jäljittelyä ei voida saavuttaa, joten tarpeeksi hyvä tarkoittaa olosuhteita, joissa eläimen fysiologiset tarpeet täyttyvät, stressi pysyy vähäisenä ja käyttäytyminen on normaalia.

Vierailija kirjoitti:

Valvotaanko eksoottisten kotieläinten lisääntymistä samalla tavalla kuin esimerkiksi koirien ja kissojen? Miten lisääntymistavat eroavat? Mitä jos sattuu vahinko ja lemmikki synnyttää poikasia, pitäisikö siitä ilmoittaa johonkin? Seurataanko näitä vai voiko ne itse pitää tai myydä eteenpäin? Saavatko poikaset jotain rokotuksia tms? 

Tämä on lajikohtaista. Eri lajit lisääntyvät erilaisin tavoin, esimerkiksi kanit ja marsut synnyttävät eläviä poikasia, kun taas monet matelijat, sammakkoeläimet ja selkärangattomat munivat ja hoitavat poikasiaan vain vähän tai eivät ollenkaan. Suomessa ei yleisesti ole pakollista ilmoitusvelvollisuutta, jos lemmikki synnyttää poikasia, mutta CITES-suojattujen lajien kohdalla lisääntymistä seurataan tarkasti, ja myynti tai luovutus voi vaatia lupia ja dokumentointia, jotta luonnonvaraisten populaatioiden suojelu varmistetaan. Yleisesti muilla lajeilla ei ole samanlaista rokotusohjelmaa, kuin koirilla ja kissoilla, mutta esimerkiksi kaneille suositellaan vuosittaista rokotusta. 

Ennakkokysymys: Mitä yleisiä virheitä voi tehdä, kun hankkii ensimmäistä lemmikkiä? 

Yleisin virhe on päätöksen tekeminen hetken mielijohteesta ilman riittävää perehtymistä lajin tarpeisiin sekä eläimen hoitovaatimusten ja kustannusten, kuten tarvikkeiden ja eläinlääkärikulujen aliarvioiminen. Moni myös yliarvioi oman ajan ja jaksamisen, jolloin arjen sitovuus voi tulla yllätyksenä, tai valitsee lajin pelkän ulkonäön perusteella pohtimatta sen luonnetta ja aktiivisuustasoa. Huolellinen taustatyö, realistinen ajankäytön arviointi ja valmius sitoutua auttaa välttämään monia näistä ongelmista.