Se kun pitäisi olla sukua
Otsikko ehkä vähän raflaava, mutta tarkoitan tällä kokemustani siitä, että ihmiset tuntuvat arvostavan sukulaisiaan enemmän kuin muita kavereita tai ystäviä. Se tuntuu musta tosi pahalta, koska itse en ole sellainen, mä en anna ihmissuhteille jotain mystistä lisäarvoa sen perusteella ovatko he mulle jotain sukua vai eivät. Se on ihan sama. Muut seikat on paljon tärkeämpiä.
Onko muut huomanneet samanlaista? Ja häiritseekö se teitä? Vai oletteko itsekin sellaisia, silloin se ei taida haitata?
Kaikilla ei käy tuuri sukulaislotossakaan, ja ois kiva, jos ei siitä muodostuisi joku ihmeen blokki ihmissuhteisiin.
Kommentit (12)
Arvostan enemmän sukulaisiani, koska olen tuntenut heidät paljon pitempään kuin kaverini. Kyse ei ole sukulaisuudesta sinänsä, kyse on yhteisestä ajankäytöstä, yhteisistä muistoista, yhteisestä tekemisestä. Kaverit harvemmin on olleet kanssani 16 juhannusta selvin päin.
Lisää keskustelua tästä aiheesta ja omista kokemuksistanne?
Vierailija kirjoitti:
Ei sukulaiset saa anteeksi inhottavuuttaan. Siskon kanssa on välit poikki. On todella ilkeä ihminen ja tarkoituksella pahantahtoinen. Sadistinen käytännössä ja hän on ollut myös väkivaltainen. On ollut parempi elää ilman häntä. Kerran näin hänet vahingossa kaupungilla ja eipä hänen suustaan taas muuta tullut kuin ilkeyksiä. Aivan järkyttävä tyyppi.
Mitä mieltä siskosi on sinusta? Oletko hänen mielestään aivan järkyttävä tyyppi?
Sukulaiset ovat vähintään yhtä tärkeitä, tai no, tärkeämpiä kuin ystävät, mutta se ei vähennä ystävien tärkeyttä.
Veri on vettä sakeampaa.
Suvun kanssa on yhteinen historia ja tavat, yhteinen ymmärrys meidäb porukasta.
Itse hengailen 80v sukulaisten ( isotädit ja sedät mm.) kanssa paljonkin, vähemmän samanikäisten ei-sukulaisten. Olen kolmikymppinen. Ja siis käyn kahvilla ja juttelen ja nauran, en hoida asioita. Ystävät erikseen ja se on erityyppinen ihmissuhde. Mutta sukulaiset on ne mun juuret maailmaan. Ystävät on siivet ja oma perhe aarre jota kannan mukanani.
Minulla päinvastoin. Mieheni ja ystäväni ovat paljon rakkaampia ja tärkeämpiä kuin siskoni. Hänen kanssaan ei koskaan olla oltu läheisiä kun on niin paljon vanhempi ja nyt on vielä välitkin poikki. En edes tiedä hänen kuulumisiaan. Ei haittaa, mulla on elämässäni paljon parempaa 😊
Vierailija kirjoitti:
Minulla päinvastoin. Mieheni ja ystäväni ovat paljon rakkaampia ja tärkeämpiä kuin siskoni. Hänen kanssaan ei koskaan olla oltu läheisiä kun on niin paljon vanhempi ja nyt on vielä välitkin poikki. En edes tiedä hänen kuulumisiaan. Ei haittaa, mulla on elämässäni paljon parempaa 😊
Tää on ihana ja reilu asenne. Harmi että niin harvalla on se.
Kyllä se suku vaan on tärkein. Vaikka en olisi ollut tekemisissä vuosikymmeniin sukulaiseni kanssa niin auttaisin häntä jos hän apua tarvitsisi. Kavereiden kanssa näin ei aina mene.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se suku vaan on tärkein. Vaikka en olisi ollut tekemisissä vuosikymmeniin sukulaiseni kanssa niin auttaisin häntä jos hän apua tarvitsisi. Kavereiden kanssa näin ei aina mene.
Entä ihan aidon ystävän kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sukulaiset saa anteeksi inhottavuuttaan. Siskon kanssa on välit poikki. On todella ilkeä ihminen ja tarkoituksella pahantahtoinen. Sadistinen käytännössä ja hän on ollut myös väkivaltainen. On ollut parempi elää ilman häntä. Kerran näin hänet vahingossa kaupungilla ja eipä hänen suustaan taas muuta tullut kuin ilkeyksiä. Aivan järkyttävä tyyppi.
Mitä mieltä siskosi on sinusta? Oletko hänen mielestään aivan järkyttävä tyyppi?
Sillä ei ole mitään väliä miten psykopaatti perustelee väkivallan itselleen. Normaali ihminen ei ole väkivaltainen. Hyväkäytöksinen ihminen ei ole tahallaan ilkeä muille. Hengailen ihan erilaisten ihmisten kanssa, kuin mitä siskoni on.
Minä olen aina sanonut, etten kavereeraa sukulaisten kanssa siksi, että he ovat sukua vaan ennemminkin siitäkin huolimatta.
Ei sukulaiset saa anteeksi inhottavuuttaan. Siskon kanssa on välit poikki. On todella ilkeä ihminen ja tarkoituksella pahantahtoinen. Sadistinen käytännössä ja hän on ollut myös väkivaltainen. On ollut parempi elää ilman häntä. Kerran näin hänet vahingossa kaupungilla ja eipä hänen suustaan taas muuta tullut kuin ilkeyksiä. Aivan järkyttävä tyyppi.