Onko muita useamman lapsen äitejä,
joiden on vaikea kiintyä yhteen lapseen, vaikka kuinka haluaisi/yrittäisi?
Itselläni neljä lasta ja yritän rakastaa kaikkia tasavertaisesti. Valitettavasti huomaan kuitenkin jatkuvasti, että nuorimmainen tuntuu jotenkin etäisemmältä kuin muut lapset. Voisikohan johtua siitä, ettei nuorimmalle ole ollut yhtä paljoa aikaa kuin vanhemmille lapsille, vai olisiko jotain sukupuolesta johtuvaa...Kolme ensimmäistä ovat poikia ja neljäs tyttö (ja hyvin toivottu), mutta silti suhde tuntuu vaikealta ja huono omatunto painaa.
Kommentit (2)
Ja vaikka on lämpimät välit muihinkin tyttäriin, on pojat olleet mulle jotenkin yli kaiken, kun niiden kanssa on jotenkin niin yhtä , ne ovat niin vilpittömiä kaikessa, en osaa jotenkin selittää. Tärkeintä on rakastaa pieniä ihmisiä omina itseinään, ei siksi että sattuvat olemaan sun lapsia, vaan sellaisia ihmeellisiä suuria persoonia, ja sinä olet se joka antaa mallin minkä mukaan eletään ja toimitaan. En tiedä onko muille pojat niin hurjan tärkeitä, minulle on. Minusta tulee varmaan hirveä anoppi.
minulla taas niin että vauva/nuorin on aina tuntunut jotenki " rakkaimmalta" .. tai ihanimmalta. Mutta tasapuolinen olen kaikille, kaikki saavat äidin huomiota ja hellyyttä. Välillä on kausia että joku lapsista ärsyttää eniten. On rasittava, kiukutteleva. Mutta kyllä kaikki lapset ovat minulle yhtä kalliita ja rakkaita.