Muuttaako vai ei.

Muutimme mieheni ja silloin 1v tyttäremme kanssa isosta kaupungista 100 km päähän pikkukaupunkiin. Muutimme, koska saimme puoli ilmaiseksi vanhempieni omakotitalon(joka rakennutettiin minun ollessa ala-asteella). Ajattelin myös lapsen parasta, rauhallinen ja turvallinen ympäristö.



Mies on käynyt nyt 5 vuotta töissä 100km päässä suuressa kaupungissa ja alkaa väsymään ajamiseen, on meinannut nukahtaa rattiin pari kertaa. Hänen työ fyysisesti raskasta 5- vuorotyötä. Riitelemme aiheesta usein. Mies syntyjään ko. isosta kaupungista ja kaipaa sinne, kavereitaan, tapahtumia yms. Niin minäkin tavallaan.



Emme ole oikein sopeutuneet pikkupaikkaan, 7000 asukkaan paikka aika kuollut. Jatkuvasti joudumme ajamaan sisoon kaupunkiin lääkärissä käymään, ostoksille, sukulaisiin(minun suku asuu pikkukunnassa).



Mutta en luopuisi ihanasta talostamme, vastaava maksaa noib 300-400 000 isossa kaupungissa. Tutuista, asioinnin helppous, kaikki toimii, soitto tai meili kelaan, pankkiin, neuvolaan kun kaikki tuntee toisensa. Päiväkodin johatja, koulun rehtori hyviä ystäviämme joten kaikki aina hoituu.



Suuressa kaupungissa meillä nyt löytynyt asunto, joka ihan ok, mutta taloa toisen vieressa, hintaa järkyttävästi. siellä olisimme ihan nobodeja(tarkoitan asiooden hoidossa, täällä suhteilla järjestynyt kaikki)

Minulle töistä löytyy kyllä enemmän isosta paikasta ja yliopistokin jossa käyn siellä, mutta myydä nyt kotitalo, isot ratkaisut pelottaa, paluuta kun ei ole!