Oletko itse ollut vaikea/tyrannilapsi?
Muistatko miksi?
Itse olen ollut ns. tyrannilapsi (sellainen kuin näkee noissa nanny-ohjelmissa). Muistan selvästi (kylläkin 3 vuodesta eteenpäin) että minulla oli tylsää. Siis todella tylsät päivät äidin kanssa kotona, ja kiukuttelin ja raivosin sen vuoksi. Eli omien lapsien kanssa en tuota virhettä kyllä tee...
Kommentit (21)
mäkin olin yksinäinen. Kiukuttelin lähinnä siitä syystä, että olisin halunnut enemmän mennä. Emme koskaan käyneet esim. uimarannalla, mikä oli meidän lähellä, uimahallissa, kerhoissa, leikkikentillä, Puuhamaissa tms.
Eli oman lapsen kanssa aion kyllä harrastaa ja käydä erilaisissa paikoissa
ap
Ymmärrän kyllä vanhempiani tavallaan, olivat yrityksessään kiinni 6pv viikossa " 24/7" . Mutta en ymmärrä mikseivät laittaneet minua hoitoon. -2-
Kauhea tuittupää ja känkkäränkkä super uhmassa.
en tunne yhtään tv sarjojen lapsiin verrattavaa lasta, mutta niissä brittisarjoissahan äidit tuntuu olevan kotona
monta vuotta. Mutta aina katsoi tv:tä tai luki lehteä. Mihinkään ei halunnut lähteä, kun oli niin koti-ihminen. Ja uimaan ei halunnut lähteä, kun ei halunnut näyttää vartaloaan.
Niimpä, olisinkin mäkin ollut edes tarhassa, olisi ollut seuraa ja leikkikavereita.
ap
vertauskuvaa kuin lapsityranni sille, minkälainen olin. Itkin ja raivosin paljon, vihasin vanhempiani ja sanoin sen usein.
ap
Vierailija:
en tunne yhtään tv sarjojen lapsiin verrattavaa lasta, mutta niissä brittisarjoissahan äidit tuntuu olevan kotona
Päivähoitomaksut on niin huikeita, ettei töihin meno kannata.
No mä olin koti" hoidossa" eli yksin. Mutta omani ovat myös kotihoidossa ja ovat hyvin käyttäytyviä ja ns. kilttejä lapsia. Mutta annankin heille paljon rakkautta ja teemme yhdessä asioita. Ei mitään ihmeellistä vaan ihan tavallisia juttuja. -2-
ja tekemistä piisaa aamusta iltaan. On hyvä opettaa et aina ei elämässä ole hauskaa ja voi olla ihan tekemättä mitäänkin. Niin sitten eivät masennu ja sairastu heti aikuisena, kun kaikki ei menekään niin kuin on halunnut ja kuvitellut!
No tuo on sinun mielipiteesi. Itse en aio viettää lapseni kanssa kotona tekemättä mitään 24/7 viikon jokaisena päivänä. Jos sinä haluat, niin siitä vaan. On lapsesi sitten katkera aikuisena ja välinne huonot, kuten minulla nyt vanhempieni kanssa. Onnea matkaan.
ap
Olin tosi vaikea lapsena ja murkkuiässä. Todella kovapäinen ja hankala.
Olen myös elänyt niin lapsena. Minulla ei ole katkerat eikä huonot välit vanhempiini, eikä sisaruksiini. Elämä on liian lyhyt vihoitteluun!
Sen sijaan, jos on saanut juoksennella ulkona ja lähistöllä ollut kavereita, on vaikeampi ymmärtää.
koska asuttiin niin pitkällä muista ja äitillä ei ollut ajokorttia. Sisaruksia ei ollut. Tarkoitinkin 12, että jos aiot noin kohdella lapsiasi, niin onnea valitsemallasi tiellä. Vanhemmilleni en ole ikinä asiasta maininnut, mutta omaa lastani aion kohdella eri tavalla. Haluan että lapseni voi sanoa aikuisena, että hänellä oli hyvä ja hauska lapsuus. Vähään he ovat tyytyväisiä, jopa tämänpäiväinen kävely metsässä oli seikkailu =)
ap
että tarkoitan siis sitä, että haluan lapselleni kivojakokemuksia, ei mitään tavarapaljoutta ja kulutusta. En olisi kyllä uskonut että joku olisi kanssani eri mieltä...
ap
Kauppareissut, pitkät autoajelut, puistot, fillarointi, askartelut, tivolissa käynti- kaikki on vain arkea. Kaikkea ollaan tehty sen verran ettei intoa tahdo oikein löytyä mihinkään. Ilmeisesti viihdytetty liikaa???
t. eräs kotiäiti joka katuu ettei pistänyt lapsiaan tyytymään tavalliseenkin arkeen välillä
Vierailija:
Vähään he ovat tyytyväisiä, jopa tämänpäiväinen kävely metsässä oli seikkailu =)ap
Mutta siis itse lapsena en käynyt koskaan missään, meillä ei käynyt vieraita jne. Aika tylsä lapsuus siis oli...
ap
Isoin on kerhossa käynyt pari kertaa viikossa. Silti tuntuu et koko ajan pitäis olla jotain actionia. Aamusta iltaan. En mä sellaiseen kyllä kykene. Kotityötkin on kaikki mun kontolla.
Sikäli kadun etten vienyt virikehoitoon tarhaan. Siellä kai on ohjelmoitu ja tarkkaan aikataulutettu päivät. Joten huonosti mihinkään tyytyvälle lapselle kotihoito (vaikka kuinka virikkeistäisi) ei kaiketi riitä.
Mutta yritetty ainakin on. Työstä sekin käy:-)
t.19
Pilasin järjestelmällisesti äitini kaikki suhteet, ja ensimmäinen avoliitto äidilläni olikin vasta sen jälkeen kun olin jo aikuistunut.. sekin narsistin kanssa. Häpeän itseäni.. :(
mut olin niin yksinäinen, että kerjäsin vaan käytökselläni rakkautta ja hellää syliä... näin jälkeenpäin ajatellen