>>>>Tonttujen vappuviikko<<<<

Silloin esihistoriassa kun sain mun muksut ei luonnollisestikaan ollu viel nettiä (vai koska se yleistyi? Tuskin viel -92 oli?) Ja muistan kun luin kaikki kaksplussat ja kirjaston kirjat odotuksesta ja vauvan kehityksestä mutta synnytyksestä en halunnut lukea. Vasta viikko ennen synnytystä luin synnytysjuttuja. Jotenkin alitajuisesti " suojelin" itseäni etten alkais pelkäämään. Olin vissiin niin nuori etten osannu ees ajatella et mun kohdalle sattuis mitään ongelmia. Tietenkin tärppäsi heti kun alettiin vauvaa yrittämään, tietenkin löytyi heti sydänäänet jne. Sitten toista odottaessani olin jo vähän skeptisempi mutta kun kaikki sujui hyvin niin en pahemmin pelännyt mitään silloinkaan. Mutta nyt....Olen lukenut netistä jo etukäteen niistä seulonnoista ihan liikaa. Ikää on jo sen verran että kaikki kauhutarinat voi just meidän työn alla olevassa vauvassa toteutua. Ihmisenä olen sellainen että olen jo oppinut elämään päivän kerrallaan. Ja ajattelen ettei meille anneta enempää kuin mitä jaksetaan kantaa.

Netissä on tosiaan paljon pahaakin tietoa. Hyvä esimerkki toi AV. Sinne voi kuka vaan kirjoittaa mitä vaan ihan provoilumielessä. Ja niistä jutuista voi pahoittaa mielensä oikein todella. Eli vaikka kyse on virtuaalista se muuttuu omassa päässä todellisuudeksi. Vaikeita juttuja.



Jos nyt sitte päätät jättää koneen rauhaan joksikin aikaa niin se on sun päätös ja eikä me täällä siitä pahastuta. Joskus tuntuu oikealta " käpertyä vaan itseensä" Ja varmaan alkuraskaus on just niitä aikoja. Mut otetaas nyt enivei iso hali ennen kun päätät mitään!! ( ISO HALI) Noin!



Mannarii

Miten sulle nyt yhtäkkiä on tullut noin hätääntynyt olo?! Ei saa lukea niitä netin kauhujuttuja, kyllä ne saa pään ihan sekaisin! Olen huomannut itselläni ihan saman reaktion, kun olen lukenut kaikkia sairaus- ja lapsettomuusjuttuja.



Olet just oikeassa siinä, että varmasti juuri ne ihmiset, jotka ovat kokeneet vaikeuksia raskauksissaan tulevat nettiin purkamaan tuntojaan ja se enemmistö, jolla on mennyt kaikki hyvin pysyy poissa kuvioista. Eikä sitä AV-palstaa ainakaan kannata edes vilkaista, olen vieläkin vakuuttunut, että suurin osa niistä jutuista on ihan keksittyjä ja jonkun pimeän tyypin tekosia.



Yritä nyt rauhoittua ja keskustele miehesi ja äitisi kanssa, kyllä se huoli ohi menee kun olet saanut tuntojasi purettua. Sitäpaitsi se eka ultra on jo ihan pian, eikö niin?



Isot kannustushalit täältä! Kyllä kaikki hyvin menee!

Piti vielä kommentoida, että eikös se ollut niin että niistä keskenmenoista (30 %) suurin osa on just niitä alkuraskauden keskenmenoja, jolloin ei edes itse tiedä olleensa hetken raskaana. Eli on paljon harvinaisempaa saada keskenmeno siinä vaiheessa raskautta kuin itsekin jo olet. Sulla on kuitenkin ollut vahvat raskausoireet alusta saakka, joten en näe mitään syytä huoleen!



Halit vielä :)

mannarii ja sohvi!!

En minä noita av-juttuja käy lukemassa ollenkaan, kyllä ne tiedetään... olen vaan googlettanut sanoilla tuulimuna jne...ja ne tiet vievät melkeinpä kaikki jonnekin palstalle, kuten vauva-sivut, helistin ja kaks-plus!! Eikä minua varsinaisesti keskenmeno pelota, en tiedä mistä se johtuu, mutta jotenkin minusta tuntuu, että keskenmeno on keskenmeno, ja sillä on (kait) jokin tarkoituksena(useimmiten), mutta tuota tuulimunaa en ymmärrä, ja jotenkin sitä olisi vaikea sulattaa...

En tosiaan tiedä miksi olen nyt alkanut näin kovaa panikoida :-O kai tämä omalla tavallansa kuuluu tähän raskauteen :-O äh...

Siks toiseksi, ei mein äitee oikeen snaijaa näitä juttuja, sillä on ollut kolme raskautta ja kaikista on tuloksen terve lapsi, ja meistä jokainen on vielä napannut siitä yhdestä ainoasta yrityskerrasta!! Ei se oikein taida edes tietää mitä se tuulimuna loppujen lopuksi tarkoittaa...hänen vastauksensa on, että ei hänen " suvussaan" ole keskenmenoja!!! hohhoh, idiooooootti :-(( en viitsi hänelle alkaa selittää mun peloistani,vaikka läheisiä ollaankin...

Mun mies on lähdössä vironreisulle, pelikavereittensa kanssa...me mennään likan kanssa mammalaan yöksi, ja huomenna lähdetään Turkuseen karibiaan uimaan ja kaupoille...jos saisin vähän muuta ajateltavaa...(toiveajattelua varmaan :-0 ) noh, kai se torstai sieltä pian tulee...

sohvi, vielä noista raksausoireista...ei mulla niitä ole juuri nimeksikään, jos niitä aletaan verrata esikoisen raskausaikaan... Onhan mulla isot tissit ja kipeät nännit, ja kohdun " kasvukipuja" ja väsymystä....MUTTA missä on se 24h/vrk PAHOINVOINTI?????????? sitä oli esikoisesta ja se oli kamalaa, mutta jotenkin se oli lohdullista!!! Vaikkakin, tiedetään, tuulimunassa " oireet" ovat yhtälailliset kuin normaaliraskaudessa, koska kyllä siinäkin istukka kehityy, ja sehän ne " oireet" aiheuttaa!!! Mutta, nyt lopetan tämän ruikutuksen, kun en sillä mitään kuitenkaan voita!! Se tulee sitten mikä on tullakseen, mutta ei tämä ahdistus ennen torstaita ainakaan minnekään häviä...



nonuli omanapaääliö

Voi hitsiläinen likat mulla on paha pulma. Ollaan lähdössä häämatkalle parin viikon päästä kahdeksi viikoksi. Juu olen kertonut moneen kertaan. Ex.mies on ollut tästä tietoinen ja on luvannut pitää lapset silloin mun loman ajan. Okei. No eilen se soitti ja kertoi että työnantaja vaatii et hän lähtis reissutöihin 400km päähän kahdeksi viikoksi JUST samaan aikaan kun mä olen siel Välimerellä. Siis voi vidu en paremmin sano. Mä olen ihan hermona nyt täällä. Haluisin et ex tietysti peruisi koko työmatkansa. MÄ olen aiemmin varannu nää viikot itselleni. Jotain se selitti et jos hänen vanhemmat vahtisi näitä kahta. Just joo: ihmiset jotka ei pysty olla kotoonta pois kahta tuntia kauempaa. Miten ne valvosi 24/7 kahta koululaista joilla on ihan omat kuvionsa. Jotka ei tosiaankaan lähde mihinkään mummolaan kahdeksi viikoksi käkkimään ilman kavereita ja VAIKKA niitä kuskattais kouluun sieltä se 20km. Hallelujaa. Eli kyse on 12- ja 15-vuotiaista jotka ei oo tottuneet olemaan kahdestaan tai yksin kovin pitkään. No yhdeksi yöksi voisin jättää ne omilleen mutta se on maximi. Kaks viikkoa!!!



Ja minkälainen mun matka olis jos tietäisin lasten olevan kotimaassa ihan heitteillä? Kun ne on Ex.llä niin ne on isällään ja mä tiedän että se pärjää niiden kanssa ihan okei. Mietin koko yön ja yritin keksiä mitä tehdä. Matka on maksettu ja liput on tulleet. En tosiaankaan halua perua matkaa. Toivon et Ex peruis omansa..



Mukavempiin asioihin: Mua pissatti eilen ihan hirveesti. Ja turvotti. Sormukset ei kesken päivän lähteneet pois sormista ja juoksin vähän välilä vessassa. Sanoin miehelle et oonkohan raskaana kun niin kovasti pissattaa. Se vaan epäili et mul on eturauhasvaivaa.Heh.. Kp:t nyt jotain abaut 25 joten viikko ainakin vielä ennen ku kannattaa testailla (kierto n33pv) mut tekis jo mieli.. Joo joo mähän päätin raskautua vast reissussa mut olishan se ihan kiva yllätys. No olen kyl ennenkin hehkutellu ja aina vaan on täti tullu paikalle. Plääh. Varmaan tosiaan niitä eturauhasjuttuja. Ainii toinen " oire" : tisut ei oo kipeet! Yleensähän ne on täs vaihees kiertoo kipeet ja turvonneet. Nyt ihan tavikset. Olisko oire? Ihanaa bongailla kaikkia tuntemuksia.



Tjaa jään nyt puremaan kynsiä ja miettimään tota ekaa asiaa.. Otan kyl mielellään neuvoja vastaan jos jollain on??



Mannarii

Mannariiko täällä taas pitää ihanasti pinoamme pystyssä!!

On sulla nyt ongelma :-O Mitä tossa nyt sitten vois oikeen tehdä... Kaks viikkoa on tosiaan liian pitkä aika olla tuon ikäisten ihan vain kaksin...eikä oikeen niin pitkää aikaa vois varmaan majailla kenenkään kaverinkaan hoteissa! Mites jo ne sun ex:n vanhemmat kävis kattomassa lapsukaisia jokapäivä siellä teillä kotona... päivystäisivät teillä vaikka ehtoot tai jotain... Sillon lasten ei tarttis kökkiä mummun ja pappan kanssa heillä, vaan mummu ja pappa sais kökkiä teillä, ja lapset vois elää suht normaalisti :-O Voi kun voisin auttaa... Se on sentään tein hanimuuni, joten ei senkään kannalta olis kiva, jos lapset tulis mukaan :-S hmmm...



Vai on sulla eturauhasvaivaa, hoh, mää nauroin itteni kippuraan kun sen luin =-)) Hitto se mitään eturauhasvaivaa ole, vaan vauvanalku :-)) +++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++



ON, olo on jo vähän helpottanut...päätin etten ajattele kamaluuksia lainkaan, ja käyn lukemassa tällähaavaa ainoastaan mein omaa pinoa!!

Pissalla ravaan kokoajan, ja juon litratolkulla! Masua kivistelee ja jupsuttelee aina välillä...jotain siellä vissiin tapahtuu... nopeet liikkeet saa repeemistunteen... Pahaolo tulee helposti, jos on pidempi aika syömisestä, välillä kuvottaa vähän muutenkin!! Nännit on niin kipeet, että tekis mieli siirtyä nukkumaan liiveillä jo... tissit pursuilee jo jokaliivestiä... Väsyttää usein, ja olo on saamaton...

välillä pakkaa poru ja mielialat heiluu laidasta laitaan, siis kamalaa...välillä saan noita kamalia hysteerisiä pelkokohtauksia :-(( Edellisessä rasakaudessa olin itse rouva tyyneys...



Isäntä on sieltä vironmaalta jo tulonpäällä! Oli ostanut mein mussulle jopa nalle puh-sortsipuvun, ja vielä ihan oikeaa kokoa =-)) ihana mies!

Onkin jo kova ikävä!!



mut nyt meen katsoon holby citya!!



palaillaan astialle!



nonuli

Onpa sulla mannarii vaikea tilanne! Jos multa kysytään niin tilanne on ihan selvä: sun ex ilmoittaa työnantajalle, että hänellä on lapset kaks viikkoa, joten ei voi lähteä mihinkään työmatkalle, piste! Kyllä työnantajan pitäisi tollasessa tapauksessa joustaa, toivottavasti sun ex osaa pitää vaan puolensa. Jos huonosti käy, niin onko teillä ketään sukulaisia, kummeja, sisaruksia tms. jotka voisi kattoa lasten perään sen loman ajan, vaikka teillä kotona? Toivottavasti kaikki järjestyy!



Noista oireista puheen ollen, meikäläinen ei aioi kyllä tuijottaa oireita enää yhtään! Siis mulla on ollut rinnat/nännit arat ja kipeät jo edellisestä kierrosta lähtien, on ollut alavatsatuntemuksia, vessassa juoksemista, huonoa oloa, pyörrytystä jne. Eikä tärppiä näy! Eli luotan tästä lähtien ainoastaan siihen, että menkat on myöhässä ja testi näyttää plussaa ;)



Nonulilla on jo parempi mieli, hyvä niin! Kyllä sulla kaikenlaista oiretta näköjään pukkaa jo siihen malliin, että saat olla tyytyväinen ettet joudu vielä oksentelusta kärsimään ;) Toivottavasti okke pysyykin poissa!



Tänne ei mittään kummempaa, ukkoseni on taas viikonlopun ylitöissä, mutta onneksi taitaa olla toistaiseksi viimeinen työviikonloppu. Täytyy tästä mennä viel vähä pyykkäämään ja sitten koiran kanssa ulos. Vähä sadetta pukkaa, blaah!



Ensi viikolla palataan..

Anteeksi, etten ole vähään aikaan ehtinyt juttusille. Töissä on taas ollut niin kiirettä, etten ole ehtinyt juuri koneella istumaan. Kotonakin on ollut muuta puuhaa.. Mutta nyt poikanen on päiväunilla, ja mieskin lueskelee sohvan pohjalla jotain. Oma aika alkoi siis nyt!



MANNARIIN ongelmaan. Peesaan sohvia, mun mielestä asiaan ei ole kuin yksi ratkaisu, ja se tosiaan on se, että EX ilmoittaa työnantajalleen lastenhoitovastuustaan, ja näin ollen peruu työmatkansa. Luulisi todella työnantajan ymmärtävän, vaikka onhan niitäkin tietysti joka lähtöön, ymmärtäväisiä ja ei-ymmärtäväisiä. Mutta tästä ainakin lähtisin. Toivottavasti EXäsi on samaa mieltä!



Raskausoireista. Mäkään en niitä viitsi liiemmin pohtia, siis onko jokin tuntemus oire vai ei. Edelliset ennakkotuntemukset tai niiden puuttumiset eivät todellakaan ole tuottaneet minkäänlaista tulosta, joten mahdollista plussaantumista ajattelen vasta sitten, kun menkat ovat sopivasti myöhässä. Omalla kohdallani uskon mahdollisuuksiinikin enemmän näin, siis niin, että olen mahdollisimman rennosti tuntemuksieni kanssa, enkä analysoi joka nipistystä. Stressaannun vain, eikä se ainakaan ole hyväksi. Tylsää vai mitä?!



NONULIN oireisiin. Sulla on ihan normaaleja alkuraskauden tuntemuksia! On ihan luonnollista, että pelkäät onko masussa elämää ja onko kaikki kunnossa. Mielialan vaihtelutkin ovat täysin normaaleja! Kyse on niistä hormooneista, ne jylläävät nyt minkä kerkeevät! Toki, jos pelkotilat yltyy ihan mahdottomuuksiin, kannattaa ottaa yhteyttä neuvolaan, mutta etköhän sinä kulta-nonuli tunne tällä hetkellä ihan normaalisti. Ja sekin on ihan normaalia, että voit erilailla kuin ensimmäisessä raskaudessasi. Kaikki raskaudet ovat erilaisia, myös omat. Ekasta voi voida todella huonosti ja toisessa raskaudessa voi olla elämänsä kunnossa -tai toistepäin! Ei mitään hätää nonuli, yritä olla rauhallisin mielin ja nauttia joka hetkestä, kasvavasta pikkuihmeestäsi!



Itselle ei ihmeitä, ei pieniä eikä isoja :o). Nusuttelut jäivät loppuviikolla vähän vähiin, ennen ja arvioidun oviksen aikana peitot kyllä heiluivat, mutta jälkivarmistus jäi nyt tosiaan tekemättä. Ei huvittanut, eikä jaksanut. Tuntemuksia ei ole minkäänlaisia, ei oviksesta eikä mistään muustakaan. No, näillä mennään eteenpäin. Me ollaan myös lähdössä rakkauslomalle loppukuusta, joten sinänsä ei edes harmittaisi vaikkei nyt tärppäisikään.



Mukavaa ensi viikkoa!

Nyt voin hyvällä omallatunnolla tulla tänne " juoruamaan" , kun mies katsoo tuota iänikuista lätkänlätkytystä. Joku päivä taisin lupailla, että tulisin tänne seuraavana päivänä edes valittamaan flunssasta. Enpä sitten kuitenkaan tullut, kun ei todellakaan olisi ollut muuta asiaa! Eikä sitä asiaa ole kyllä vieläkään :) Tätsyy tässä kai odotellaan, nyt on kai kp 30 ja ei merkin merkkiä suuntaan jos toiseenkaan. Siitä oon siis päätellyt, että täti on tulossa, koska siihenhän ei mulla liity minkäänlaisia oireita. Mutta onhan mulla toki kommentoitavaa teidän uutisiin, joten siinähän sitä syytä vasta onkin täällä pyörimiseen??



Nonulin paniikinpoikanen on voitettu, eiks niin?! Mä oon samaa mieltä kuin Frankie, että nuo pelot on normaaleja ja kuuluu tuohon raskauden alkuun. En uskalla kuvitella, kuinka vauhko (sä et ole vauhko!!) musta tulee, jos tästä puuhastelu-näpertelystä joskus jotakin saadaan aikaiseksi. Sun pitää saada sun ihana mies pitämään sun mieli hyvänä ja rauhallisena aina, kun tuommoisia tuntemuksia herää. Sullahan alkaa muuten olla jo ihan kiitettävästi oireita, toivotaan että ne oksentelut jäis tästä raskaudesta pois ja aika ultraan kuluis nopeesti, että saat oikein alkaa nauttia odotuksesta.



Calle, onpa hurjan kuuloista meininki teidän töissä. Ehkä sellaseen paikkaan ei tosiaan ole terveellistä palata (paitsi jos siellä tapahtuis joku hyvä henkilönvaihdos poissaolosi aikana). Sun napakriisi alkoi naurattaa, kun mulla on sellanen kuoppanapa ollut aina ja oon pitäny sitä niin kivana (miehellä on sellanen kans)! Mun yhellä kaverilla on kroonisena se virtsatietulehdus, tai joku sellainen taipumus että saa sen tasaisin väliajoin ihan yhtäkkiä. Onneks ne lääkkeet vaikuttaa sitten niin nopsaan, kun niitä saa kuten sullakin. Tissiongelmasta vielä, että etkös vois vähän vihjata sille miehelle, kuinka kiva olis et saisit koskettelua sillekin osastolle suihkusi taikka ei.



Sophie, mulla on aivan samanlaiset tuntemukset kuin sullakin työpaikasta: suunta ei nykyiseen määräaikaiseen paikkaani verrattuna voi olla kuin alaspäin, ainakaan mitä työkavereihin tulee. Mutta eipä voi mitään, tästä nykypaikastani en pysyvää paikkaa saa. Muuttokin alkaa olla melko varma. Muuttosyytä saa toki kysyä, se ei ole mikään salaisuus. Muutetaan miehen työpaikkaa lähemmäs, kun nyt on asetuttu asumaan mun työn perässä tähän mennessä. Ja vuokralle aina vain. Tätähän se on, kun vakituiset työt on jonkinlainen säälittävä kaukounelma. Raivostuttaa kyllä aina vuokraa maksaessa se hukkaan heitetty omaisuus, mikä niistä vuokrista kertyy.



Frankie on käynyt kehittävässä keskustelussa, meiltä jäi ne onneksi tänä vuonna väliin, jes! Mä inhoan niitä vaikka ne loppujen lopuks meneekin ihan kivasti. Meillä niillä ei vaan ole mitään tekemistä palkankorotusten kanssa, siitä vois kyllä tulla enempi motivaatiota niihinkin keskusteluihin. Sulla on ollut otollinen viikko meneillään!! Nyt toivotaan vain +++++++++++++++!! Ai niin, unohda pikkuveli kommentteineen, ne on juuri tuollaisia (kyllä, kokemusta on!).



Mannarii, sun ja nuohoojamiekkosen kohtaaminen huvitti mua suuresti. Tuli mieleen joku vastaavan tapainen juttu itseltä... Piti oikein miettiä, että mikä tapaus se oikein olikaan, mutta juu taisi olla viime vuonna, kun miehellä oli vapaapäivä ja mä olin menossa töihin vasta myöhemmin, kun yhtäkkiä herättiin siihen että useampi ukko on vain tullut meille omilla avaimillaan ja ovat tulossa tuolta eteisestä meidän makkariin. Olin aika vihainen, olisivat nimittäin kai voineet edes koputtaa??? Jos olisin ollu suihkussa, niin siinäpä oliskin ollut kiva ylläri, eihän sinne mitään olis kuullu. Jotakin joutavanpäiväisiä tumpeloita ne olivat, ensinnäkin niiden piti mennä naapuriin mutta tulivatkin sitten meille inttämään, ääh vieläkin herättää väkivaltaisia tuntemuksia mussa! Oon muuten ihan samaa mieltä kuin muutkin teidän matkapulmaa kommentoineet: se on sun exän ongelma kuinka asian hoitaa kunhan hoitaa. Lapset ovat kerran yhteisiä, niin exä hoitakoon oman osuutensa. Mua jännittää jostain syystä paljon enemmän sun kp:t ja oireet kuin omani. Kaiketi siks että odottelen sitä tätiä, mutta sulla voisi olla hyvät mahikset onnistumiseen.



Fudgis, varmaan aika jännä tunne, kun paluu Suomeen on niin lähellä. Ja mulle kans auto, kiitos. Ajomatka menee varmasti hyvin, kun malttaa pitää kunnolla taukoja. Sä meinaat sitten hakeutua samalla alalle kuin mille mä olen joutunut (kyllä, nimenomaan joutunut, kun en muutakaan oikein keksinyt. Onhan tässä reilusti hyviäkin puolia, tottakai, mutta enemmän kuin riittävästi sitä toistakin puolta). Ja onneksi olkoon, gradu alkaa siis olla valmis!



Nyt lopettelen tältä illalta. Unohdin varmaan kaikki tärkeimmät asiat, mutta täytyy sitten jatkaa toiste. Mukavaa illanjatkoa ja alkuviikkoa, se on kuulkaas kesä aivan juuri!



Karhu

Enpä ole mäkään moneen päivään mitään kirjoitellut. Eipä kyllä ole ollut kuulumisiakaan.



Hyvä tosiaan, että Nonulilla on jo parempi mieli. Mulla oli kans alkuraskaudessa aikamoisia vaikeuksia uskoa, että ei ole tuulimuna tai jotain muuta vialla. Pelkäsin kans keskenmenoa aika paljon ja töissäkin juoksin puolen tunnin välein vessassa tarkistamassa tilannetta. Nyt tietää paremmin, ja jos tässä nyt joskus raskautuisi niin en aio kauheen aktiivisesti mitään keskenmenojuttuja lukea. Jos se tulee, niin tulee, ei sitä auta etukäteen murehtia. Mulla oli tosi oireeton alkuraskaus ja just kun ei ollut mitään pahoinvointia niin tuntu oudolta. Mutta siis tosiaan eri raskaudet voi olla ihan erilaisia.



Mannariille mulla ei ole oikein mitään uutta sanottavaa, kun ihan samoilla linjoilla oon kaikkien muidenkin kanssa. Jos on niistä viikoista sovittu niin ei kai niistä noin vaan voi luistaa. Toivottavasti saatte asian ratkeamaan pikaisesti.



Callen napakriisi oli hauska. Mulla ei missään vaiheessa napa pullahtanut ulos, on kans aika kuoppa. Mutta synnytyksen jälkeen se oli ihan kauhean näköinen reikä, kun tota löllöä mahanahkaa oli jonkun verran, eikä se vieläkään ole palautunut sellaseks kun ennen oli. (Eikä kyllä ole se mahanahkakaan.)



).( Huomenna olen lähdössä pitkästä aikaa töihin. Jee! (Nyt kun mä sanoin ton ¿ääneen¿, niin eiköhän tässä yön aikana joku tauti ehdi kehittyä.) Keskiviikkona joudunkin taas lähtemään useammaksi päiväksi, mutta onneks tuun lauantaiaamuna niin ei euroviisut mene sivu suun. (Eikä ovis!) Nyt on kp6 ja varmaankin se olis joskus 14-15. Nyt kun voi taas yrittää, niin tuntuu, että kaiken pitäis tapahtua heti. Mutta, mutta¿ Jäitä täytyy työntää hattuun. Parempi vaan varautua pidempään yrittelyyn. Kunhan nyt ensin pääsis tohon ovikseen kiinni! Nyt täytyy lähteä silittämään paitaa huomiseks. Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

Äitsy