Esikoinen tulossa ja mietityttää epiduraali...

Mulle ei ehditty antaa mitään lievitystä.

Toisessa synnytyksessä sattui niin paljon, että halusin epiduraalin. Toisessa riitti joku puudutusaine.



Hyvää loppuraskautta!

Ponnistusvaiheessa nykäsin pari hönkyä ilokaasua, mutta luovuin siitä leikistä. Oli ihan turhaa kamaa, kun en jaksanut keskittyä ajoitukseen.

Mulla ainakin ekassa synnytyksessä laitettiin epiduraali niin, etten edes kunnolla huomannut, että koska se sinne meni. Toki supistukset oli ihan sellaisia, että melkein pyysin miestä vetämään mua turpaan niin että taju lähtee. :)



Tokassa synnytyksessä sain epiduraalin jo aiemmin, ja tajusinkin jo jotain sen laitosta. :) Sellainen vähän ikävä painontunne selässä oli mutta ei sitä sattumiseks voinu sanoa.



Ja jos kolmatta menen ikinä hakemaan, niin soitan Kättärille jo kotoa, että laittakaa epiduraalivehkeet valmiiks, täältä tullaan.

esim mä olen aina (4 kertaa) saanut epiduraalin ja tuskissani en ole neuloja yms edes huomannut.

joku muu taas synnyttää luomuna eikä kuulemma tunnu vessassakäyntiä kummoisemmelta.

mitään pelättävää tai väärää kivunlievityksessä ei ole, sulla on synnytyksessä aikaa päättää haluatko jotain ja mitä haluat siinä tilanteessa. aina kuitenkaan edes epiduraali ei toimi. älä suunnittele liikaa ja hyvää synnytystä!

Kivut oli sitä luokkaa että tuntui että taju menee. Epiduraali oli taivas kun kaikki kivut lähti moneksi tunniksi. Kaikilla ei kai toimi samallalailla.

Ensinnäkin, onnea odotukseen!



Mua pelotti kaikista eniten juuri tuo epiduraali, enemmän kuin ponnistaminen tai mikäään muu,



MUTTA kun olin synnyttämässä TOIVOIN sitä kovan kivun ja pitkittyneen synnytyksen takia. Oli kuin taivas, kun kipu hetkeksi lakkasi ja sain nukuttua synnytyssalissakin :D Ei siinä supareiden välissä ehdi -onneksi- paljon neuloja ajattelemaan...





Terkuin äiti ja tyttö nyt 7kk

ei kannata liian tarkkoja suunnitelmia etukäteen tehdä, katsot sitten tilanteen mukaan miltä tuntuu ja kaipaatko kivunlievitystä vai luuletko pärjääväsi ilman.



kätilöltä kannattaa kysellä vaihtoehtoja, ja jos on mahdollista jo etukäteen niin käy keskustelemassa niin saat perustiedot millaisia vaihtoehtoja on tarjolla.



joskus epiduraalikin voi olla tosi hyvä juttu, joskus sitä ei kerkeä antamaan tai pärjää ilman, joskus se ei tehoa niin hyvin kuin toivoisi. mutta kaikki menee varmasti ihan hyvin, tsemppiä!

Mulla kaksi synnytystä on edenneet niin nopeasti ettei mitään kipulääkkeitä ole ehditty antamaan, eli luomuna punkasin vauvat. Ilokaasua mua ei huvittanut käyttää, sitähän toki olisi ollut. Mun mielestä on turha miettiä tuollaisia asioita liian tarkkaan etukäteen, asiat kun eivät aina mene niin kuin on suunnitellut... Voit kirjoittaa etukäteen kätilölle " toivelapun" , jossa toivot mm. kätilöltä aktiivista otetta kivunlievityksen suhteen ja että hän ehdottaa mm. hyviä ponnistusasentoja.

ettäå epiduraalin laitto ei sattunut yhtään, ainoastaanoli vaikea pysyä paikallaan kun supistukset sattui niin paljon. ei siinä tilassa paljon neuloja tms huomaa kun tuntuu että suunnilleen kuolee ilman kivunlievutystä. Ilokaasu riitti aluksi kyllä, mutta avautuminen kesti n. 12 tuntia ja ja alussa ehä 3-4 tuntia selvisin ilokaasulla.

tietsti vähän kipukynnyksestäsi. Minulla on neljä lasta, jotka kaikki on synnytetty joko ilokaasun voimalla tai sitten ihan ilman mitään aineita. Kipu oli tuntuvaa, mutta kyllä sen kestää. Minua auttoi se, että olin pystyasennossa avautumisvaiheen aikana, kävelin ja seisoin, istuminen ja makaaminen oli yhtä tuskaa. Epiduraalia en ole halunnut, koska pelkään neulalla tökkimistä. Muista kivunlievitysmenetelmistä en osaa neuvoa antaa, ehkä joku osaa...Tsemppiä synnytykseen!

Ensimmäisessä sain ilokaasua. Olen aina ajatellut että en halua mitään ylimääräisiä " myrkkyjä" synnytyksessä. Tosin synnytykset ovat olleet nopeita, jos olisin tuntikausia joutunut kivuista kärsimään, luultavasti olisin kivunlievitystäkin harkinnut.

jonka tietää vasta paikan päällä. Mulla on korkeakipukynnys ja ekojen supistusten alkaessa oli jo valmis ottamaan kaikki lääkkeet maan ja taivaan väliltä. Ilokaasu hieman lievitti, mutta en todellakaan olisi pärjännyt ilman järeämpiä keinoja. Kysy paraservikaalipuudutuksesta sairaalasta. Se annetaan yleensä jos on jo yhden synnyttänyt, mutta ehkä tekevät kohdallasi poikkeuksen.



Aqua-rakkuloiden laittaminen saattaa joillakin sattua todella paljon eikä apu välttämättä ole kovin hyvä. Epiduraalipistos ei ole kiva, mutta sekin on yksilöllistä miten sen kokee. Ja riippuu myös anestesialääkärin taitavuudesta. Minulla epiduraalin laitto kesti 15 minuuttia ja kokemus oli kamala. Toisilla ei tunnu missään.

sen laittaminen sattui kauheesti ja auttoi huimat ekat supistukset! olin tosi pettynyt siihen!

toisessa synnytyksessä ei ehditty kokeilla kun kohdunkaulan puudutusta mutta sekään ei ehtinyt ajoissa kuitenkaan... eli siis synnytin periaatteessa molemmat ilman mitään. sattuuhan se helvetillisesti, mutta siitä selviää kyllä sisulla! keskitä huomiosi hengittämiseen ja ponnistamiseen, älä turhaan tuhlaa energiaasi huutamiseen! =)



tsemppiä ap! =)

Vielä kysyisin, että mitä aqua-rakkulat on tarkalleen? Ap

tai anestesialääkäri ei kerkeä sitä laittaa. Minulle epiduraali oli kuin taivas ja synnytyskin alkoi edistyä. Kenellekään sitä ei kyllä väkisin pistetä. Onnellista odotusta!

Niitten laittaminen sattu ihan törkeesti, tuntui kun palavalla röökillä olis tökitty. Eikä ne edes mitään auttanu. En suosittele todellakaan!!!

puuduttava, kuin epiduraali mutta antaa hengähdystaukoa. Ei sitä tosiaan tiedä mitä eteen tulee, minulla 3. synnytys oli kaikkéin vaikein ja kauan kestävin.



Otin ilokaasua, paracervikaalin ja lopulta myös spinaalin.

Synnytys käynnistettiin oksitosiinilla klo 9 aamulla, ja illalla klo 21.45 juuri ennen yövuoron alkamista ponnistin maailmaan kolmannen pojan meidän perheeseen.

En olisi uskonut että menee noin kauan, keskimmäinen kun tuli maailmaan klo 20.30 ja sairaalaan mentiin 18.00.....

ilman puudutteita, juu, minullakin korkea kipukynnys, mutta kun valvomista takana verenvuodon takia jo pari päivää, niin puudutteet oli yksinkertaisesti siksi hyvä asia, että jaksoi ponnistella eteenpäin ja ponnistaa sitten lopuksi.....

olin esikoisen kanssa samoissa tunnelmissa kuin sinä. Kävin pari tiivistä aktiivinen synnytys-kurssia ja kokeneena joogina opin lisää hengityksen ja rentoutumisen hyväksikäytöstä kivun siedossa. Synnytys oli piiitkä ja hankalakin, mutta ei edes tarvinnut harkita kivunlievitystä vaikka kätilö tarjosikin VIISI kertaa epiduraalia. Sain aquarakkulat juuri ennen ponnistamista, joka sujui sitten 6 minuutissa (avautumine 17 tuntia) ja koko homma oli hallittavaa, siedettävää ja jopa nautinnollista. Kakkonen tuli sitten vieläkin helpommin, vai 6 tuntia avautumista altaassa ja kolmen minuuutin ponnistus.