Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Synnytyksen jälkeinen masennus ja isomman lapsen päiväkoti
07.02.2026 |
Minulla on vaikea synnytyksen jälkeinen masennus, vauva 6kk. Lääkitys, hoitokontakti ym. ovat jo kunnossa. Kuitenkin minulla on edelleen suuria ongelmia jaksamisessa ja hankalia uniongelmia.
Ongelmaksi on muodostunut se, että tukikeinona meidän piti hakea 3v. esikoiselle päivähoitopaikkaa ja saimmekin sen nopeasti, mutta hän on käytännössä joka viikko sairaana ja tilanne kuormittaa minua jopa aiempaa enemmän. Saattaa olla että hän on päiväkodissa 2-3 päivää (ma-ti/ke) ja taas loppuviikon kipeänä kotona. Valvottaa, enkä saa nukuttua sitäkään vähää, ja sitten tauti tarttuu aina myös vauvaan (vaikka imetän) ja minuun.
Mitä ihmettä tässä tekisi, kun päiväkotipaikkakaan ei ole auttanut tilanteessamme, vaan olen jopa uupuneempi nyt kuin aiemmin.
Puolisoni on kyllä hyvin osallistuva, hoitaa näitä yöheräilyjä, mutta omat uniongelmani aiheuttavat sen että heräilen kuitenkin kaikkiin ääniin (vaikka on korvatulpatkin ja nukun eri huoneessa) enkä saa uudestaan unta. Puolisoni hoitaa myös viikonloppuisin paljon lasten asioita, mutta tuntuu ettei mikään levon määrä riitä minulle. Enempää ei puolisokaan voi tehdä, ettei hänkin uuvu, kun käy myös kokopäivätyössä.
Tukiverkkoa oli vielä vuosi sitten, mutta toinen lähellä asuneista kuoli ja toinen sairastui, eli tällä hetkellä tukiverkostoja ei juuri ole.
Olen aina väsynyt ja kiukkuinen. Isompi ei edes suostu enää päiväunille, joten en voi nukkua silloin kun vauva nukkuu. Vauva heräilee öisin ja esikoinen tappelee nukahtamista vastaan jopa tunnin iltaisin. Sitten kun ovat kipeinä valvottavat tunteja öisin. Minä olen loppu.
Kommentit (26)
Olen aloittaja.
Sain vahvemman unilääkkeen kokeiluun ja sen avulla nukuinkin vähän paremmin, tosin edelleen heräillen 1-2 tunnin välein. Kuitenkin paremmin. Voin sitä ottaa välillä kun univelka kasvaa liian suureksi.
Yllättäen myös tuntuu että ehkä minulle aloitettu masennus-/ahdistuneisuuslääkitys on nyt alkanut hiukan toimia, olen jaksanut pari päivää tehdä ruokaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä oli hyvä ehdotus että joku nuori voisi hoitaa esikoista tunnin, pari pientä korvausta vastaan. Vastuullisiakin nuoria on, mulla on yksi kotona :)
Sun stressitasot on ehkä niin korkeat että keho ei rentoudu uneen vaikka siihen olisi aikaa. Mulle on pari kertaa kokeiltu neurosonic-hoitoa terveyskeskuksessa ja ainakin alku on tuntunut hyvälle. Jo 10 minuuttia teki raukean olon joka jatkui pitkälle seuraavaan päivään. Ja oon ollut ylivirittynyt jo vuosikausia.
Onko mahdollista antaa esikoisen nukahtaa enemmän omatahtisesti? Jos ei mene hoitoon niin saattaisi nukkua vähän myöhempäänkin.
Onko kilpirauhasarvot tutkittu? Itselläni oli jatkuvaa heräilyä, nopeaa sykettä ja ahdistusta. Ilmeisesti synnytyksen jälkeinen liikatoiminta saatetaan joskus sekoittaa masennukseen.
Onnistuisiko sinulla päästä "yökylään" vaikka jonkun ystävän luokse? Tai vaihtoehtoisesti mies lähtisi lasten kanssa jonkun sukulaisen/ystävän luokse yökylään lasten kanssa? Saisit levätä silloin rauhassa omassa kodissa
Tsemppiä, ap! Sulla on tosi rankka elämäntilanne, ja nyt on tärkeintä, että sinä saat nukuttua. Millainen taloustilanne teillä on? Onko puolisosi mahdollista ottaa vähäksi aikaa virkavapaata ja viedä lapset jonnekin lomalle? Toki 6 kk vauvan kanssa ei vielä tehdä juuri mitään, eikä kylpylä tms. oikein vielä tule kyseeseen kahden pienen vahdittavan kanssa. Nyt olisi kuitenkin tärkeintä, että sinä saisit muutaman päivän vain olla ja rauhoittua. Ensin lepäisit valveilla ja rauhoituttuasi pystyisit nukkumaankin. Jos miehen äidin luokse voi mennä, ratkaisu on edullisempi.
Toinen asia on, että ferritiiniarvosi on saatava kuntoon. Se vie aikaa, mutta jossain vaiheessa helpottaa.
Alue: Aihe vapaa
Rauta-arvosi ovat liian matalat. Jo se yksistään vetää ihmisen maihin. Olet hiljan synnyttänyt ja esikoinen on vielä pieni. Olet masentunut etkä saa nukutuksi tarpeeksi. Tukiverkkojakin ei juurikaan ole.
Mene päivä kerrallaan eteenpäin. Tai vain hetki kerrallaan. Yritä elää hetkessä, älä mieti menneitä eikä tulevia. Älä mieti, ettet millään jaksa vaan kiitä ja kehu itseäsi aina kun pääset vähän jossain ihan konkreettisessa asiassakin eteenpäin. Pidä kiitollisuuspäiväkirjaa, vaikka vain mielessäsi, jos et jaksa kirjoittaa. Iloitse pienistä hyvistä hetkistä, vaikka vain välähdyksenomaisista. Pyri tietoisesti pois kielteisistä ajatuksista.
Nyt on nyt, tulevaisuudessa kaikki on toisin.
Tämä pikkulapsiaika ei kestä kuin murto-osan elämästäsi.