Pahan valta maailmassa

Jokaista ihmistä täällä kiusaa jokin asia, mikä vie huonoille teille. Viina, pettäminen, aviorikokset, valehtelu, varastaminen. Rikkaammilla vallanhalu ja vallan väärinkäyttö, itselle kokoaminen, veropetokset, huumebisnekset, pornoteollisuus, toisten ihmisten hyväksikäyttö tavalla ja toisella..

Totta, mutta on ihmisellä myös mahdollisuus valita toisin - vaikeaa se tosin on. Me addiktoidumme helposti, olemme ahneita, defenssiivisiä. Haluamme itsellemme mahdollisimman paljon ja hyvää, ja itsemme lisäksi korkeintaan lähipiirillemme. Olemme loistavia keksimään puolustuksia omalle paskalle toiminnallemme. Sen lisäksi että olemme sysipahoja, on luontomme kuvottavan heikko. 

Joidenkin mielestä jokaisessa ihmisessä on potentiaali sekä hyvään että pahaan. Itse olen jungilaisessa hengessä sitä mieltä, että kyse ei ole "vain" potentiaalista vaan että jokaisessa meissä on sekä "hyvyys" että "pahuus". Pienet lapset, mieleltään sairaat ja vaikeasti vammaiset ovat ainoat poikkeukset, siis oman ajatteluni mukaan. 

Yhteiskunnassa, kulttuurissa ja maailmassa pahuus näyttää lisääntyneen, koska ihmiset ovat itsekeskeisempiä ja itsekkäämpiä kuin ehkä koskaan ennen. Pitäisi lukea Keltikangas-Järvisen uusin kirja aiheesta. 

Valitettavasti esim. liike-elämä kannustaa ja jopa vaatii "menestyjiltä" luonteenpiirteitä, jotka ovat ominaisia narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsiville. Ja koska liike-elämä, yhteiskunnan arvojen mittaaminen rahassa on nykyään omanlaisensa epäjumalan asemessa, nämä joko luonteenpiirteet tai sitten ulkoapäin omaksutut käytösmallit ovat päässeet leviämään yhteiskunnassa kuin rutto. Aiemmin puhuttiin hyveistä, nyt ei enää koskaan. Nyt puhutaan vain rahasta, ei mistään muusta. Jos kaikki mitataan rahassa, ja sitä mitä rahassa ei voi mitata, ei ole julkisessa tai kulttuurisessa keskustelussa oikeastaan ollenkaan olemassa, ei ole ihme, että "pahuus" ottaa helposti vallan ihmisessä kuin ihmisessä. Pahuudella tässä tarkoitan noita aiemmin mainittuja itsekeskeisyyttä ja itsekkyyttä. Se näkyy televisio-ohjelmissa, joissa erilaiset kilpailulliset tosi-tv-ohjelmat ovat kasvaneet räjähdysmäisesti, ja se näkyy sosiaalisessa mediassa, jossa ihmisten itse ottamilla omakuvilla on hämmentävän suuri rooli. Sanalla sanoen, "terve itsekkyys" on korvautunut epäterveellä, ja jokainen miettii etupäässä vain itseään. Se kuva on sitten juuri niin ruma kuin nyt näemme, etenkin mediassa, sosiaalisessa mediassa ja kulttuurissa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa.