Hymistelyketju, tavallisia juttuja
Räväkät älkööt vaivautuko. Täällä ei saa ilkeillä. Liian pitkästyttäviä kommentteja ei olekaan täyttämään tätä ketjua.
Kaikki mukaan, ketkä ikäviin ketjuihin olette kyllästyneet
Kommentit (17209)
Lauantaina laiskakin virkoaa, jos ei ennen niin ehtoolla.
-Positiivarit
Epäilen tuota virkoamista omalla kohdalla ;)
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä ketään jolla yhtä rankat taustat? Tuntuu ettei kukaan ymmärrä varsinkaan sellaiset joilla on omat perheet ja vanhemmat plus turvallinen lapsuus ollut. Ei menetyksiä läheisten poismenoja ja niin pois päin. Olen yrittänyt olla cvahva mutta elämä tuntuu niin vaikealta.
Rankat taustat voi tarkoittaa monenlaisia olosuhteita. Lasten olot voi olla järkyttävät ja aiheuttaa vakavia, pitkäkestoisia ongelmia. Voi olla pitkään kestänyttä henkistä ja fyysistä väkivaltaa ja seksuaalista hyväksikäyttöä.
Lastensuojelun tilastot kertoo karua kieltä huostaanotoista ja sijoituksista. Lastensuojelun kulut on vuositasolla n. 2 miljardia euroa, mikä selventää ongelmien laajuutta. Lastensuojelulaitokseen pääseminenkään ei aina takaa tilanteen paranemista. Aina siellä ei ole osaamista ja jaksamista, vaan lapsi voi joutua jopa kiusaamisen ja hyväksikäytön kohteeksi. Kaikkien lasten elämässä ei ole yhtään turvallista aikuista. Tätä puutetta ei ole kyetty riittävän ajoissa ymmärtämään.
Nykyään alaikäisiä, joiden ongelmat on päätyneet todella pahoiksi, sijoitetaan uusiin, vankilanomaisiin laitoksiin. Kertoo siitä, että asioihin reagoidaan liian myöhään eikä auttamiseen riitä osaamista.
Miten kukaan sitten selviää näistä lähtökohdista? Se on yksilöllistä. Riippuu pitkälti omasta kyvystä käsitellä asioita ja toipua niistä. Terapioita on, mutta kukaan ei voi tehdä toipumistyötä toisen puolesta. Uhriutuminen on tuhon tie. Se lukitsee toimintakyvyttömäksi ja estää muutoksen.Täydellistä elämää ei ole kellään, mutta huonoistakin lähtökohdista voi päästä kiinni oman näköiseen elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä ketään jolla yhtä rankat taustat? Tuntuu ettei kukaan ymmärrä varsinkaan sellaiset joilla on omat perheet ja vanhemmat plus turvallinen lapsuus ollut. Ei menetyksiä läheisten poismenoja ja niin pois päin. Olen yrittänyt olla cvahva mutta elämä tuntuu niin vaikealta.
Rankat taustat voi tarkoittaa monenlaisia olosuhteita. Lasten olot voi olla järkyttävät ja aiheuttaa vakavia, pitkäkestoisia ongelmia. Voi olla pitkään kestänyttä henkistä ja fyysistä väkivaltaa ja seksuaalista hyväksikäyttöä.
Lastensuojelun tilastot kertoo karua kieltä huostaanotoista ja sijoituksista. Lastensuojelun kulut on vuositasolla n. 2 miljardia euroa, mikä selventää ongelmien laajuutta. Lastensuojelulaitokseen pääseminenkään ei aina takaa tilanteen paranemista. Aina siellä ei ole osaamista ja jaksamista, vaan lapsi voi joutua jopa kiusaamisen ja hyväksikäytön kohteeksi. Kaikkien lasten elämässä ei ole yhtään turvallista aikuista. Tätä puutetta ei ole kyetty riittävän ajoissa ymmärtämään.
Nykyään alaikäisiä, joiden ongelmat on päätyneet todella pahoiksi, sijoitetaan uusiin, vankilanomaisiin laitoksiin. Kertoo siitä, että asioihin reagoidaan liian myöhään eikä auttamiseen riitä osaamista.
Miten kukaan sitten selviää näistä lähtökohdista? Se on yksilöllistä. Riippuu pitkälti omasta kyvystä käsitellä asioita ja toipua niistä. Terapioita on, mutta kukaan ei voi tehdä toipumistyötä toisen puolesta. Uhriutuminen on tuhon tie. Se lukitsee toimintakyvyttömäksi ja estää muutoksen.Täydellistä elämää ei ole kellään, mutta huonoistakin lähtökohdista voi päästä kiinni oman näköiseen elämään.
Lisään vielä, että vaikkei toipumistyötä voi toisen puolesta tehdä, voi olla apua, jos käy keskustelemassa tilanteesta vaikka terveyskeskuksessa. Ulkopuolisen avulla voi olla helpompi nähdä asioita uudelta kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä ketään jolla yhtä rankat taustat? Tuntuu ettei kukaan ymmärrä varsinkaan sellaiset joilla on omat perheet ja vanhemmat plus turvallinen lapsuus ollut. Ei menetyksiä läheisten poismenoja ja niin pois päin. Olen yrittänyt olla cvahva mutta elämä tuntuu niin vaikealta.
Rankat taustat voi tarkoittaa monenlaisia olosuhteita. Lasten olot voi olla järkyttävät ja aiheuttaa vakavia, pitkäkestoisia ongelmia. Voi olla pitkään kestänyttä henkistä ja fyysistä väkivaltaa ja seksuaalista hyväksikäyttöä.
Lastensuojelun tilastot kertoo karua kieltä huostaanotoista ja sijoituksista. Lastensuojelun kulut on vuositasolla n. 2 miljardia euroa, mikä selventää ongelmien laajuutta. Lastensuojelulaitokseen pääseminenkään ei aina takaa tilanteen paranemista. Aina siellä ei ole osaamista ja jaksamista, vaan lapsi voi joutua jopa kiusaamisen ja hyväksikäytön kohteeksi. Kaikkien lasten elämässä ei ole yhtään turvallista aikuista. Tätä puutetta ei ole kyetty riittävän ajoissa ymmärtämään.
Nykyään alaikäisiä, joiden ongelmat on päätyneet todella pahoiksi, sijoitetaan uusiin, vankilanomaisiin laitoksiin. Kertoo siitä, että asioihin reagoidaan liian myöhään eikä auttamiseen riitä osaamista.
Miten kukaan sitten selviää näistä lähtökohdista? Se on yksilöllistä. Riippuu pitkälti omasta kyvystä käsitellä asioita ja toipua niistä. Terapioita on, mutta kukaan ei voi tehdä toipumistyötä toisen puolesta. Uhriutuminen on tuhon tie. Se lukitsee toimintakyvyttömäksi ja estää muutoksen.Täydellistä elämää ei ole kellään, mutta huonoistakin lähtökohdista voi päästä kiinni oman näköiseen elämään.
Valitettavasti ei ole olemassa mitään taikakeinoa millä voitaisiin muuttaa kaikki hyväksi ja kivaksi, lastensuojelullakin on resurssit ja niiden mukaan mennään. Kukaan tai mikään taho ei myöskään voi elää toisten elämää siellä kotona. Yksi ongelma on omaa tilannettaan ymmärtämättömät ja yhteistyökyvyttönät perheet, huostaanoton kynnys on kuitenkin aika korkea ja jos lapsi on kuullut negatiivista puhetta lastensuojelusta ja viranomaisista ensimmäiset 10-15 vuotta siellä kotona, tottunut perheensä ongelmiin ja vaan puolustaa omia vanhempiaan niin ei sellaisen lapsen tilannetta hetkessä korjata. Joskus laitossijoitus on ainoa vaihtorhto, on olemassa lapsia jotka eivät pärjää perheissä.
Hyviä huomioita nuo tuen muodot, enkä tarkoita niitä vähätellä, mutta ihmiset on erilaisia ja heillä asiat etenee eri tavoilla.
Kaikki ei pidä itselleen mielekkäänä terapiaa tai lääkehoitoa, vaan haluaa käydä asioita läpi arjessa itsekseen ja omalla tahdillaan. Silloin se voi olla toimiva vaihtoehto.
Sekin täytyy huomioida, että alalla työskentelee erilaisia ihmisiä ja niin kuin kaikissa ammateissa, enemmän ja vähemmän osaavia. Vääränlainen terapia voi myös vahingoittaa. Areenasta joskus katsoin tähän liittyvän dokumentin.
Jokainen tietenkin itse parhaiten tietää, mikä itselle sopii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä ketään jolla yhtä rankat taustat? Tuntuu ettei kukaan ymmärrä varsinkaan sellaiset joilla on omat perheet ja vanhemmat plus turvallinen lapsuus ollut. Ei menetyksiä läheisten poismenoja ja niin pois päin. Olen yrittänyt olla cvahva mutta elämä tuntuu niin vaikealta.
Rankat taustat voi tarkoittaa monenlaisia olosuhteita. Lasten olot voi olla järkyttävät ja aiheuttaa vakavia, pitkäkestoisia ongelmia. Voi olla pitkään kestänyttä henkistä ja fyysistä väkivaltaa ja seksuaalista hyväksikäyttöä.
Lastensuojelun tilastot kertoo karua kieltä huostaanotoista ja sijoituksista. Lastensuojelun kulut on vuositasolla n. 2 miljardia euroa, mikä selventää ongelmien laajuutta. Lastensuojelulaitokseen pääseminenkään ei aina takaa tilanteen paranemista. Aina siellä ei ole osaamista ja jaksamista, vaan lapsi voi joutua jopa kiusaamisen ja hyväksikäytön kohteeksi. Kaikkien lasten elämässä ei ole yhtään turvallista aikuista. Tätä puutetta ei ole kyetty riittävän ajoissa ymmärtämään.
Nykyään alaikäisiä, joiden ongelmat on päätyneet todella pahoiksi, sijoitetaan uusiin, vankilanomaisiin laitoksiin. Kertoo siitä, että asioihin reagoidaan liian myöhään eikä auttamiseen riitä osaamista.
Miten kukaan sitten selviää näistä lähtökohdista? Se on yksilöllistä. Riippuu pitkälti omasta kyvystä käsitellä asioita ja toipua niistä. Terapioita on, mutta kukaan ei voi tehdä toipumistyötä toisen puolesta. Uhriutuminen on tuhon tie. Se lukitsee toimintakyvyttömäksi ja estää muutoksen.Täydellistä elämää ei ole kellään, mutta huonoistakin lähtökohdista voi päästä kiinni oman näköiseen elämään.
Valitettavasti ei ole olemassa mitään taikakeinoa millä voitaisiin muuttaa kaikki hyväksi ja kivaksi, lastensuojelullakin on resurssit ja niiden mukaan mennään. Kukaan tai mikään taho ei myöskään voi elää toisten elämää siellä kotona. Yksi ongelma on omaa tilannettaan ymmärtämättömät ja yhteistyökyvyttönät perheet, huostaanoton kynnys on kuitenkin aika korkea ja jos lapsi on kuullut negatiivista puhetta lastensuojelusta ja viranomaisista ensimmäiset 10-15 vuotta siellä kotona, tottunut perheensä ongelmiin ja vaan puolustaa omia vanhempiaan niin ei sellaisen lapsen tilannetta hetkessä korjata. Joskus laitossijoitus on ainoa vaihtorhto, on olemassa lapsia jotka eivät pärjää perheissä.
Olet varmaan oikeassa. Lastensuojelun resurssit on tosiaan varmasti rajalliset, kun kaikesta leikataan. Lehtitietojen mukaan tämä heijastuu siihenkin, miten hyvin työtä todellisuudessa kyetään tekemään. Alalta on paljon poistumaa eli työntekijät vaihtaa ammattia. Sama tilanne on varhaiskasvatuksessa, jossa ovi on käynyt yhtenään. Toisaalta on hyvä, että työntekijä tunnistaa, missä hänen rajansa menee ja hakeutuu muualle. Jos joutuu työskentelemään oman moraalinsa vastaisesti, palaa helposti loppuun. Järkyttäviä juttuja on tullut esiin viimeksi taisi olla tänään tai eilen, kun kehitysvammaisten ohjaajia on ollut oikeudessa. Ovat nöyryyttäneet, pilkanneet ja tönineet hoidettavia. Vartijat oli olleet todistajina.
Rankkoja kohtaloita on erilaisia, mutta ei elämän tarvitse pyöriä aina sen rankan taustan ympäeillä. Tekee hyvää tehdä välillä jotain muuta.
Vaikeat taustat on aina suhteellinen käsite, joku traumatisoituu sellaisesta mistä toinen ei. Itse aiheutetut mokailutkaan ei varsinaisesti vaikeaa taustaa ole.
Rankoista kohtaloista ollut puhetta.
Nyt syksyllä ET-lehden kannessa (nro 21) oli onnellisuusprofessori Markku Ojasen lausahdus: Usein vaikeiden asioiden kaivelu tuottaa vain lisää kaivuutyötä.
En ole lukenut tuota lehteä, niin en voi tästä sen enempää kertoa.
Vierailija kirjoitti:
Rankkoja kohtaloita on erilaisia, mutta ei elämän tarvitse pyöriä aina sen rankan taustan ympäeillä. Tekee hyvää tehdä välillä jotain muuta.
Tunnen lapsuudessa orvoksi jäänen naisen jonka elämä pyörii tämän ympärillä, joutui tekemisiin sosiaaliviranomaisten kanssa ja eli lastensuojelun asiakkaana sukulaistensa luona. Terapiaa on annettu takuulla mutta ei auta.
Vierailija kirjoitti:
Lauantaina laiskakin virkoaa, jos ei ennen niin ehtoolla.
-Positiivarit
Epäilen tuota virkoamista omalla kohdalla ;)
Ennen isä sanoi, että tauti on vakava, jossei perjantaitansseihin parane.
Mukava perjantai, heräsin aamulla jo 5.30 ennen kellonsoittoa ja puuhailin ihan rauhassa, luin, laitoin ekan kynttelikön eteiseen ja lähdin rauhassa. Oli mukavaa pukea villasukat saappaisiin, lämmin olo aamusta alkaen.
Vierailija kirjoitti:
Laitoin kahdesti terkut vihreälle sohvalle, postivaras vie viestit. Rikollinen!
Perjantaitiskit on tiskattu ;)
No huh, enpä ole nähnyt kun olen niin ahkerasti timantteja tyrkkinyt. Ja nyt vasta ketjua lueskelen aamun jälkeen :(
Kiitos terveisistä, sohva on paikoillaan odottamassa iltaa, siis myöhäisempää iltaa ;) jatkan vielä tunnin tai kaksi. Tällä kertaa ei tarvita kaksipuoleista teippiä!
Hyvin tiskattu! Ja tervesiä kuusen oksalle.
Pirkkalan pojat ovat tänään täyttäneet ilman kumulla, kuulostaa hienolta, toivottavasti vaan harjoittelevat ettei ole uhkaa ilmatilassa!
Polttelemisiin - kynttilöitä
Nykyään somessa tuodaan näitä koettuja rankkoja taustoja esiin. Tietty ehkä hyvä puhua asioista, mutta onko se kuitenkaan aina ihan loppuun asti ajateltua että mitä kerrotaan. Yksityisiä asioita vanhempien erosta, kuolemasta, mielenterveysongelmista, lastensuojelun asiakkuuksista ja vaikka mitä. Tuntuu, ettei joillain ole yhtään suodatinta mitä kertoo julkisesti.
En ole kysynyt häneltä lupaa kertomiseen. Kertokoon itse. Nyt jo kaduttaa kun kerroin mitään täällä. Poistan viestit, jos onnistuu. En halua hänelle lisää taakkaa. Olinpa tyhmä.
Vierailija kirjoitti:
En ole kysynyt häneltä lupaa kertomiseen. Kertokoon itse. Nyt jo kaduttaa kun kerroin mitään täällä. Poistan viestit, jos onnistuu. En halua hänelle lisää taakkaa. Olinpa tyhmä.
Oikein teet. Varsinkin näin epäempaattisessa ja ilkeässä ketjussa ei kannata jakaa mitään.
Vierailija kirjoitti:
Poistuu taas.
Minä pyysin poistamaan omat viestini. Kadun että kerroin.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään somessa tuodaan näitä koettuja rankkoja taustoja esiin. Tietty ehkä hyvä puhua asioista, mutta onko se kuitenkaan aina ihan loppuun asti ajateltua että mitä kerrotaan. Yksityisiä asioita vanhempien erosta, kuolemasta, mielenterveysongelmista, lastensuojelun asiakkuuksista ja vaikka mitä. Tuntuu, ettei joillain ole yhtään suodatinta mitä kertoo julkisesti.
Luulen, että julkisuuden tavoitteena on asenteiden muuttuminen. Ihmisiä rohkaistaan puhumaan avoimesti asioista, jotta niiden salailu ja häpeily jäisi pois.
Kun joku suosittu tubettaja kertoo mielenterveyden haasteistaan, joku nuori saattaa rohkaistua hakemaan itselleen apua.
Sama juttu kuin metoo-projektissa, joka paljasti maan tapana olleen naisten seksuaalisen hyväksikäytön, tai perheväkivallan käsittelyssä. Vaatii kyllä rohkeutta tuoda asiat esiin.
Salailu ja häpeily estää puuttumisen. Se voi suojella kiusaajaa, raiskaajaa tai pahoinpitelijää, mutta ei tämän uhria.
Tiesittekö, että EU:n tilastojen mukaan Suomi on naisille vaarallisin maa Euroopassa? Kymmenen vuotta sitten se oli Tanska. Tätä sanotaan pohjoismaiseksi paradoksiksi. Naisiin kohdistuu siis lähisuhdeväkivaltaa ja tappoja hyvinvointivaltioissa. Suomessa turvakodit ovat jatkuvasti täynnä.Tilastot kertovat myös siitä, että asiat viedään täällä poliisikäsittelyyn. On maita, joissa naiset pelkäävät ja vaikenevat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kysynyt häneltä lupaa kertomiseen. Kertokoon itse. Nyt jo kaduttaa kun kerroin mitään täällä. Poistan viestit, jos onnistuu. En halua hänelle lisää taakkaa. Olinpa tyhmä.
Oikein teet. Varsinkin näin epäempaattisessa ja ilkeässä ketjussa ei kannata jakaa mitään.
Etkö itse jo kyllästy marinaasi?
Luontoa tuhoutuu, mutta sotaa suurempi riski luonnolle on liikakansoitus. Planeetta ei kestä tätä ihmismäärää. Kulkutaudit (pandemiat) ja suuret sodat ovat historian kulussa vähentäneet väestöä tehokkaasti. Ilmastonmuutos tulee aiheuttamaan miljoonien ihmisten kansanvaelluksia ja lopulta sodan juomavedestä ja asuinkelpoisesta maa-alueesta. Pitkällä aikavälillä jääkausi hautaa taas kaiken alleen.