Hymistelyketju, tavallisia juttuja
Räväkät älkööt vaivautuko. Täällä ei saa ilkeillä. Liian pitkästyttäviä kommentteja ei olekaan täyttämään tätä ketjua.
Kaikki mukaan, ketkä ikäviin ketjuihin olette kyllästyneet
Kommentit (17210)
Olen seurannut telkkarista dokumenttisarjaa Kylmän sodan titaanit.
Mielenkiintoista historiaa! Vietnamin sota jatkui ja jatkui kun kukaan Usan presidenteistä ei sitä halunnut lopettaa. Tolkuton määrä ihmisiä siinä kuoli.
Ei voi rauhassa elää johtajat nykyäänkään!
Vierailija kirjoitti:
Olen joskus miettinyt sitä että mitä tosiaan jos perheestä kuolee isän tai äidin lisäksi lapsi tai lapsia, että kenen tai mistä varoista ne lapsen hautajaiskulut kustannetaan. Hautajaisethan maksetaan yleensä kuolinpesän varoista, vanhemman kohdalla selkeä juttu. Mutta saako sen kuolleen vanhemman kuolinpesästä maksaa myös sen kuolleen lapsen tai lasten hautajaiskulut? Ovat juridisesti eri kuolinpesiä kuitenkin.
En usko että kukaan välittää jos lähimmät omaiset, lasten toinen vanhempi, päättää kustantaa ne kaikki samasta.
Voiko päivää harmaanpaa enää olla ollenkaan
Valoa, valoa kaipaisin
Kadonnut aurinko harmauteen
Hukkunut sateeseen
Tylsyyttäni valitan
Ulos puen haarniskan
Ehkä siitä apua on
Muuten olo taas viluinen on
Ehkä asuessa Suomessa
Pitää olla soturin asennetta
Kuka pimeää, kylmää parhaiten sietää
Se ehkä täällä pärjää
Joku tekee pesän sohvaan
Minä hullu ulos kohkaan
Mitä ihminen luonteelleen voi
Joku minulle tämän hulluuden toi
Näinpä ulos lähden taas
Tyhmyydestä kärsiä saa
Sinne parempaa, iloisempaa, vilkkaampaa iltaa
Ehkä joku asia voi piristää minunkin iltaa.
(tylsyyttään P, joka nyt muistelee kaikkea mitä voi muistella)
Nyt takaisen sateeseen, tyhjille kaduille astelen (biisin sanoin) Eppu Normaali soi lapsuudessa 2000-luvun alussa. Ja muuten en ole muuta kuin tylsistynyt ja mitä enemmän olen sitä enemmän se joku toinen minä eli se entinen hullu minä joka teki vaikka mitä nostaa päätään. Se lapsuuden minä. Se parempi oikeampi minä. Ja anteeksi tosiaan valitus. Runoni avulla kai anteeksi pyydän jos olen rasittava ihminen. Tämä tosissaan ja huumorilla myös. Ja nyt ulos, taistoon säätä vastaan käyn taas.
Onko täällä ketään jolla yhtä rankat taustat? Tuntuu ettei kukaan ymmärrä varsinkaan sellaiset joilla on omat perheet ja vanhemmat plus turvallinen lapsuus ollut. Ei menetyksiä läheisten poismenoja ja niin pois päin. Olen yrittänyt olla cvahva mutta elämä tuntuu niin vaikealta.
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä ketään jolla yhtä rankat taustat? Tuntuu ettei kukaan ymmärrä varsinkaan sellaiset joilla on omat perheet ja vanhemmat plus turvallinen lapsuus ollut. Ei menetyksiä läheisten poismenoja ja niin pois päin. Olen yrittänyt olla cvahva mutta elämä tuntuu niin vaikealta.
Tuskin kellään sen helpompaa on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen joskus miettinyt sitä että mitä tosiaan jos perheestä kuolee isän tai äidin lisäksi lapsi tai lapsia, että kenen tai mistä varoista ne lapsen hautajaiskulut kustannetaan. Hautajaisethan maksetaan yleensä kuolinpesän varoista, vanhemman kohdalla selkeä juttu. Mutta saako sen kuolleen vanhemman kuolinpesästä maksaa myös sen kuolleen lapsen tai lasten hautajaiskulut? Ovat juridisesti eri kuolinpesiä kuitenkin.
Varsinkin jos kyseessä yhteiset hautajaiset, miten ne kulut edes erotellaan? Olisi sekin aika kohtuutonta että vain vanhemman hautajaiskulut maksettaisiin kuolinpesästä. Lasten kuolinpesät kun yleensä on käytännössä varattomia, pitäisikö lasten kohdalla sitten hakea tätä hautausavustusta, mikä kustantaa halvimman mukaan arkun ja hautaustavan. Ellei sitten lastenntoinen vanhempi halua itse kustantaa näitä, mitään velvollisuuttahan hänellä ei siihen ole.
Kyllä luulisi, että elossa oleva vanhempi kustantaisi lapsensa hautauksen, vaikka hakisi hautausavustuksen ja maksaisi tarvittaessa itse loput. Outoa, että hylkäisi lapsensa tämän kuoltua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mutta Anneli. Eipäs riidellä.
Kas kun ei Pentti?
Huumorisi on ala-arvoista, kai tiedostat itse?
Kirjoittelet itsesi kanssa, kaikki huomaa. Miksi ehdoin tahdoin tyhmennät itsesi?
Naureskelemme täällä jutuillesi, mutta alkaa pikku hiljaa kyllästyttää, etkö mitään uutta keksi?
Iso osa kirjoittajista on lähtenyt ketjusta sinun takiasi.
Voitko alkaa asialliseksi tai poistua ketjusta?
Tahtoisimme jatkaa "tavallisilla jutuilla", niinkuin aloituksessa ohjataan.
Pitkälti samoilla linjoilla olen. Koskettavaa oli, kun joku tarjoutui juttukaveriksi jankkaajalle, hän uskoi parempaan ihmiseen. Valitettavasti minä en, päin vastoin. Jostain kummasta syystä täällä elää häiritsijä, joka nauttii riidasta, "vidduilusta", keskustelujen katkomisista, poistoista, valehtelusta. En tiedä, miten ihmisestä tulee tuollainen. En ymmärrä.
Hyvää yötä.
Minä tarjouduin juttukaverisi ja niinkuin totesin niin pallo on hänellä. Ja minä ymmärrän häntä, koska minä voisin olla hän jos ajatellaan tarkemmin. Minusta vaan tuli toisenlainen myös kokemusteni jälkeen. Silti niin kuin totesin niin minulla on aikaa. Ja pallo on hänellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen joskus miettinyt sitä että mitä tosiaan jos perheestä kuolee isän tai äidin lisäksi lapsi tai lapsia, että kenen tai mistä varoista ne lapsen hautajaiskulut kustannetaan. Hautajaisethan maksetaan yleensä kuolinpesän varoista, vanhemman kohdalla selkeä juttu. Mutta saako sen kuolleen vanhemman kuolinpesästä maksaa myös sen kuolleen lapsen tai lasten hautajaiskulut? Ovat juridisesti eri kuolinpesiä kuitenkin.
Varsinkin jos kyseessä yhteiset hautajaiset, miten ne kulut edes erotellaan? Olisi sekin aika kohtuutonta että vain vanhemman hautajaiskulut maksettaisiin kuolinpesästä. Lasten kuolinpesät kun yleensä on käytännössä varattomia, pitäisikö lasten kohdalla sitten hakea tätä hautausavustusta, mikä kustantaa halvimman mukaan arkun ja hautaustavan. Ellei sitten lastenntoinen vanhempi halua itse kustantaa näitä, mitään velvollisuuttahan hänellä ei siihen ole.
Kyllä luulisi, että elossa oleva vanhempi kustantaisi lapsensa hautauksen, vaikka hakisi hautausavustuksen ja maksaisi tarvittaessa itse loput. Outoa, että hylkäisi lapsensa tämän kuoltua.
Ja miten ne kulut eroteltaisiin yhteisissä hautajaisissa, lapsen kulut erikseen? Oma arkku toki olisi, mutta kukat ja koristeet, muistotilaisuudesta puhumattakaan, pitopalvelut, tilavuokrat jne.
Helpompaa ja järkevämpää maksaa kaikki siitä kuolleen vanhemman kuolinpesästä.
Vierailija kirjoitti:
Olen joskus miettinyt sitä että mitä tosiaan jos perheestä kuolee isän tai äidin lisäksi lapsi tai lapsia, että kenen tai mistä varoista ne lapsen hautajaiskulut kustannetaan. Hautajaisethan maksetaan yleensä kuolinpesän varoista, vanhemman kohdalla selkeä juttu. Mutta saako sen kuolleen vanhemman kuolinpesästä maksaa myös sen kuolleen lapsen tai lasten hautajaiskulut? Ovat juridisesti eri kuolinpesiä kuitenkin.
Saa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen joskus miettinyt sitä että mitä tosiaan jos perheestä kuolee isän tai äidin lisäksi lapsi tai lapsia, että kenen tai mistä varoista ne lapsen hautajaiskulut kustannetaan. Hautajaisethan maksetaan yleensä kuolinpesän varoista, vanhemman kohdalla selkeä juttu. Mutta saako sen kuolleen vanhemman kuolinpesästä maksaa myös sen kuolleen lapsen tai lasten hautajaiskulut? Ovat juridisesti eri kuolinpesiä kuitenkin.
Varsinkin jos kyseessä yhteiset hautajaiset, miten ne kulut edes erotellaan? Olisi sekin aika kohtuutonta että vain vanhemman hautajaiskulut maksettaisiin kuolinpesästä. Lasten kuolinpesät kun yleensä on käytännössä varattomia, pitäisikö lasten kohdalla sitten hakea tätä hautausavustusta, mikä kustantaa halvimman mukaan arkun ja hautaustavan. Ellei sitten lastenntoinen vanhempi halua itse kustantaa näitä, mitään velvollisuuttahan hänellä ei siihen ole.
Kyllä luulisi, että elossa oleva vanhempi kustantaisi lapsensa hautauksen, vaikka hakisi hautausavustuksen ja maksaisi tarvittaessa itse loput. Outoa, että hylkäisi lapsensa tämän kuoltua.
Mies menettää samaan aikaan vaimonsa ja lapsensa, vaimon tilillä on 50000 euroa ja lapsen tilillä 500 euroa, olisi ihan järjetöntä alkaa järjestää kaksia hautajaisia vain siksi että lapsen hautajaiskulut olisi muka maksettava erikseen. Samasta vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen joskus miettinyt sitä että mitä tosiaan jos perheestä kuolee isän tai äidin lisäksi lapsi tai lapsia, että kenen tai mistä varoista ne lapsen hautajaiskulut kustannetaan. Hautajaisethan maksetaan yleensä kuolinpesän varoista, vanhemman kohdalla selkeä juttu. Mutta saako sen kuolleen vanhemman kuolinpesästä maksaa myös sen kuolleen lapsen tai lasten hautajaiskulut? Ovat juridisesti eri kuolinpesiä kuitenkin.
Varsinkin jos kyseessä yhteiset hautajaiset, miten ne kulut edes erotellaan? Olisi sekin aika kohtuutonta että vain vanhemman hautajaiskulut maksettaisiin kuolinpesästä. Lasten kuolinpesät kun yleensä on käytännössä varattomia, pitäisikö lasten kohdalla sitten hakea tätä hautausavustusta, mikä kustantaa halvimman mukaan arkun ja hautaustavan. Ellei sitten lastenntoinen vanhempi halua itse kustantaa näitä, mitään velvollisuuttahan hänellä ei siihen ole.
Kyllä luulisi, että elossa oleva vanhempi kustantaisi lapsensa hautauksen, vaikka hakisi hautausavustuksen ja maksaisi tarvittaessa itse loput. Outoa, että hylkäisi lapsensa tämän kuoltua.
Ja miten ne kulut eroteltaisiin yhteisissä hautajaisissa, lapsen kulut erikseen? Oma arkku toki olisi, mutta kukat ja koristeet, muistotilaisuudesta puhumattakaan, pitopalvelut, tilavuokrat jne.
Helpompaa ja järkevämpää maksaa kaikki siitä kuolleen vanhemman kuolinpesästä.
Jokainen voi luonnollisesti menetellä haluamallaan tavalla. Mitään ongelmaa ei toisaalta kulujen jakamisesta tule, jos yhteistyö sujuu. Lapsen osuus prosentteina pienempi tms. Ajattelin ehkä moraalin ja tunteiden pohjalta. Jokainen tekee tavallaan.
Iltoja illanvirkuille ja hyviä unia aamuvirkuille.
Vain vähän jäi timanttityötä huomiselle, kakspuolinen teippi helpotti hommaa todella paljon. Tunteroinen kuluu kun laittaa ylijäämäiset oikeisiin rasioihin, aina ei löydy juuri oikeaa värisävyä ennestään. Niin kuin langoissakin, eri värjäyserät eivät ole veljiä keskenään ja tuossa vielä eri tehtaiden tekemisiä. Uutta kehiin huomenna, viimeinen neliön timantein.
Eri värjäyseristä tuli mieleen kun kotiteollisuuskoulussa tein elämäni ensimmäisen raanun, olin ottanut tarpeeksi lankaa... kun sain raanun valmiiksi ja pois puista keskellä leveää raitaa väri vaihtuikin. Puissa sitä ei huomannut lainkaan, mutta seinällä :( Kaiken huipuksi se ripustettiin varoittavaksi esimerkiksi aulan seinälle, missä näin sen jokaisena koulupäivänä ikään kuin minua pilkaten :( Opinpa kerrasta, että värjäyserällä on väliä, villasukissakin.
Nukkumisiin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen joskus miettinyt sitä että mitä tosiaan jos perheestä kuolee isän tai äidin lisäksi lapsi tai lapsia, että kenen tai mistä varoista ne lapsen hautajaiskulut kustannetaan. Hautajaisethan maksetaan yleensä kuolinpesän varoista, vanhemman kohdalla selkeä juttu. Mutta saako sen kuolleen vanhemman kuolinpesästä maksaa myös sen kuolleen lapsen tai lasten hautajaiskulut? Ovat juridisesti eri kuolinpesiä kuitenkin.
Varsinkin jos kyseessä yhteiset hautajaiset, miten ne kulut edes erotellaan? Olisi sekin aika kohtuutonta että vain vanhemman hautajaiskulut maksettaisiin kuolinpesästä. Lasten kuolinpesät kun yleensä on käytännössä varattomia, pitäisikö lasten kohdalla sitten hakea tätä hautausavustusta, mikä kustantaa halvimman mukaan arkun ja hautaustavan. Ellei sitten lastenntoinen vanhempi halua itse kustantaa näitä, mitään velvollisuuttahan hänellä ei siihen ole.
Kyllä luulisi, että elossa oleva vanhempi kustantaisi lapsensa hautauksen, vaikka hakisi hautausavustuksen ja maksaisi tarvittaessa itse loput. Outoa, että hylkäisi lapsensa tämän kuoltua.
Ja miten ne kulut eroteltaisiin yhteisissä hautajaisissa, lapsen kulut erikseen? Oma arkku toki olisi, mutta kukat ja koristeet, muistotilaisuudesta puhumattakaan, pitopalvelut, tilavuokrat jne.
Helpompaa ja järkevämpää maksaa kaikki siitä kuolleen vanhemman kuolinpesästä.
Jokainen voi luonnollisesti menetellä haluamallaan tavalla. Mitään ongelmaa ei toisaalta kulujen jakamisesta tule, jos yhteistyö sujuu. Lapsen osuus prosentteina pienempi tms. Ajattelin ehkä moraalin ja tunteiden pohjalta. Jokainen tekee tavallaan.
Minä taas ajattelisin, että vaimonsa ja lapsensa menettäneellä ihmisellä on vähän muutakin ajateltavaa kuin alkaa erikseen laskea lapsen osuutta prosentteineen hautajaiskuluista.
Harmaata ja sateista marraskuuta, jollain tavalla kuitenkin pidän tästä, tunnen olevani elossa kun aamulla on selvittänyt tiensä ulos liikkeelle ja töihin. Kai tässä on se oma tunnelmansa. Ajattelen myös niin, että lopulta tämäpimeä ja synkkä aika kestää kuitenkin vaan hetken, kuukauden päästä päivät alkavat taas pidentyä ja tammikuussa sen jo huomaa. Helmikuussa alkaa jo näkyä kevät, ekat lumikellot.
En ole ihan varma miten tuo vanhemman ja lapsen kuolinpesäjuttu menee lain kannalta, mutta ainakin meidän tapauksessa kun oli yhteiset hautajaiset, niin kukaan ei tainnut erotella niitä vaan kaikki maksettiin samasta.
Neulomisesta, haluaisin löytää kivan huppuhuivin ohjeen. En siis sellaista balaclavaa tai kypärämyssyä vaan sellaisen huivin, missä olisi keskellä kohta minkä voidi nostaa hupuksi ja sitten se huiviosa kaulaliinana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen joskus miettinyt sitä että mitä tosiaan jos perheestä kuolee isän tai äidin lisäksi lapsi tai lapsia, että kenen tai mistä varoista ne lapsen hautajaiskulut kustannetaan. Hautajaisethan maksetaan yleensä kuolinpesän varoista, vanhemman kohdalla selkeä juttu. Mutta saako sen kuolleen vanhemman kuolinpesästä maksaa myös sen kuolleen lapsen tai lasten hautajaiskulut? Ovat juridisesti eri kuolinpesiä kuitenkin.
Varsinkin jos kyseessä yhteiset hautajaiset, miten ne kulut edes erotellaan? Olisi sekin aika kohtuutonta että vain vanhemman hautajaiskulut maksettaisiin kuolinpesästä. Lasten kuolinpesät kun yleensä on käytännössä varattomia, pitäisikö lasten kohdalla sitten hakea tätä hautausavustusta, mikä kustantaa halvimman mukaan arkun ja hautaustavan. Ellei sitten lastenntoinen vanhempi halua itse kustantaa näitä, mitään velvollisuuttahan hänellä ei siihen ole.
Kyllä luulisi, että elossa oleva vanhempi kustantaisi lapsensa hautauksen, vaikka hakisi hautausavustuksen ja maksaisi tarvittaessa itse loput. Outoa, että hylkäisi lapsensa tämän kuoltua.
Ja miten ne kulut eroteltaisiin yhteisissä hautajaisissa, lapsen kulut erikseen? Oma arkku toki olisi, mutta kukat ja koristeet, muistotilaisuudesta puhumattakaan, pitopalvelut, tilavuokrat jne.
Helpompaa ja järkevämpää maksaa kaikki siitä kuolleen vanhemman kuolinpesästä.
Jokainen voi luonnollisesti menetellä haluamallaan tavalla. Mitään ongelmaa ei toisaalta kulujen jakamisesta tule, jos yhteistyö sujuu. Lapsen osuus prosentteina pienempi tms. Ajattelin ehkä moraalin ja tunteiden pohjalta. Jokainen tekee tavallaan.
Minä taas ajattelisin, että vaimonsa ja lapsensa menettäneellä ihmisellä on vähän muutakin ajateltavaa kuin alkaa erikseen laskea lapsen osuutta prosentteineen hautajaiskuluista.
Näin varmasti onkin. Hautajaisjärjestelyt surun keskellä ei ole helppoja. Lähinnä tuossa kulujen jaossa viittasin jonkun esiin nostamaan tilanteeseen, että lapsen etävanhempi ei ole hänen mielestään velvollinen osallistumaan kuluihin. Sitä aloin tunne- ja moraalipohjalta pohtia. Se onnistuisi yhteistyöllä jakamalla kulut, prosenttiosuus kokonaiskuluista oli vaan yksi ehdotus, toki parempia keinoja löytyy, jos löytyy osallistumishalua. Surullinen totuus on, etteivät kaikki etävanhemmat maksa suosiolla edes elatusnaksuja. Jokainen ratkaisee asiat haluamallaan tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Olen seurannut telkkarista dokumenttisarjaa Kylmän sodan titaanit.
Mielenkiintoista historiaa! Vietnamin sota jatkui ja jatkui kun kukaan Usan presidenteistä ei sitä halunnut lopettaa. Tolkuton määrä ihmisiä siinä kuoli.
Ei voi rauhassa elää johtajat nykyäänkään!
Ei voi kuin ihmetellä, miten näiksi "suuriksi" johtajiksi valikoituu niin kylmiä, ihmishengistä piittaamattomia olioita.
Toivon todella, että jälleensyntymisoppi on totta ja "maailman johtajat" joutuvat tulevaisuudessa elämään tässä elämässä tekemiensä, esim. ympäristötuhoja aiheuttavien päätöstensä seurausten kanssa - siellä ruohonjuuritasolla - sikäli kuin enää ruohoa riittää kaikille. (Ruoho tässä = ruokaa, ei kannabista.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otan toisen kupillisen kahvia. Mustaa. Mietin päivän ohjelmaa. Hyräilen.
Kerrankin tunnen, että viestini osuu otsikkoon. Täysin.
Rauhallinen päivä. Sopiva meille.
Miksi. Kirjoitat.
Kuin.
Aivo.
Vam-mainen.
Pask.
A.
Pö. Kä. Le?
Koska D yrittää olla taiteellinen ja erikoinen. Oikea runoilija.
Vierailija kirjoitti:
Harmaata ja sateista marraskuuta, jollain tavalla kuitenkin pidän tästä, tunnen olevani elossa kun aamulla on selvittänyt tiensä ulos liikkeelle ja töihin. Kai tässä on se oma tunnelmansa. Ajattelen myös niin, että lopulta tämäpimeä ja synkkä aika kestää kuitenkin vaan hetken, kuukauden päästä päivät alkavat taas pidentyä ja tammikuussa sen jo huomaa. Helmikuussa alkaa jo näkyä kevät, ekat lumikellot.
En ole ihan varma miten tuo vanhemman ja lapsen kuolinpesäjuttu menee lain kannalta, mutta ainakin meidän tapauksessa kun oli yhteiset hautajaiset, niin kukaan ei tainnut erotella niitä vaan kaikki maksettiin samasta.
Neulomisesta, haluaisin löytää kivan huppuhuivin ohjeen. En siis sellaista balaclavaa tai kypärämyssyä vaan sellaisen huivin, missä olisi keskellä kohta minkä voidi nostaa hupuksi ja sitten se huiviosa kaulaliinana.
Huomenta, joku aikaisemminkin kyseli vastaavan huppuhuivin ohjetta. Tarkoitatko sellaista, missä keskellä on "sukan kantapää"? Tai teet vain leveän huivin ja ompelet keskeltä reunat hupuksi? Esim. Lankavan ja 'meilläkotonan' ohjeita löytyy, on mistä valita.
Opetitpa minulle uutta, balaclavasta koskaan kuullutkaan, nyt tiedän!
Harmaata on, harmaata! Lippukin roikkuu apeana sumussa :( Katsoin kalenterista miksi liputetaan ja huomasin minkä olin eilen unohtanut... hiiripäivän! Uusi yritys tänään, toivottavasti madot eivät ole minulle kovasti suuttuneet!
Kynttilöitä, kymmenittäin kyntiilöitä ja kohta voi ottaa joulukoristeita esille. Tekisi mieli tehdä niin jo nyt, mutta maltan vielä mieleni etten ehdi kyllästymään. Ja Jouluradio soimaan!
Laulelemisiin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen seurannut telkkarista dokumenttisarjaa Kylmän sodan titaanit.
Mielenkiintoista historiaa! Vietnamin sota jatkui ja jatkui kun kukaan Usan presidenteistä ei sitä halunnut lopettaa. Tolkuton määrä ihmisiä siinä kuoli.
Ei voi rauhassa elää johtajat nykyäänkään!
Ei voi kuin ihmetellä, miten näiksi "suuriksi" johtajiksi valikoituu niin kylmiä, ihmishengistä piittaamattomia olioita.
Toivon todella, että jälleensyntymisoppi on totta ja "maailman johtajat" joutuvat tulevaisuudessa elämään tässä elämässä tekemiensä, esim. ympäristötuhoja aiheuttavien päätöstensä seurausten kanssa - siellä ruohonjuuritasolla - sikäli kuin enää ruohoa riittää kaikille. (Ruoho tässä = ruokaa, ei kannabista.)
Demokraattisissa valtioissa poliitikot pääsevät valtaan kansan äänestäminä. Kansalaiset valitsee valtuutetut, kansanedustajat ja presidentin vaaleilla. Poliitikkojen ura etenee kannatuksen mukaan, samoin puolueitten kannatus ja sitä kautta valtaan pääsy. Ilman kansan antamia ääniä, kukaan ei istu eduskunnassa eikä hänen puolueensa kannatus oikeuta hallitukseen pääsyä ja vaikka ministerin paikkaan.
Vanha sanonta kuuluukin: Kansalla on sellaiset päättäjät, mitkä se on ansainnut. Demokratiassa medialla on tärkeä tehtävä vallankäytön seuraajana. Koskaan ei voi liian vähän lukea uutisia. Aikanaan Saksassa herra H:n urakiito alkoi vaalivoitosta.
Diktatuurit on erikseen.
Varsinkin jos kyseessä yhteiset hautajaiset, miten ne kulut edes erotellaan? Olisi sekin aika kohtuutonta että vain vanhemman hautajaiskulut maksettaisiin kuolinpesästä. Lasten kuolinpesät kun yleensä on käytännössä varattomia, pitäisikö lasten kohdalla sitten hakea tätä hautausavustusta, mikä kustantaa halvimman mukaan arkun ja hautaustavan. Ellei sitten lastenntoinen vanhempi halua itse kustantaa näitä, mitään velvollisuuttahan hänellä ei siihen ole.