Hymistelyketju, tavallisia juttuja
Räväkät älkööt vaivautuko. Täällä ei saa ilkeillä. Liian pitkästyttäviä kommentteja ei olekaan täyttämään tätä ketjua.
Kaikki mukaan, ketkä ikäviin ketjuihin olette kyllästyneet
Kommentit (17077)
Avioliitosta. Omat vanhempani ovat (varsinkin äitini) kasvatettu siihen, että ollaan naimisissa loppuun saakka. Tähän uskonnollinen vaikutus myös. Isäni ajattelee taas mitä ajattelee. Ei ole uskonnollinen, mutta muuten sama ajatus. Näin voinko minä toisaalta pitää heitä "tyhminä" kuitenkaan. Heillä vaikeutensa ja se on yksi syy miksi äitini asuu täällä missä asuu. Isäni ei ole monesti ollut kovinkaan mukava jos niin voi sanoa ja hän on hankala ihminen monissa jutuissa. Enempää en kirjoita. Toki muitakin juttuja. Silti ymmärrän eron olevan vapautus yms, mutta toisaalta minun pitää hyväksyä myös muut ajatukset elämään liittyen. Tämä, vaikka itse ajattelisin toisin. Enempää en kirjoita tästä aiheesta. Ehkä esim Lampaan viesti ja muutkin toivat juttuja mieleen.
Seurustelin on-off kolmisen vuotta miehen kanssa, joka aloitti jutun mun kanssa tarkoituksenaan vaan viettää aikaa kunnes löytää paremman. En tajunnut tätä. Huonoksi onneksemme rakastuimme. Hänellä oli kuitenkin ilmeisesti mielessään jokin kuva naisystävästä, johon minä en sopinut, joten vietti kaksi viikonloppua jonkun toisen naisen kanssa ja sen jälkeen jätti mut, vaikka sanoi rakastavansa. Sitten halusi aloittaa mun kanssa uudelleen kuukauden päästä. Kun kuulin toisesta naisesta, päätin samoin tein intuitiivisesti, että meidän juttu on ohi, mutta sitten kuitenkin aloitin hänen kanssaan uudestaan. Tunteet kasvoivat suuriksi mutta mulle muodostui mielenterveysongelmia kun hän oli kohdellut minua noin ja selitteli käytöstään mm. minun syykseni. Jätin hänet monta kertaa ja palasin taas yhteen, lopulta jätin lopullisesti ja itkin monta vuotta.
Tarinan opetus: kuuntele aina ekaa intuitiota, olisin säästynyt paljolta kärsimykseltä. Monta vuotta ajattelin, että mussa on jotain perustavanlaatuista vikaa. Kun sain lapsia toisen miehen kanssa, ajattelin, että lapsissanikin on jotain vikaa - ihan vain tuon kusipää eksän manipuloinnin takia
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Noista parisuhdejutuista..... Nuorena miehillä ei ole minkään valtakunnan kiirettä sitoutua. Valinnanvaraa kun on. Niin kauan, kun uskovat valinnanvaraa olevan - ainakin jos on tarpeeksi massia - ottavat - tai ostavat - sen parhaan. Jossain vaiheessa tajuavat, että se oma juna menikin jo. Eikä ole tarpeeksi massiakaan. Mua lähinnä huvittaa, kun 60 täytettyäni miehet alkoivatkin yllättäen taas kiinnostua. Vaikka en meikkaa ja hiuksianikaan en viitsi värjätä kuin poikkeustilanteissa. Näytän ihan ikäiseltäni. Jos erehdyn kertomaan, että olen aiemmalta ammatiltani sairaanhoitaja, niin jo alkaa silmät suunnilleen kiilumaan. Vanhuudenturvaa ja omaishoitajaa vissiin hakevat. Mä en sulje pois ajatusta, ettenkö joku päivä vielä voisi olla parisuhteessa. Mutta en todellakaan aio asua kenenkään kanssa samassa huushollissa. Puhelinnumeron antaminen jollekin on osoittautunut virheeksi. Alkaa se nk rakkauspommitus. Soitetaan tai laitetaan viestiä monta kertaa päivässä. Kaikenlaista läpinäkyvää kuhertelupuhetta. Vaikka nimenomaan olen sanonut, että mulle riittää yhteydenpito kerran kuukaudessa. Jos erehtyy menemään treffeille, niin suunnilleen ovat jo hammasharjansa kanssa muuttamassa mun kotiini.
Eri elämänvaiheissa parisuhteelle on erilaisia merkityksiä. Nuorena lasten hankkiminen, yhteinen asuntolaina jne. Keski-iässä tilanteet on jo toisenlaisia. Ja varsinkin sitten eläkkeellä vieläkin erilaisempia. Ei ole helppo löytää ihmistä, joka ajattelisi asioista samalla tavalla. Tarkoitan siis ihan perusjuttuja arkeen liittyen. Ei tarvitse äänestää samaa puoluetta tms, mutta joku yhteys kuitenkin pitää olla, jonka varaan voi yhtään mitään rakentaa. Itsekin tutustun hitaasti ja usein kaikki meneekin päin honkia, kun mies "rakastuu" muhun, vaikka ei tiedä musta ja elämästäni vielä yhtikäs mitään. Mun naamaani tuskin kukaan rakastuu, vaikka monet on kyllä sanoneet, että mulla on ystävälliset kasvot ja mua on helppo lähestyä.Olipa leppoisa tarina. Sinusta kuultaa selkeästi tyytyväisyys nykyelämääsi. On aikuiset lapset, kiva koti, lemmikit, mukavat(?) naapurit, seuraa viinilasilliselle. Terveys haasteena, mutta siltikin kuulostat onnelliselta. Olet sinut itsesi kanssa, tiedät, mitä tahdot.
Tämmöinen mielikuva minulle on tullut kirjoitustesi perusteella.
Olet aika oikeassa. Kun 30 vuotta sitten sairastuin nivelreumaan ja olin kahden pienen lapsen yh, silloin ei ollut ihan helppoa sopeutua ja hyväksyä sitä, että kipu tulee olemaan hautaan asti uskollisin ystäväni. Vaikka välillä tekisikin mieli ottaa moottorisaha ja tehdä self made amputaatio niin ylä- kuin alaraajoihinkin, niin sitten pitää vaan hengittää syvään ja koittaa suunnata ajatuksensa kivusta johonkin muuhun. Tapasin pari vuotta sitten tosi kivan miehen . Ja kuis ollakaan - ylläripylläri - koirien merkeissä. On aika samanlainen kuin minä. Meillä on tosi paljon yhteistä ja viihdytään toistemme seurassa. Kumpikin viihtyy loistavasti myös ihan yksin. Tai siis koiruleiden kanssa. Joskus käydään yhdessä viinilasillisella. Ja yhden kerran käytiin tanssimassakin... OMG! On hitaasti lämpiävä kuten minäkin. Aina, kun tavataan, jutellaan kuulumisten lisäksi nk syvällisiäkin. Meillä on aika samanlainen arvomaailma ja myös se, mitä loppuelämältämme halutaan, on aika sama. Toistaiseksi ollaan kuitenkin vain ystäviä, vaikka ne hitaat tanssilattialla vähän osoittikin jotain muuta. Pidän hänestä ja luotan häneen. Todennäköisesti tunne on molemminpuolinen. Kummallakaan ei kuitenkaan ole mikään kiire yhtään minnekään. Eläkeläisiä siis ollaan jo molemmat.
Siitä vaan etenette vaakatasossa mamboa tanssahtelee
Vierailija kirjoitti:
Seurustelin on-off kolmisen vuotta miehen kanssa, joka aloitti jutun mun kanssa tarkoituksenaan vaan viettää aikaa kunnes löytää paremman. En tajunnut tätä. Huonoksi onneksemme rakastuimme. Hänellä oli kuitenkin ilmeisesti mielessään jokin kuva naisystävästä, johon minä en sopinut, joten vietti kaksi viikonloppua jonkun toisen naisen kanssa ja sen jälkeen jätti mut, vaikka sanoi rakastavansa. Sitten halusi aloittaa mun kanssa uudelleen kuukauden päästä. Kun kuulin toisesta naisesta, päätin samoin tein intuitiivisesti, että meidän juttu on ohi, mutta sitten kuitenkin aloitin hänen kanssaan uudestaan. Tunteet kasvoivat suuriksi mutta mulle muodostui mielenterveysongelmia kun hän oli kohdellut minua noin ja selitteli käytöstään mm. minun syykseni. Jätin hänet monta kertaa ja palasin taas yhteen, lopulta jätin lopullisesti ja itkin monta vuotta.
Tarinan opetus: kuuntele aina ekaa intuitiota, olisin säästynyt paljolta kärsimykseltä. Monta vuotta ajattelin, että mussa on jotain perustavanlaatuista vikaa. Kun sain lapsia toisen miehen kanssa, ajattelin, että lapsissanikin on jotain vikaa - ihan vain tuon kusipää eksän manipuloinnin takia
Oivoi ihan on sama kokemus täälläkin. Minä kyllä aistin ja huomasin, ettei tuo tosissaan ole,mutta en vain millään halunnut uskoa sitä. Tyyppi tuhlasi kyllä epäreilusti sinun ja minunkin aikaa, täytyisi rehellisesti myöntää jos ei toiveet suhteen laadusta kohtaa.
Täysin sama kokemus siitä, että en ollut muka hänelle tarpeeksi hoikka ja nätti. Tuo romutti itsetuntoni vuosiksi ja myös ajattelin että minussa on jotain pahaa vikaa.
Tuskinpa tuo tyyppi edes niin ajatteli, taisi tiedostaa olevansa alapuolellani ja hoksasi että noilla ulkonäköasioilla saa minut nujerrettua.
Selkeitä merkkejä ihan heti alkuun oli, että halusi nähdä vain kun hänelle sopi, saattoi olla vaikka arkiyönä. Viikonloput pyhitti omille menoilleen, etti varmaan sitä oikeaa. Hänhän sanoi minua tapaillessaan, että toivoisi että tulisi vastaan joku ihan se oikea. Silti jatkoin hänen kanssaan ja toivoin että hän näkee miten ihana olen ja sitoutuu.
Kadun tuota ajanjaksoa elämässäni, mutta tälle tyypille oli ainutlaatuista nannaa että sai jotain vedettyä kuin pässiä narussa ja kaikki kotiin päin :) vakituinen seksiseura ja samalla ettii "parempaa"
Ei tule hänelle tapahtumaan ikinä enää.
Uskallatko kertoa oman tyyppisi ikää,nimikirjaimia, paikkakuntaa? Ettei olisi sama tyyppi :D
Tapailemani mies halusi, että en käyttäisi hänen luonaan rintaliivejä paidan alla. Kuulemma hänen kotinsa ja hänen säännötkin silloin. No kun itselläni on hyvinkin suurikokoiset rinnat, niin mielelläni kyllä pitäisin rintsikoita niitä tukemassa. Tyyppi tokaisi tähän, ettei hänen siskonsakaan käytä rintsikoita, kun on kyläilemässä hänen luonaan ja hänkin on hyvin rintava. Lisäksi halusi vielä, että ajelemme autolla kesähelteellä niin, että minulla on alusasuna valkoiset mummopikkarit ja niiden päällä Adidaksen verryttelyasu ja ylävartalon peittona pelkkä verkkatakki.
Ideana tässä oli nähdä, miten paljon hikoilisin ja tunnin huviajelun jälkeen saisin valita, että suihkuttaako hän minua puutarhaletkulla kotipihassaan joko niin, että minulla on verkkapuku päällä tai sitten voisin riisua kaikki muut paitsi pikkuhousuni. Kaupassakin olisi pitänyt käydä hänen kanssaan ilman rintsikoita ja minun pitäisi kerätä kaikki maitotuotteet ostoskoriin, koska olen nainen. Hän keräisi sitten ruisleivät, perunat ja oluet. Muuten ihan mukava ja hieman vatsakas tyyppi, vähän kouluja käynytkin. Harrasti myös jonkin verran erityisesti japanilaisten roolipelien peluuta konsoleilla.
Kävin tänään kirppiksellä ja sain muutamat hyvät kuulokkeet tosi halvalla. Yhdet oli rikki, mutta ei voi mitään. Silti hyvä ostos nuo muut ja mistä niistä aina tietää. Samoin hyvä netti takki myös tuli ostettua. Hieman huimaus on vaivannut tänään. Kamalaa sää ollut ja silti kävelin.
Harmaa sateinen aamu. Iltapäiväksi luvattu selkenevää, jospa toimertuisi kävelylle.
Kyllä ihmettelen näin peruspihinä noita toistuvia kirppariostoksia- ja vielä rikkinäisiä! Eikö ole tähdellisempää ostettavaa? Nekin rahat kun pitäisi säästössä niin olisi sitten mistä ottaa oikeaan tarpeeseen.
Vierailija kirjoitti:
Harmaa sateinen aamu. Iltapäiväksi luvattu selkenevää, jospa toimertuisi kävelylle.
Kyllä ihmettelen näin peruspihinä noita toistuvia kirppariostoksia- ja vielä rikkinäisiä! Eikö ole tähdellisempää ostettavaa? Nekin rahat kun pitäisi säästössä niin olisi sitten mistä ottaa oikeaan tarpeeseen.
Tavailin hetken unenpöpperössä, että mitä ihmeen pihinää? :)Ymmärsin toisella lukemalla vasta.
Itsekin tunnustaudun pihiksi, mutta kirppikset on aarreaittoja. En tosin koskaan osta mitään elektroniikkaa, mutta pienellä rahalla saa käyttötavaraa, vaatetta. Huippunurkka on meillä otsikolla: Ota tästä. Lasten hiekkaleluja, uudenveroisia oli viimeksi paljon, kirjoja, askartelutarvikkeita, lyhtyjä, koruja...
Toisen roska on todellakin toisen aarre. Kierrätys. Ja luonto kiittää.
Vierailija kirjoitti:
Harmaa sateinen aamu. Iltapäiväksi luvattu selkenevää, jospa toimertuisi kävelylle.
Kyllä ihmettelen näin peruspihinä noita toistuvia kirppariostoksia- ja vielä rikkinäisiä! Eikö ole tähdellisempää ostettavaa? Nekin rahat kun pitäisi säästössä niin olisi sitten mistä ottaa oikeaan tarpeeseen.
Miksi arvostelet ja paheksut? Jotkin mielipiteet kannattaa pitää itsellään, jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, kannattaa pysyä hiljaa!
Joku saa iloa kirpputorilöydöistä, sinä saat iloa pihistelystä.
Kyllä minäkin joskus ostan kirppiksiltä. Monta hyvää takkia olen muutamalla eurolla löytänyt.
Myös toimivan lämminilmapuhaltimen jolla saa mukavan lämmön kylppäriin.
Mutta monethan ostavat kun halvalla saa vaikka ei tarvetta olisi ja sitten ei ole rahaa muuhun.
Vierailija kirjoitti:
Harmaa sateinen aamu. Iltapäiväksi luvattu selkenevää, jospa toimertuisi kävelylle.
Kyllä ihmettelen näin peruspihinä noita toistuvia kirppariostoksia- ja vielä rikkinäisiä! Eikö ole tähdellisempää ostettavaa? Nekin rahat kun pitäisi säästössä niin olisi sitten mistä ottaa oikeaan tarpeeseen.
Mistä keksit toistuvat-sanan tuohon?
Minä käyn kirppiksillä usein ja harvoin ostan mitään. Kerään tiettyä arabiaa, sitä ostan jos kohtuuhintaan saa, harvoin löytyy edes.
Uskon, että monetkaan kirpparistit ei tuhlaa, se on harrastus ja elämäntapa.
Riita päällä taas. Pitää sallia eri mielipiteet. Ihme porukkaa täällä.
Mummot tuomitsee ja on aina oikeassa.Omasta mielestään. Rasittava ketju.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin joskus ostan kirppiksiltä. Monta hyvää takkia olen muutamalla eurolla löytänyt.
Myös toimivan lämminilmapuhaltimen jolla saa mukavan lämmön kylppäriin.
Mutta monethan ostavat kun halvalla saa vaikka ei tarvetta olisi ja sitten ei ole rahaa muuhun.
Huvitti tuo takkijuttu. Niitä nimittäin olen ostanut muutamalla eurolla useamman. Tulee iso säästö, kun takit ovat kalliita. Voi vaihdella käytössä.
Voisin tietenkin ostaa uusiakin, mutta kivempia, persoonallisia löytyy juurikin kirpparilta. Tuunaamalla saa oman näköistä myös.
Mutta:
Kerran oli kirpparilla ostoskori oven pielessä, lappu päällä: Saa ottaa. Päällimmäisenä oli musta kevyttoppatakki, paljon vetoketjuja ja joku niitti. Hienon näköinen, uudenveroinen, koko sopiva, nappasin mukaan.
Vasta kotona sovittelin ja tarkistin taskut. Tyhjät. Enpä olisi yllättynyt, jos olisi löytynyt lompakko tai kotiavaimet. Olen aivan varma, että takki oli myyjän tai jonkun asiakkaan.
Kerran ostamani käsilaukun vuoren välistä löytyi kolikoita lähemmäs kympin edestä, takin taskusta kympin seteli.
Kirppikset ja kierrätys on edullinen tapa tehdä ostoksia. Sieltä löytää myös sellaista, mitä ei muualta saa. Pistäydyn usein tarkistamassa, olisiko etsimääni juttua tullut myyntiin. Mikä ilo, kun sitten onkin. Voi löytyä muutamalla eurolla joku klassikkokirja, jonka painos on loppu.
Tuhlailu ja ylikulutus on tosiaan huono juttu, mutta kierrätys on tavallaan sen vastakohta. Kirpparikiertely on myös virkistävää. Saa ihmetellä, mitä kaikkea siellä on. Jos en tarvi jotain, lähtee kiertoon.
Laitoin takapihalle pikkulinnuille talipalloja sellaseen metalliseen kehikkoon ja ripustin sen pihakoivuun noin parin metrin ohuella metallilangalla roikkumaan. Nyt seuraan saako nuo taitavat oravat ruuat vohkittua, ovat kyllä melkoisia akrobaatteja. Viimeeksi keksivät ravistella niin että irtosi koko häkkyrä. Tässähän sitä onkin ihan livenä luonto-ohjelmaa seurata näin harmaan päivän ratoksi, kakkoseksi olen usein noille epeleille jäänyt. Mulla on niille oravillekin pähkinärouhetta kyllä varattuna, mutta en ole vielä keksinyt minne ne laitan, maahan en laita, mutta oliskos vinkkejä antaa...Asun kaupungin taajamassa ja yritän tarkkana olla siisteysohjeistuksen kanssa, eikä kyllä olekkaan mitään sanomista tähän asti ainakaan tullut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmaa sateinen aamu. Iltapäiväksi luvattu selkenevää, jospa toimertuisi kävelylle.
Kyllä ihmettelen näin peruspihinä noita toistuvia kirppariostoksia- ja vielä rikkinäisiä! Eikö ole tähdellisempää ostettavaa? Nekin rahat kun pitäisi säästössä niin olisi sitten mistä ottaa oikeaan tarpeeseen.Mistä keksit toistuvat-sanan tuohon?
Minä käyn kirppiksillä usein ja harvoin ostan mitään. Kerään tiettyä arabiaa, sitä ostan jos kohtuuhintaan saa, harvoin löytyy edes.
Uskon, että monetkaan kirpparistit ei tuhlaa, se on harrastus ja elämäntapa.
Niinpä, useimmat ostavat tarpeeseen, niin varmaan myös P jota yritin puolustaa, alapeukut siitä sain. Kiitos niistä!
Vierailija kirjoitti:
Mummot tuomitsee ja on aina oikeassa.Omasta mielestään. Rasittava ketju.
"Mummot" ?
Luulen, että kirppariväestä suurin osa on nuoria. Tahtovat kierrättää ja säästää luontoa. Olen kuullut, että monet artistit kiertää kirpputoreja haalien esiintymisvaatteita. Pienellä korjauksella, nappien vaihdolla tai vyöllä saa helposti muutettua sopivammaksi.
Käyn tosi harvoin kirppiksillä, vielä harvemmin ostan mitään. Sisareni pitää kirppispöytää pari kertaa vuodessa, siellä olen myynyt joskus jotakin. Itsellä on tavaraa liikaakin, yritän päästä eroon enkä uutta ostele.
Olet aika oikeassa. Kun 30 vuotta sitten sairastuin nivelreumaan ja olin kahden pienen lapsen yh, silloin ei ollut ihan helppoa sopeutua ja hyväksyä sitä, että kipu tulee olemaan hautaan asti uskollisin ystäväni. Vaikka välillä tekisikin mieli ottaa moottorisaha ja tehdä self made amputaatio niin ylä- kuin alaraajoihinkin, niin sitten pitää vaan hengittää syvään ja koittaa suunnata ajatuksensa kivusta johonkin muuhun. Tapasin pari vuotta sitten tosi kivan miehen . Ja kuis ollakaan - ylläripylläri - koirien merkeissä. On aika samanlainen kuin minä. Meillä on tosi paljon yhteistä ja viihdytään toistemme seurassa. Kumpikin viihtyy loistavasti myös ihan yksin. Tai siis koiruleiden kanssa. Joskus käydään yhdessä viinilasillisella. Ja yhden kerran käytiin tanssimassakin... OMG! On hitaasti lämpiävä kuten minäkin. Aina, kun tavataan, jutellaan kuulumisten lisäksi nk syvällisiäkin. Meillä on aika samanlainen arvomaailma ja myös se, mitä loppuelämältämme halutaan, on aika sama. Toistaiseksi ollaan kuitenkin vain ystäviä, vaikka ne hitaat tanssilattialla vähän osoittikin jotain muuta. Pidän hänestä ja luotan häneen. Todennäköisesti tunne on molemminpuolinen. Kummallakaan ei kuitenkaan ole mikään kiire yhtään minnekään. Eläkeläisiä siis ollaan jo molemmat.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/