Hymistelyketju, tavallisia juttuja

Vierailija kirjoitti:

No onhan täällä jutut taas. Aina kun pitemmän aikaa on sopuisaa, mukavaa keskustelua niin joku pillastuu.

Tulipa mielenkiintoinen dokumentti telkkarista kylmän sodan ajoilta. Oli maailma myllerryksessä silloinkin.

Irlantilaisen leffan Hiljainen tyttö laitoin tallennukseen. Keeganin kirjat olen lukenut, tuo pohjautuu yhteen niistä.

Nyt toivotan hyvää yötä! Jospa kaikki olisimme sopuisalla mielellä huomenna.

Ei taida olla epäselvää, kuka tuo joku on. Aina sama kirjoittaja, iäkäs nainen, jota Dorikseksi kutsutaan, mutta feikkipersoonia on monia. Tänäänkin näköjään riehunut tunnekuohuissaan pitkään. Ikävää käytöstä. Pilaa ketjun.

Joskus ajattelen silti pääsenkö ikinä elämään sellaista elämää mitä toivoisin. Tämä ajatus nyt mielessä  ja surullinen olokin tämän myötä. Äitini suhteen asiat ovat paremmassa jamassa ja uskon, että hän on lopulta ennallaan. Tämä on itselleni todella tärkeä asia ja minä kyllä autan häntä mitä apua tarvitseekaan nyt.  Tämä hänen asiansa on tuonut toivoa ja iloa minulle nyt. Tieto siitä, että hänen tilanteensa paranee.

Silti meillä on totuttu siihen, että minä olen aina käytettävissä. Jokaisessa jutussa. Sitten jos palaan tuohon ensimmäiseen lauseeseen ja siihen mikä sai jotenkin itseni pitkän päivän päätteeksi suuttumaan. Isäni on täällä käymässä ja hän ei osaa päästää minusta irti lainkaan jos niin voi sanoa. Hän ajattelee minun olevan alakouluikäinen lapsi jota ei voi päästää enää iltalenkille pimeään joskus kello 20 aikaan. Hänen pitää yllättäen lähteä minua vastaan jo ennen kello 21, kun tulen niin "myöhään" takaisin, vaikka tietää, että teen pitkiä lenkkejä. 

Sitten sanoo, että pitääkö minun enää iltaisin kävellä lainkaan, kun tuolla on niin pimeää, että hän tahtoisi, että menen vaan päivällä kävelyn. 

Silloin suutuin ja sanoin, että tuolla on hiljaista ja rauhallista ja miten pärjään maailmassa jos minua rajoitetaan. Toiset ovat jo hyvin nuorina esim opiskelemassa toisaalla, ulkomailla vaihdossa tai vaikka asuvat toisella puolella Suomea. Ja eräs lähellä asuva nuori ajelee kulkupelillään ympäri kyliä palaten kotiin vasta tosi myöhään.  Tämä ei minua haittaa tai häiritse ja en tarkoita sitä. Minusta sekin on parempi, että ajelee kyliä kuin holhous ja rajoitus. Toki minulla on omat huonot kokemukseni ihmisistä täälläkin, mutta isäni ei sattuneesta syystä tiedä niistä mitään. Parempi niin kun holhoaa muutenkin jo. 

Pahoittelen tätäkin viestiä,  mutta meillä ei tämän suhteen ole normaali tilanne enää ja joskus se ahdistaa itseäni tosi paljon, että joku rajoittaa minua tuossa määrin. Isäni näkee kaupungin mukamas turvallisempana kuin maaseudun ( maaseudulla mukamas liian hiljaista tms), kun siellä on ihmisiä ja minä taas näen kaupungin ihmisten takia todellakin paikkana missä saa joskus katsoa missä liikkuu jos pitää näiden välillä valita. Kaupungissa voi olla ihmisiä, mutta heillä ei ole esim velvollisuutta auttaa ketään jos, vaikka joku ryöstö tms olisi.

Ymmärrän huolen jossain hetkissä, mutta tuollainen on jo jotain muuta. Tämä ei ole ainoa kerta, kun on vastaavaa vaan tämän vuoden ennätys asian suhteen. Jos minä lopetan iltakävelyn niin minulla ei ole mitään enää ja en nuku edes ja näin tosi ikävää jos "iskee" siihenkin kohtaan. Minua pitäisi kannustaa ja sanoa, että pärjäät sekä löysätä pipoa. Ei tuollaista mitä se nyt ja ne hetket, kun olen pelännyt elämässä olen saanut silti olla omillani ilman apuja. Näin holhous kohdistuu nyt väärään hetkeen. Itse olen kuitenkin sellainen ihminen joka ei sinänsä kaipaa mitään tuollaista enää varsinkaan tänään, kun on ollut omat juttunsa muutenkin. Isäni toisaalta tosi helposti iskee siihenkin jos ollaan esim äitini kanssa käyty reissuilla ja hokee ettemme voi lähteä niin kauas jne. Joskus käyty salaakin sen takia. Samalla ymmärrän sen, että tympäisevää näitä on lukea. Olkoon tämä nyt ennätys viestin pituuden suhteen ja en kirjoita tässä määrin vähään aikaan. Ja kyllä minua hävettää joskus tämä kirjoittamiseni.

Sen verran kommentoin viestiisi, P, että ei ole kovin tavallista, että nuorehkot naiset tai muutkaan käyvät iltaisin pimeässä pitkillä lenkeillä maaseudulla(kaan), yksinään. Sikäli isäsi huolenaihe on ymmärrettävää tässä tilanteessa, vaikka saattaa olla joissakin toisissa tilanteissa ylimitoitettua, kuten kerrot. 

Vierailija kirjoitti:

Sen verran kommentoin viestiisi, P, että ei ole kovin tavallista, että nuorehkot naiset tai muutkaan käyvät iltaisin pimeässä pitkillä lenkeillä maaseudulla(kaan), yksinään. Sikäli isäsi huolenaihe on ymmärrettävää tässä tilanteessa, vaikka saattaa olla joissakin toisissa tilanteissa ylimitoitettua, kuten kerrot. 

Täällä saa kyllä kävellä rauhassa iltaisin jopa minäkin, vaikka ikäviä komemuksia on ollut tietyillä alueilla juuri tähän pahanpuhumiseen yms liittyen. Ei tästä tarkemmin ja tässä lähellä ei sellaista ole ja todellakin tuo on holhousta mitä isäni harrastaa. Jos puolustat sitä puolustat holhousta. Missä hän oli kun olisin tarvinnut nuorena apua oikeasti, kun ihmiset meinasivat viedä minulta kaiken ilon elämästä? Miksi holhoaa nyt? En kirjoita tästä enää, mutta isäni käytös on väärin. Jään joskus tänne maailmaan ihan yksin ilman ketään läheistä joten minun on syytä pärjätä omillani. Minä en pelkää yksin kävelyä varsinkaan iltaisin. Joskus kesäisin, kun on levottomampaa ja tietyillä seuduilla. Jos alan pelätä nyt niin sitten saan jäädä kämppääni istumaan lopun iäksi, kun minua pitäisi mieluummin potkia eteenpäin näissä jutuissa. Olen kävellyt joskus pitkin yötäkin tuolla ja hiljaista on. Jos jotain pelkään pelkään kaupunkia ja siellä olevia ihmisiä joissakin merkityksissä mitä jokainen voi tulkita. En maaseudun hiljaisuutta. Jos joku tahtoo pahaa niin kukaan ei suojaa sinua. Ei ihmiset, ei se missä asut tai mikään muukaan. Saisi pelätä aina. 

Eräs ihminen aiempaan elämääni liittyen ( nainen jos merkitystä) kiersi suunnilleen maailman ympäri asuen milloin missäkin ja tuli ehjänä ja pirteänä takaisin. Minä olen slllä välin istunut kämpässäni ja kävellyt maaseudulla. No, anteeksi tämäkin, mutta en voi sanoa eläväni sellaista elämää mitä toivoisin jos katson asioita nyt ja  jokainen holhous vaan vänentää sitä. Minä olen sellainen persoona joka haluaa tavallaan elää täyttä ja omanlaistaan elämää elääksen täydellä teholla ja puolet elämästäni olen elänyt toisin ja elän nytkin. Näin pitäisi joskus pyrkiä tuohon oikeaan elämään. Joskus vielä. Nyt loppukoon jauhaminen osaltani. Tylsää lukea näitä varmaan.

Mikäs täällä on meininki roorikset, lampaat ja jankkaajat. 

Kaikenlaista.