Lue keskustelun säännöt.
Jos olisit työtön, mitä tekisit kaiket päivät?
03.02.2026 |
En ymmärrä ihmisiä, jotka valittavat, että eivät keksi mitään tekemistä, jumittuvat kotona neljän seinän sisään, erakoituvat ja passivoituvat...
Jos multa loppuisi nyt työt niin aloittaisin aamuni reippaalla tunnin lenkin koiran kanssa, söisin aamupalan ja rupeaisin sitten kirjoittamaan kirjaani tai maalaamaan omaksi iloksi. Päivän aikana laittaisin vähän ylimääräistä tavaraa myyntiin Vintediin. Iltapäivällä lähtisin kaupungille kiertelemään kirppareita tai hakemaan yhdestä kaupasta hyvää hävikkiruokaa tai muita punalaputettuja tuotteita, niitä siellä on tarjolla. Kävisin kirjastossa. Illalla taas pitkä lenkki koirien kanssa. Illalla rötväisin sohvalla ja lukisin uusia, kirjastosta haettuja kirjojani. Joogaisin. Katsoisin kaikki ne sarjat ja elokuvat, joita en ole ehtinyt viime vuosina katsoa. Ystäviä tapaisin paljon enemmän kuin nykyään.
Joinakin viikonpäivinä kävisin jollakin kansalaisopiston kurssilla ja osallistuisin kaikkiin mahdollisiin ilmaisiin webinaareihin ja koulutuksiin, mitä vain löytäisin suomeksi tai englanniksi. Voisin tehdä myös vapaaehtoistyötä seurakunnassa, keitellä vaikka kahvit mummokerholle.
Elämä olisi ihanaa!
Kommentit (120)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävisin kuntosalilla, uimahallissa, pilateksessa, joogassa ja pitkillä kävelylenkeillä. Talvella hinntäisin ja kesällä pyöräilisin. Viettäisin aikaa luonnossa ihan vaan olemalla ja nauttimalla. Kuuntelisin äänikirjoja samalla kun kutoisin. Lukisin päivittäin. Katsoisin telkkaria. Viettäisin aikaa eläkkeellä olevien ystävieni kanssa. Leipoisin, laittaisin ruokaa, tekisin pientä remonttia ja entisöisin huonekaluja. Tekisin vapaaehtoistyötä tietyssä omalla paikkakunnalla toimivassa yhdistyksessä.
Kuinka rahoittaisit tuon?
Suomen talouden pahin ongelma on asia josta ei saa keskustella, Suomeen on kehittynyt todellisuudessa työvoimapula joka rajoittaa yrityksien toimintamahdollisuuksia. Näennäist työttömät ihmiset joutuvat hakemaan työpaikkoja vaikka tarkoituksena ei ole
Ongelmana ei ole työttömien työhalut vaan sinun kaltaisten työttömyydestä loisivien halu saada taloudellista hyötyä teettämällä työttömillä a) täysin palkatonta työtä, b) yhteiskunnan tuella palkattua työtä tai c) myymällä yhteiskunnalle kalliita työllisyyspalveluita.
Ongelmat a) työttömän työpanos haukutaan, koska halutaan uusi palkaton työntekijä, b) yhteiskunta maksaa palkan, jolloin yritysten välinen kilpailu vääristyy ja c) Yhteiskunta maksaa turhasta ja mahdollisen hyödyn kerää työttömyydestä loisiva moraaliton opportunisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aamu alkaisi rauhassa aamukahvilla, ei herätyskellon paniikilla. Sen jälkeen menisin hoitamaan kanojani eläimissä on hyvä rytmi, ne pitävät ihmisen kiinni todellisuudessa. Päivällä kalastelisin, hoitaisin taloa, korjailisin ja tekisin niitä pieniä hommia, joihin ei ole koskaan aikaa silloin kun käy töissä.
Välillä lähtisin vaelluksille, vaikka vain pariksi päiväksi, välillä pidemmälle. Luonto antaa perspektiiviä ja tekee ajasta erilaista: päivät eivät valu hukkaan, vaan täyttyvät tekemisestä ja ajatuksista. Iltaisin söisin hyvin, lukisin, nukkuisin.
Aika ei kulu tekemällä työtä aika kuluu elämällä. Ja sitä elämää voi elää monella tavalla, myös ilman kellokorttia.
Otatko kanat vaellukselle mukaan vai pärjääkö kanat pari päivää hoidotta?
Olen rakennusalan pienyrittäjä ja koen että en ole ikinä työttömänä, aina on joku remontti kesken. Joko asiakkaan sukulaisen naapurin tai oman. Remontti hommat riittävät varmaan hautaan asti.
Ajattelen, että vaikuttaa tosi paljon, minkä ikäisenä ja missä uransa vaiheessa jää työttömäksi.
Joku pari-kolmekymppinen nuori on varmasti ihan todella vaarassa syrjäytyä.
Sitten esimerkiksi kaltaiseni kohta viisikymppinen, pitkä ja hyvätuloisen uran tehnyt ihminen voisi olla ihan tyytyväinen siihen, että saisi nyt aikaa kehittää itseään, harrastaa paljon liikuntaa, käyttää aikaansa niihin omiin kiinnostuksen kohteisiin ja esimerkiksi iäkkäiden vanhempien autteluun. Minulle työ, vaikka on aivan mielekästä, ei enää ole koko elämän sisältö enkä ole kovin innostunut ns. uralla etenemisestä. Elämässä on paljon tärkeämpiäkin asioita kuten terveys, luovuus ja läheiset ihmiset. Elämänkokemus on antanut niin hyvät itsensäjohtamisen keinot ja kovan resilienssin, etten todellakaan olisi vaarassa syrjäytyä tai masentua, vaikka ei olisi töitä.
Jos on ahkera ja maalaisjärjellä varustettu niin työt eivät lopu ikinä. Suurin osa ihmisistä ovat patalaiskoja ja eivät osaa muuta kuin valittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No menisin oppiskelemaan sellaisia opintoja, jotka tukevat työllistymistä tai/ja parantavat palkkaani työllistyessäni.
Minä en,olen kohta 64v,odotan vain eläkkeelle pääsyä,vuosikymmenten paskahommat riitti,vaivainen olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloin potkunyrkkeilijäksi ja ninjaksi. Hämärrän huoneen ja voimistelen ja teen hitaasti itämaisen musiikin siivittämänä hitaita mystisiä liikkeitä ilmaan ja ihailen rypsiöljyllä rasvattua ylävartaloani peilistä.
Sitten yleensä käyn suihkussa ja katson American Kicgxzboozer nelosen uudestaan ja uudestaan joka päivä.
Vierailija kirjoitti:
Makaisin sohvalla ja juopottelisin, kuten muutkin.
Nykyään sekakäytetään aineita. Pelkkä alkoholi on vanhanaikaista. Sehän on säästöä valiolle kun harva sekakäyttäjä elää eläkeläiseksi saakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teen runoja Pu pp asta.
Joo, tää on Konalan yö,
Missä nälkä on kova ja kello lyö.
Pup pas ja Jau heli ha mies,
Nimiä joita ei unohda, sä ties.
KUN olen työtön, niin ne päivien "vapaa-ajat" menee kyllä melko nopeasti. Kun lapset on lähteneet kouluun, ehtii kirjastoon ja/tai kauppaan, näitä reissuja on pari viikossa. Vähintään tunti, yleensä kaksi, menee siihen. Kotona riittää töitä ihan vaikka joka päivälle ja jos ei huvita aina tehdä, niin sitten luen kirjaa, teen käsitöitä tai katson jotain sarjoja, mitä ei iltaisin ehdi. Sitten onkin jo iltapäivä ja lapset kotiutuu yksi kerrallaan ja alkaa välipalat, läksyt ja harrastusmenot. Joskus käyn kirppareilla tai kaupoilla jossain lähikauppaa kauempana. Sopivissa väleissä käyn kuntosalilla tai lenkillä. En ole toistaiseksi kokenut, että tässä mitenkään tylsää ehtisi tulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen rakennusalan pienyrittäjä ja koen että en ole ikinä työttömänä, aina on joku remontti kesken. Joko asiakkaan sukulaisen naapurin tai oman. Remontti hommat riittävät varmaan hautaan asti.
Siis oletko työtön rakennusalan pienyrittäjä, joka tekee ilmaiseksi asiakkaiden, sukulaisten ja naapurien remontit? Uskooko verottaja? Vai teetkö pienyrittäjänä remontteja ja maksat verot? Työttömyys ei ole tunnetila!
Näitä asioita minäkin mietin vielä töissä ollessani. Sitten kun jäin työttömäksi alun reippaus vaihtui masennukseen ja nyt on hyvä, jos pääsen aamulla sängystä ylös. Tehtailen vielä hakemuksia, mutta kohta en enää jaksa, kun en pääse yhteenkään haastatteluun. Ystäviä en jaksa nähdä, kun heillä on täysin eri elämäntilanne ja rahapulassa en pysty samalla tavalla ottamaan osaa menoihin. Pakotan itseni joka päivä pienelle kävelylle, että saan raitista ilmaa. Lapsille teen ruokaa, mutta olen ruvennut vihaamaan ruoanlaittoakin, kun masennuksen myötä oma ruokahalu on kadonnut. Kaadun illalla rättiväsyneenä sänkyyn, mutta en saa unta. Tätä on varmaan tämä loppuelämä, kun ei töitä vaan saa, vaikka kuinka yrittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä taas kokopäivätöissä oleva ihminen, joka myös on hakenut uutta työtä jo useamman vuoden huonolla menestyksellä. Itsetunnon päälle ottaa kyllä totta tosiaan sekin, kun ei mihinkään kelpaa ja on vaan jumissa työssä, josta ei yhtään pidä. Olen kuluttanut valtavasti aikaa hakemusten kirjoittamiseen ja cv:n hiomiseen, mutta kun ei tärppää niin ei tärppää. Ja jos erehtyy jollekin asiasta vähänkään narisemaan, vakiovastaus on se, että olisit kiitollinen kun on sentään joku työ. No juu tosi kiitollinen olen siitä, että joka arkipäivä joudun heräämään kukonlaulun aikaan matkustaakseni yli tunnin työpaikalle, jossa saan kuunnella haukkuja joka päivä ja josta maksetaan niin huonosti, että rahat on jatkuvasti tiukilla eikä mitään kivaa ylimääräistä ole koskaan varaa ostaa, kun ei meinaa riittää edes perustarpeisiin. Työpäivän jälkeen matkustan taas sen reilun tunnin kotiin, jossa rojahdan sohvalle, liian väsyneenä tekemään enää mitään mistä nauttisin. Olen jo harkinnut työttömäksi ryhtymistä, ei se voi olla tämän pahempaa elämää!
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen, että vaikuttaa tosi paljon, minkä ikäisenä ja missä uransa vaiheessa jää työttömäksi.
Joku pari-kolmekymppinen nuori on varmasti ihan todella vaarassa syrjäytyä.
Sitten esimerkiksi kaltaiseni kohta viisikymppinen, pitkä ja hyvätuloisen uran tehnyt ihminen voisi olla ihan tyytyväinen siihen, että saisi nyt aikaa kehittää itseään, harrastaa paljon liikuntaa, käyttää aikaansa niihin omiin kiinnostuksen kohteisiin ja esimerkiksi iäkkäiden vanhempien autteluun. Minulle työ, vaikka on aivan mielekästä, ei enää ole koko elämän sisältö enkä ole kovin innostunut ns. uralla etenemisestä. Elämässä on paljon tärkeämpiäkin asioita kuten terveys, luovuus ja läheiset ihmiset. Elämänkokemus on antanut niin hyvät itsensäjohtamisen keinot ja kovan resilienssin, etten todellakaan olisi vaarassa syrjäytyä tai masentua, vaikka ei olisi töitä.
Oikeastaan nuorilla on ihan sama homma kuin sinulla. Itse väittäisin, että nimenomaan työllisyyspalvelut aiheuttaa syrjäytymistä. Kyllähän aina ne ujot ja aremmatkin ovat työtä tehdessään kasvattaneet itsetuntoaan.
Aikaisemmin nuoria palkattiin töihin, mutta nykyään niihin otetaan työttömiä ilman palkkaa ja se syö ihmisen itsetuntoa todella tehokkaasti. Vielä huonommin niille nuorille, jotka joutuu johonkin muuhun työllisyyspalveluun, joka sisältää palkattomuuden lisäksi erittäin vahvan nöyryyttävän kokemuksen. Työllisyyspalvelussa kun koetaan, että nuorille pitää opettaa, että heidän taidoillaan ei voi vaatia palkkaa vaan pitää olla onnellinen, jos joku huolii nuoren työpanoksen palkatta.
Ihan samoja asioita olen aina tehnyt olin sitten töissä, työttömänä, opiskelijana tai lomalla. Ei ole koskaan ollut tylsää päivää. Vapaa-ajan käytän harrastuksiin ja mieleiseen tekemiseen. Tanssin, kiipeilen, luistelen, treenaan kotona, soitan pianoa ja kitaraa, käyn kuorossa, neulon, virkkaan, koitan kasvattaa kasveja, teen ruokaa, leivon, siivoan, luen kirjoja, kirjoitan tarinoita, piirrän, opettelen uusia kieliä ja uusia taitoja, kokeilen uusia harrastuksia, vietän aikaa koirani kanssa, käyn koiran kanssa lenkillä. Työttömänä vapaa-aikaa rajoittaa työnhaku, töissä käydessä työt ja opiskelijana opinnot. Tekemistä keksii joka tapauksessa aina.
Miksi ihmeessä täällä monet tyrmäävät vapaa-ajan ideat sillä, että ei työttömällä olisi varaa tehdä mitään tai että ei työttömänä voisi opiskella tai tehdä mitään vapaaehtoistyötä koska se vaikuttaa heti tukeen.
Höpöhöpö.
Minä käyn uimahallissa, uimahallin kuntosalilla, avantouimassa ja kansalaisopiston joogassa viikoittain ja nämä ovat todella edullisia harrastuksia, joihin on varaa työttömänäkin. Kävely- ja pyörälenkillä käyminen ei maksa edes sitä muutamaa euroa. Vapaaehtoistyötä olen tehnyt seurakunnassa, enkä ymmärrä miten se vaikuttaisi tukiini tai kuinka mikään viranomainen siitä edes saisi tietää. Sama koskee opiskeluja: Olen osallistunut vaikka minkälaisiin webinaareihin ja koulutuksiin suomeksi ja englanniksi, tarjolla on ilmaisia luentoja ja ihan kurssejakin vaikka kuinka paljon. Ei ole kukaan kysellyt, että mitä webinaaria olen katsonut tällä viikolla.
Rupeaa tulemaan sellainen olo, että asenteesta se taitaa olla kiinni sittenkin aika monella.
Olen pitkäaikaistyötön. Kun lapset lähtee kouluun lähden lenkille ja kierrän samalla matkan varren kaupat ja ostan edullista vastaan tulevaa mm. Hävikkihedelmälaatkoita 70% aletuotteita tai muita todella halpoja. Syksyllä sain eräästä kaupasta yli 500euron ostokset alle 20eurolla. Käyn kiertämässä eräät lahjoituspaikat, joista saa ilmaiseksi kirjoja ja neulontalankoja. Tänään löysin 13 kirjaa(trillereitä, Romantiikkaa, runokirjan, lapselle lasten kirjan, reseptikirjoja ja vanhan niksikirjan) ja pussillisen novitan lankoja. Reppuun ei muuta mahtunutkaan ja tuon painon kanssa kävelin vielä noin 6km kotiin. Tein lapsille ruokaa ja nyt otan hetken levon sängyllä aivot narikassa. Ulkona on pakkashoidossa tekstiilejä ja selvittelen ne kohta telkkua samalla katsellen. Huomenna taas lenkille.
Porvoilisin av-palstalla.