Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
MITEN JAKSAN???
29.04.2007 |
Tilanne se, että mies ollut pitkällä isyysvapaalla kaksosten syntymän takia (3kk) ja on viikon päästä palaamassa töihin. Oletimme ennenkuin vauvat syntyivät, että lasten ollessa JO 3kk ikäisiä, niin pitäisi jo helpottaa arjen ja mies voi hyvillä mielin lähteä töihin ja jättää minut yksin hoitamaan kahta vauvaa.
Perheeseen kuuluu myös 3v esikoinen, joka lähtee ensin pariksi viikoksi mökille anopin kanssa ja sitten äitini auttaa pari viikkoa pojan hoidossa kunnes poika menee päiväkotiin.
Tuntuu kuitenkin etten pärjää yksin näiden vauvojen kanssa, ovat todella hankalia ja vaikeita tapauksia!!!
Syntyivät siis keskosina ja seesteisen alun jälkeen tilanne on kokoajan muuttunut pahemmaksi. Syöminen on jatkuvaa taistelua, puklailuja joka aterialla, hereillä ollessaan ehkä 5-10 min. pysyy hiljaa tyytyväisinä kunnes alkaa kiukuttelu, huuto, itku, johon ei välttämättä auta muu kuin tunnin hyssyttely sylissä ja kun nitä on kaksi huutamassa niin mitä teen.??
Nukkuminen on varsinkin päivisin rikkonaista ja tarkkaa rytmiä on tosi hankalaa pitää jatkuvien nukutus/syömistaisteluiden lomassa.
Nyt siis ovat reilu 3,5kk ja edelleen vastasyntyneen oloisia lähes kaikin tavoin. Sekin tuntuu raskaalta kun tuntuu että hoitaa pikkuvauvaa niin paljon kauemmin kuin mitä yleensä. Sairaalassa on käyty pariinkin kertaan ja kerran ovat osastollakin olleet. Nyt kokeilussa allergiamaito (viikko mennyt, viikko jäljellä) ja ihan samaa vanhaa taistelua senkin kanssa. Söivät jo pari viikkoa siten tosi heikosti, mutta nyt syö vielä heikommin. Pituutta tullut kummallekin reilussa kuukaudessa vaivaisen sentin ja painoa n. 400g.
Mitään isompia tutkimuksia ei ole tehty ja huomenna ois tarkoitus taas soittaa osastolle ja purkautua...
Tilanne on niin vaikea, etten tiedä kestäisikö kenenkään pää tätä p***aa!!!Olen aivan loppu ja haluisin vaan pois tästä tilanteesta. Kaikkeni olen yrittänyt ja tilanne menee vaan huonompaan. Jos yrittää lähtee niiden kanssa johonkin niin lopputulos on huutoa autossa molempiin suuntiin, yliväsyneinä huutoa kun eivät osaa muualla nukkua kuin omalla pihalla sekä syömättömyyttä stressin takia joka huonontaa tilannetta entisestään.
Pää hajoo noihin huutaviin ja näihin 4:ään seinään.
MITEN JAKSAN?
Olenko masentunut? ( en ihmettelisi vaikka olisin..)
Kommentit (25)
Eli koko vauva-aika oli huutoa ja kitinää. Huutoa ennen ja jälkeen syömisen ja aina siinä välilläkin. Oli tosi rankkaa, ja aina sitä vaan odotti jotain maagista rajapyykkiä, ensin 3kk sitten 6kk jne. Meidän " vauva" on nyt reilun vuoden ja vieläkin yöhuudot jatkuu. Eli ei kannata tietämättömien lupailla helpotusta 6kk iässä, koska meillä siinä vaiheessa oli ainakin vielä tosi itkuista aikaa.
Minäkin olen aina ajatellut, että totta kai isompi sisarus hoidetan kotona, kun vauva tulee ja niin teinkin. Mutta jos olisin aavistanut, millainen parkuja tämä uusi tulokas oli, niin olisin pitänyt hoidossa. Säälitti, kun ei isomman kanssa voinut tehdä mitään, kun vauva vaan huusi.
Allergioita meillä todettiin muutama, mutta ei ko. ruokien poissulkeminen ja maidon vaihtaminen tuonut surtakaan muutosta tilanteeseen. Ehkäpä suurimmat oksennukset ja hengenahdistukset jäivät pois. Pulauttelu ja huuto olivat meillä arkipäivää.
Ap:lle sellaisia terveisiä, että ehdottomasti isompi hoitoon niin paljon kuin mahdollista. Kyllä hänkin ehtii äidin seurasta nauttia sitten, kun aika on parempi. Varmasti haitallisempaa lapselle on se, jos äiti huutaa vaan koko ajan vauvan huudon yli, että " nyt ei ehdi, nyt ei pysty" .
Ja itselläni on ainakin ollut sellainen tavoite, että vauvan ollessa 1,5 vuoden iässä saan sitten ehkä jo nukkua jokusen yön ilman huutoa. Ja jospa nämä syömisongelmatkin siihen mennessä helpottaisivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lihapullia, mureketta, pitsaa) Eikö olisi jo helpotus, ettei ruoanlaitosta tarvisi välittää ja kotiavun aika ei menisi ruokahuoltoon, vaan ehtii siivota tai hoitaa vauvoja.
Mieti, olisiko muita asioita, jotka voisi saada pienellä ponnistuksella ns. automaattiohjaukselle vähäksi aikaa.
Oletko kysynyt kunnan/kaupungin sosiaalitoimistosta lapsieperheen kodinhoitajaa, jos sellaisen vaikka saisi avuksi kerran tai pari viikossa? Saisit vaikka nukkua väsymystäsi pois. Tai jos äitisi /anoppisi/paras ystävä/naapurisi voisi joskus tehdä jotakin, että saat levätä?
Jos ei muu auta, laita korvatulpat korviisi ja yritä ottaa edes pienet tirsat silloin kun tiedät, että vauvat ovat juuri syöneet ja heillä ei pitäisi olla mitään hätää.
Joillakin paikkakunnilla voi kaksosperhe saada ilmaisen sosiaalialan opiskelijan joka suorittaa monikkoperheessä pakollisen työharjoittelujakson, kysy oman paikkakuntasi monikkoyhdistykseltä onko heillä tietoa tämmöisestä.
Ja kaksosten kanssa oppii kyllä pian sietämään sitä, että aina ei voi vastata molempien vauvojen tarpeisiin samanaikaisesti, on vaan pakko antaa toisen odottaa kun toista hoitaa. Eivät ne vauvat siitä kuitenkaan kärsi pysyvästi. Muista syödä ja juoda paljon, että pysyt hyvässä ruumiin voimissa, hemmottele itseäsi aina kun voit ja ajattele, että vuoden päästä on jo helpompaa (sitten on taas toiset kuviot menossa...). t. Maxi-Tupla
Onneksi kuitenkin esikoinen on ihana ja helppo, auttaa jaksamaan.
...pk-seudulta
Alue: Aihe vapaa
Sulla on kuitenkin sukulaisia auttamassa.