Pelkäätkö, että muut pitävät sinua junttina?

Liikun monenlaisissa " piireissä" . Näissä kuvailluissa perusjunttien, mutta myös " vegaaniekohippihörhöjen" ja " pikkusormipystyssä viiniä ja kylttyyriä ihmisten" sekä jossain määrin kai juppien joukossa. Kahdessa jälkimmäisessä pelkään vaikuttavani juntilta ja ja kahdessa ensin mainitussa hienostelijalta. Tavisten seurassa tuntuu, että minuun on tarttunut vähän piirteitä kaikista noista ryhmistä ja olen muuten vaan kummallinen.

ihan sama. jos ei seura kiinnosta, niin ei tarvi seurustella. (tosin en pidä itseäni junttina)

Mun puolesta muut ihmiset saa pitää minua ihan minä lystäävät. Minen ala nöyristeleen tai esittään jotain muuta kuin olen. Tuulipuku, farmarivolvo ja ok-talo löytyy. Landella asutaan, nakkeja syödään ja keskikaljaa ostellaan. Taulu-tv:tä ei ole, kun ei ole varaa..

ennen ehkä vähän pelkäsin kun kaikki kaverit kaikkosi suuriin kaupunkeihin ja itse jäin pienempiin piireihin. Nykyään en mokomasta enää välitä. Ihmiset on kuitenkin samanlaisia kaikkialla.

Sillä junteita mitä tiedän, on toisten arvostelu. Sii oikeasti, en voi ymmärtää näitä listauksia, millainen perhe on juntti tms. Kertoo vain itse kirjoittajasta, ei mistään muusta.

Minua ei yksinkertaisesti kiinnosta muiden ajatukset itsestäni. Haluan vaan elää elämääni, tehdä sitä mikä on minusta oikein ja tuntuu hyvältä. En ole tullut koskaan ajatelleeksi, olenko juntti. Se taitaa riittää monelle junttiuden määreeksi. Ei-juntti pohtii valintoja tehdessään, etteivät ne vaan ole junttimaisia vaan " jotain oikeaa esitystä muita varten" . Juntin vastakohta minulle on teennäinen.