Velkaantuneet sarja. Tuntuu, että heidän oma vika

Vierailija kirjoitti:

Miten voi elää sellaista elämää, että laittaa avaamattomat laskut kasoihin tai roskiin? Itse asun omakotitalossa ja ei taitaisi kertyä monta maksamatonta laskua kun sähkö ja vesi katkaistaisiin. Saati sitten muut laskut.

Helposti jos rahaa ei ole. Ensin yrittää niitä maksaa ja siihen menee kaikki rahat, on otettava velkaa että saa kulut taas kasaan. Sitten joku lasku jää maksamatta kun rahaa ei ollutkaan ja siitä se lähtee. Sitten on mahdottoman tehtävän edessä. Kun näin käy, niin ei silloin ole toimintakykyinen, se tyttö esimerkiksi oli elänyt rankan lapsuuden, ollut sairaalahoidossa, ei ollut sopivaa lääkitystä kaksisuuntaiseen. Jos on masennuskausi, niin asiat alkaa jäädä hoitamatta. 

Isänsä menettänyt kärsi selvästi päihde häiriöstä. Yrittäjällä vaikutti olevan ADHD, sen verran Hessu Hopo meininkiä oli. Karut seuraukset sillä sitten. Hän on kuitenkin nuori mies vielä. Tienasi hyvin, joten eiköhän ne velat hoidu. Pääsee siihen velkasaneeraukseen kun meni se talo ja varmasti myös se Bemari. Ihmeellinen autokauppa kun antoi rahoituksen vaikka on luottotiedot menneet.

Sillä Kuopion pojalla oli selvästi alkoholiongelma. Se nainen oli tosi hyvä sille, mutta itse sanoisin, että on raskas tie jos miehellä (tai vaikka naisella) on noin paljon ongelmia. Alkoholisitin ja rattijuopon kanssa mene vain oma elämä pilalle. Niin se vain on.

Kaikki velat on itse aiheutettuja! Ei ole mitään muunlaisia velkoja. En ainakaan keksi miten voisi velkaa "vain tulla". Mutta näille "menet vain töihin" ihmisille sitä varmaan "vain tulee"...?

Se vaalea nainen oli mun mielestä malliesimerkki siitä, miten yhteiskunta tukee nuorten ihmisten syrjäytymistä, kun on mahdollista linnottautua pitkäksikin aikaa neljän seinän sisälle, jolloin mielenterveysongelmat ja henkinen kynnys poistua asunnosta vain kasvavat. Etenkin nuorilla pitäisi olla jokin "velvoite", joka pitäisi normaalissa elämänrytmissä kiinni ja pakottaisi lähtemään ihmisten ilmoille, vaikka ihminen olisi työ- ja opiskeluelämän ulkopuolella. 

Vierailija kirjoitti:

Vaalea nainen tapatti kissansa koska ei ollu rahaa hoitaa sen hampaita. Roskaruokaan kyllä oli vara ja neki osarilla. V...ttu mitä touhua!

Pistää niin vihaksi ettei veri kierrä päässä!

MIKSI AINA NÄILLÄ IHMISILLÄ JOILLA EI OO RAHAA EIKÄ MINKÄÄNLAISTA YMMÄRRYSTÄ RAHA ASIOIDEN PÄÄLLE NIIN PITÄÄ AINA OLLA NIITÄ ELUKOITA????? 

Eikö se sanonut, että se kissa oli jo vanhakin. Miten se saisi sen kissan lisääntynyt vanhuuden vaivoja sitten hoidettua kun ei saanut melkein kasaan sitä 150€ summaa, että saisi haettua tuhkat eläinlääkäriltä. Se lopettaminen saattoi olla armollisin teko. Ei ala sille vaivoja kertymään ja se vain kärsisi.

Tuli vaan mieleen semmoinen, että vaikka ihminen itse olisi mokannut ja sössinyt asiansa, eikö häntä silti voisi auttaa. Pätee niin taloutensa möhlineisiin kuin muullakin tavoin asiansa solmuun saaneisiin.

Ei oo tosta sarjasta, mutta Tiktokissa oli joku keski-ikäinen nainen, joka käy ruoka-avussa ja köyhien jouluaterialla. Sitten yhtäkkiä Egyptin lomamatkalla. 

Itse käyn töissä, en tarvitse avustuksia, mutta ylimääräistäkään ei juuri ole. En matkustele, käytä päihteitä, kuntoilen ilmaiseksi ulkona liikkumalla ja katson kaupassa mitä ostan. En esim. juomia pikkutölkeissä. 

Vähän omituinen asenne sillä yrittäjällä, että laskut voi vain jättää maksamatta, jos ei ole rahaa tai haluaa laittaa rahat mieluummin muihin juttuihin. Onko hänelle OK, jos muut toimivat samoin hänen firmansa laskujen kanssa?

en ole ohjelmaa katsonut, mutta noin yleisesti en pidä lainkaan pahana, että myös itse asiansa sössineitä autetaan järkevämäpään rahan käyttöön ja ehkä siinä sivussa muutenkin korjamaan asioita elämässään - pahasti velkaantuneena parannuksia on varmasti vaikea tehdä, motivaatio nollissa kun isot velat niskassa ja kaikki tuntuu turhalta. Saattaa toki olla, että jos katsoisin ohjelmaa niin alkaisi ärsyttää enkä enää tuntisia empatiaa samalla tavalla, siksi en aio katsokaan, olen mielelläni empaattinen näin kaukaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voi elää sellaista elämää, että laittaa avaamattomat laskut kasoihin tai roskiin? Itse asun omakotitalossa ja ei taitaisi kertyä monta maksamatonta laskua kun sähkö ja vesi katkaistaisiin. Saati sitten muut laskut.

Helposti jos rahaa ei ole. Ensin yrittää niitä maksaa ja siihen menee kaikki rahat, on otettava velkaa että saa kulut taas kasaan. Sitten joku lasku jää maksamatta kun rahaa ei ollutkaan ja siitä se lähtee. Sitten on mahdottoman tehtävän edessä. Kun näin käy, niin ei silloin ole toimintakykyinen, se tyttö esimerkiksi oli elänyt rankan lapsuuden, ollut sairaalahoidossa, ei ollut sopivaa lääkitystä kaksisuuntaiseen. Jos on masennuskausi, niin asiat alkaa jäädä hoitamatta. 

Isänsä menettänyt kärsi selvästi päihde häiriöstä. Yrittäjällä vaikutti olevan ADHD, sen verran Hessu Hopo meininkiä oli. Karut seuraukset sillä sitten. Hän on kuitenki

Sillä yrittäjällä oli ajatusmaailma niin vinksallaan, että hommat menevät jatkossakin samaa rataa, jollei ajattelutavassa tapahdu muutosta.

Vierailija kirjoitti:

Taloustaitoja olisi hyvä opettaa yläasteella.

Taloustaitoja opetetaan yläasteella, mutta näitä oman elämänsä sankareita ei kiinnosta kuunnella. Ja muutenkin taloustaitoja olisi hyvä opettaa kotoan. Ihan kaikki ei ole koulun tehtävä, kyllä vanhemmillakin pitää jotain vastuuta olla, jos kerran on lapsia maailmaan pykätty. 

Vaalealla tytöllä oli vikassa jaksossa mun mielestä ihan kypsää ajattelua, että hommaa itselleen edunvalvojan, kun ei itse osaa hoitaa raha-asioitaan. Selvästi motivaatiota laittaa asiat paremmalle tolalle, vaikka toki myös paljon ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Se vaalea nainen oli mun mielestä malliesimerkki siitä, miten yhteiskunta tukee nuorten ihmisten syrjäytymistä, kun on mahdollista linnottautua pitkäksikin aikaa neljän seinän sisälle, jolloin mielenterveysongelmat ja henkinen kynnys poistua asunnosta vain kasvavat. Etenkin nuorilla pitäisi olla jokin "velvoite", joka pitäisi normaalissa elämänrytmissä kiinni ja pakottaisi lähtemään ihmisten ilmoille, vaikka ihminen olisi työ- ja opiskeluelämän ulkopuolella. 

Totta puhut. Kynnys vaan kasvaa kun jää kotiin. Minulla on aikuinen tytär joka vastaavassa tilanteessa kuin tuo tyttö. Tytär kärsi valtavan trauman teininä ja siitä lähti mielenterveyden ongelmat sitten kertymään. Apua ei saa. Sitä ei yksinkertaisesti saa. Tai no, 1,5v jonottamisen jälkeen pääsi ensimmäiselle käynnille. Piti olla se vakava päivystyskäynti ensin. Niin sitä vaan syrjäytyy. Lumipalloefekti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se vaalea nainen oli mun mielestä malliesimerkki siitä, miten yhteiskunta tukee nuorten ihmisten syrjäytymistä, kun on mahdollista linnottautua pitkäksikin aikaa neljän seinän sisälle, jolloin mielenterveysongelmat ja henkinen kynnys poistua asunnosta vain kasvavat. Etenkin nuorilla pitäisi olla jokin "velvoite", joka pitäisi normaalissa elämänrytmissä kiinni ja pakottaisi lähtemään ihmisten ilmoille, vaikka ihminen olisi työ- ja opiskeluelämän ulkopuolella. 

Totta puhut. Kynnys vaan kasvaa kun jää kotiin. Minulla on aikuinen tytär joka vastaavassa tilanteessa kuin tuo tyttö. Tytär kärsi valtavan trauman teininä ja siitä lähti mielenterveyden ongelmat sitten kertymään. Apua ei saa. Sitä ei yksinkertaisesti saa. Tai no, 1,5v jonottamisen jälkeen pääsi ensimmäiselle käynnille. Piti olla se vakava päivystyskäynti ensin. Niin sitä vaan syrjäytyy. Lumipalloefekti.&nbsp

Mulla kynnys kasvoi jo, kun olin kuukauden sairaslomalla. Onneksi sen jälkeen oli pakko palata töihin. Nykyisin on mun mielestä liikaa myös sellaista ajattelua, että pitää olla itselleen armollinen, eikä ole pakko, jos ei jaksa. Joskus on parempi potkia itsensä liikkeelle vaikka väkisin, se tukee pitkällä tähtäimellä myös henkistä hyvinvointia.

"Mulla kynnys kasvoi jo, kun olin kuukauden sairaslomalla. Onneksi sen jälkeen oli pakko palata töihin. Nykyisin on mun mielestä liikaa myös sellaista ajattelua, että pitää olla itselleen armollinen, eikä ole pakko, jos ei jaksa. Joskus on parempi potkia itsensä liikkeelle vaikka väkisin, se tukee pitkällä tähtäimellä myös henkistä hyvinvointia"

Minä olin omalla sairauslomalla lähes 1,5 vuotta ja en olisi kyennyt kyllä potkimaan itseäni mihinkään. Lähinnä mietin metron alle menemistä. Kaksisuuntainen kävi ilmi ja olin todella pohjalla. Mutta nyt kun vointi on riittävän hyvä, koen että yksi toimistopäivä viikossa tukee hyvinvointia ja kun on liikkeellä niin sitten töiden jälkeen menee käymään vaikka kirpparilla jne. Joten sitä jaksamista pitäisi pystyä testaamaan aina välillä. Homma voi epäonnistua ja sitten otetaan vähän huokaisuaikaa ja myöhemmin taas uudestaan. Minua on auttanut kaikkein parhaiten toimintaterapeutti ja sen palvelun sain ilmaiseksi Helsingin kaupungilta. Toki jonottaa sai. 

Sillä yrittäjällä olisi ollut noista kaikki edellytykset elää normaalia elämää, jos rahankäyttö ei olisi ollut impulsiivista ja harkitsematonta. Teki töitä, eikä ollut päihdeongelmaa tai kotiin linnottautumista, toki jonkinlainen uhkapeliriippuvuus vähintään kehittymässä? Puolisoaan ei sarjassa näytetty, mutta todennäköisesti ihminen, joka heittäytyy miehen elätettäväksi "laput silmillä", sisustaa kotia ja haluaa kaiken näyttävän hyvältä ulospäin. Tiesiköhän edes, että talo oli menossa alta, kun kuulemma vain laitteli joulua kotiin ilman huolen häivää?

Kotona ei ole opetettu rahankäyttöä. Toki jotku eivät osaa sitä koskaan. 

Nuo mielenterveyden ongelmat on kyllä niin hankala juttu, avun saaminen kestää ja kun sitä saa tilanne on mennyt jo huonompaan suuntaan. Sitten saako oikeaa apua oikeaan aikaan? Tilanne menee vain pahemmaksi odottaessa ja sitten onkin käsissämme syrjäytynyt nuori, joka on jumissa neljän seinän sisällä.

Itsellä on ollut vakavia mielenterveyden ongelmia teinistä asti. Olen ollut niin romuna, että nukuin päivät ja yöt. En avannut ovea kavereille. Kävin ulkona ainoastaan lähikaupasta hakemassa "eilisiä leivoksia". Siitä pikkuhiljaa sitten elämä alkoi taas voittaa. Muistan kun aloin taas kaivata muutakin kuin neljän seinän sisällä olemista ja kävelin kauemmaksi kauppaan ja kirjastoon. Olin niin huonossa hapessa että jouduin pysähtelemään jatkuvasti kun voimat loppuivat. Aikuisena sain sitten ADHD diagnoosin, kaksisuuntaisen diagnoosin, masennus on ollut eri tasoisena läpi elämän. Ymmärrän ihan täysin miten sinne kotiin on helppo jumittua ihan kokonaan nykypäivänä. Jos silloin aikoinaan olisi ollut Wolt, Netflix, internet kotona. Enpä tiedä. Huonommin olisi käynyt.

Minulla meni laskuja välillä perintään kun en vaan jaksanut huolehtia niistä. Äitini minut aina sitten pelasti. Pitääkin muistaa kiittää. 

Vierailija kirjoitti:

Sillä yrittäjällä olisi ollut noista kaikki edellytykset elää normaalia elämää, jos rahankäyttö ei olisi ollut impulsiivista ja harkitsematonta. Teki töitä, eikä ollut päihdeongelmaa tai kotiin linnottautumista, toki jonkinlainen uhkapeliriippuvuus vähintään kehittymässä? Puolisoaan ei sarjassa näytetty, mutta todennäköisesti ihminen, joka heittäytyy miehen elätettäväksi "laput silmillä", sisustaa kotia ja haluaa kaiken näyttävän hyvältä ulospäin. Tiesiköhän edes, että talo oli menossa alta, kun kuulemma vain laitteli joulua kotiin ilman huolen häivää?

Samaa mieltä ja harmittaa kun sillä meni hommat lopulta ihan poskelleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vaalealla tytöllä oli vikassa jaksossa mun mielestä ihan kypsää ajattelua, että hommaa itselleen edunvalvojan, kun ei itse osaa hoitaa raha-asioitaan. Selvästi motivaatiota laittaa asiat paremmalle tolalle, vaikka toki myös paljon ongelmia.

Ehdottomasti kannattaisi olla edunvalvoja. Yhdessä sitten laittaisivat nuo tuhlailumahdollisuudet pois esim positiivisen luottorekisterin kautta

Vierailija kirjoitti:

Toki ovat itse sössineet asiansa, mutta onhan noilla kaikilla tosi paljon ongelmia. Ei kykyä alkaa itse selvittämään asioitansa, tekemään budjettia ja elämään sen mukaisesti.  Tarvitsisivat neuvoja ja tukea arkeensa ihan vieri vieressä. Esim. se yrittäjäkin, miten voi olla noin pihalla, periaatteessa hänellä on kuitenkin ihan hyvät tulot.

 

Olen nyt katsonut kolme viimeisintä jaksoa, se parikymppinen poika puhui harjulla ulkoillessaan ihan järkevästi.  

mustakin tämä oli hyvin tehty dokkarisarja, myönnän aloin vähän ennakkoluuloisena katsomaan, mutta katsoinkin monta jaksoa putkeen kun tämä oli rehelliseti mutta inhimillisesti kuvattu, millään ei mässäilty mutta näytettiin että ongelmat ja elämät voivat olla moninaisia. Eikä heistä kukaan yhteiskuntaa ja muuta syyttänyt, omia valintoja pohdiskelivat. Suosittelen kyllä katsomaan, oli oma elämäntilanne mitä hyvänsä.