Mitä tarkoitatte traumataustalla?
Onko traumatausta jokaisella, jolle joskus on käynyt jokin vastoinkäyminen? Vai tarkoittaako se jotain oikeasti vakavaa tapahtumaa, kuten sotaan joutumista?
Kommentit (38)
Oletan että traumataustasta puhuvalla ihmisellä on PTSD- tai PTSD-C -diagnoosi. Hyvin yksinkertaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehollinen trauma voi syntyä pienelle lapselle myös tuollaisesta mitättömän tuntuisesta hiustenleikkuusta ja esim. pakkosyöttäminen vastaa jopa ruumiinaukkoihin tunkeutumista.
Aikuiselle taas vaikka voimakas sairauskohtaus voi olla suuri kehollinen trauma.
What. Lapsen voi joskus olla pakko ottaa lääke, tai lääkärissä joudutaan mittaamaan lämpö pepusta. Tai täytyy puhkaista tärykalvot tai poskiontelot tai tai tai
Eikös nämä ole normaaleja lapsuuteen liittyviä asioita, jotka vanhempi selittää ja jotka hoidetaan lempeästi mutta määrätietoisesti?
Nuo KAIKKI ovat hoidettavissa ilman lapsen r aiskaamista ja kehoon tunkeutumista. Ihan silkkaa väkivaltaa käyttää tuollaisia menetelmiä ja standardisoida ne niin, että r aiskataan kokonaisia kansakuntia.
Vierailija kirjoitti:
Mun traumat ja ptsd ovat koko peruskouluajan kestäneen kiusaamisen tulosta. Eli joku pitkäkestoinen negatiivinen asia, joka aiheuttaa jatkuvan elimistön stressitilan, voi aiheuttaa trauman.
Tuo on myös, kuten sekin että pakottaa elämään väkivaltaisen, turvattoman ja luonnottoman olennon kanssa (esim. Siittävä koiras) suljetussa tilassa vailla terveitä kontakteja.
"Yleisesti tapoihin ei kuulu väärinkäyttää lääketieteellisiä termejä, etenkään trauman kohdalla. Jos yhtään olet lukenut ikinä tätä palstaa, vähän väliä täällä trollataan ja nauretaan psyykkisten traumojen kustannuksella. "
Taidat olla näitä ammattiloukkaantujia, jotka saavat tästäkin keskustelusta trauman.
Vierailija kirjoitti:
Oletan että traumataustasta puhuvalla ihmisellä on PTSD- tai PTSD-C -diagnoosi. Hyvin yksinkertaista.
Minulla on, koska huostattiin niin aikaisin ja minun oli vähän pakko olla avun piirissä jotta minua pystyi pitämään edes laitosoloissa aluksi, koska käytökseni oli niin epäsosiaalista ja väkivaltaista.
Mutta jollain voi olla samat traumat mutta vanhemmat vaikka päihteettömiä tai paremman sosiaalisen statuksen omaavia niin ei oteta huostaan, suljettujen ovien takana sairas väkivalta silti samaa muttei pääse terapiaan tai jos pääsee ei uskalla tai halua puhua asioista rehellisesti.
Silloin ei saa diagnoosia, trauma on silti ihan sama.
Vierailija kirjoitti:
Oletan että traumataustasta puhuvalla ihmisellä on PTSD- tai PTSD-C -diagnoosi. Hyvin yksinkertaista.
Tapahtumista tulee totta vasta diagnoosin myötä?
Vierailija kirjoitti:
No kyllä minä pidän itseäni traumataustaisena, vaikkei henki olekaan ollut uhattuna koskaan. Lapsuuden tapahtumat näkyvät ajattelussa ja käytöksessä ja tämä on hyvä tiedostaa.
Kehitykselliinen trauma on paljon mitä ei tapahtunut. Vaikka oli katto pään päällä ja ruokaa, henkisesti kehitys jää vajaaksi, jos ei ole saanut riittävää ja kehittävää tunnetason huomiota. Tämä näkyy aikuisena käytöksessä ja kokemuksissa monin tavoin. Vaikea ymmärtää omia tarpeitaan, muodostaa ihmissuhteita jne.
Trauma on syvä henkinen vaurio, joka syntyy poikkeuksellisen järkyttävästä tapahtumasta (kuten onnettomuus, väkivalta tai menetys), ylittäen ihmisen sietokyvyn; se voi ilmetä välittömäntä sokkireaktiona, josta kehittyy pitkittynyt traumaperäinen stressihäiriö (PTSD) sisältäen takaumia, välttelyä ja ylivireyttä, tai se voi olla kehityksellinen trauma, joka juontaa juurensa lapsuuden toistuviin kokemuksiin, aiheuttaen tunnesäätelyn vaikeuksia ja ihmissuhdeongelmia. Toipuminen vaatii usein ammattiapua, kuten traumaterapiaa.
Vierailija kirjoitti:
Kehityksellinen trauma voi syntyä / syntyy kun oma vanhempi on toistuvasti ollut käytökseltään esim. uhkaava ja arvaamaton, eikä turvaa ole ollut toisestakaan vanhemmasta. Yksin jääminen pelon-, kauhun- ja turvattomuudentunteisiin synnyttää traumaa. Ellei korvaavia, turvallisia lähisuhteita löydy kasvuiässä eikä menneisyyttään pysty läpikäymään, saattaa se näkyä elämää rajoittavina pelkoina ja arvottomuudentunteina aikuisena. Eriasteinen traumakäyttäytyminen voi vaivata.
Suomessa todella yleistä ja monenlaista traumakäyttäytymistä ylistetään kestävyytenä ja vahvuutena silloinkin kun terveempää olisi kohdata asia empatialla ja levätä. Moni triggeröityy aiheesta, koska defenssit trauman kohtaamista kohtaan. Ei ollutkaan hyvä juttu, että aina piti kestää. En ollutkaan sankari, kun pidin lapsena huolta koko perheen hyvinvoinnista omat tarpeeni sivuuttaen, vaan henkisen kaltoinkohtelun uhri, mitä ei haluta ajatella.
Vierailija kirjoitti:
"Yleisesti tapoihin ei kuulu väärinkäyttää lääketieteellisiä termejä, etenkään trauman kohdalla. Jos yhtään olet lukenut ikinä tätä palstaa, vähän väliä täällä trollataan ja nauretaan psyykkisten traumojen kustannuksella. "
Taidat olla näitä ammattiloukkaantujia, jotka saavat tästäkin keskustelusta trauman.
Olen eri, mutta epäasiallinen keskustelu traumoista ylläpitää traumoja. Ylipäätään epäasiallinen ylläpitää traumoja. Ihminen paranee niin, että hän saa hyviä kokemuksia huonojen tilalle. Sitä ei ainakaan tällä palstalla tapahdu. Se on sääli, sillä ihmiset tavoittelevat kontakteja netin kautta ja moni toivoo löytävänsä edes sen yhden, joka on vastannut kivasti.
Suomalaiset ovat verbaalisesti nyrkit pystyssä koko ajan.
Mulla on se "traumatausta", mutta eipä ole ollut koskaan tarvetta hakea sen perusteella huomiota tai määritellä itseäni sen kautta. En käytä tuota termiä ikinä missään (paitsi nyt.) Olen huomannut että tuota traumataustaa hokevat ihmiset jotka ovat todella huomionhakuisia, tai ajattelevat että tuota sanaa käyttämällä olisi jotenkin vakavastiotettavampi.
pahin versio tosta on raumatausta, siitä kärsii loppuelämänsä
Vierailija kirjoitti:
Kehollinen trauma voi syntyä pienelle lapselle myös tuollaisesta mitättömän tuntuisesta hiustenleikkuusta ja esim. pakkosyöttäminen vastaa jopa ruumiinaukkoihin tunkeutumista.
Aikuiselle taas vaikka voimakas sairauskohtaus voi olla suuri kehollinen trauma.
Ja vitut.
Vierailija kirjoitti:
Omalla kohdallani sanon traumatausta kun viittaan vanhempieni väkivaltaisuuteen ja kokemaani sek** aaliseen hyväksikäyttöön lapsena. Kyllä se on minuun aika kokonaisvaltaisesti vaikuttanut, mutta itse sitä on vaikea hahmottaa, koska ei ole oikeaa vertailukohtaa (ymmärrän millainen normaali lapsuus olisi, en vain koe sellaisen koskevan minua). Pahimmat ja minuun eniten vaikuttaneet väkivallanteot ja laiminlyönnit ovat onneksi tapahtuneet iässä jolloin ei muodostu aikuisena muistettavia muistoja ja hyvä niin. Oikeuden ja sostyön/lasupapereita en ole halunnut lukea.
Nyyh😢
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletan että traumataustasta puhuvalla ihmisellä on PTSD- tai PTSD-C -diagnoosi. Hyvin yksinkertaista.
Tapahtumista tulee totta vasta diagnoosin myötä?
Aijoo. Kaikki mitä naiset puhuvat on aina totta.
Traumatausta on nykyään selitys kaikille mielenterveysongelmille, joista ei itse viitsitä ottaa vastuuta, vaan on helpompi uhriutua.
Hyvin harvalla on ihan oikeaa traumaa, kuten vaikkapa ketjun alkupäässä seks ja fyysistä väkivaltaa lapsuudessa kokenut kertoi olevan. Sellainen on oikea trauma, mikä seuraa mukana läpi elämän, vaikka hän sen hienosti tiedostaa ja varmasti on tehnyt töitä asian kanssa.
Taidat kuulua näihin, kenen mielestä itsellä on trauma kun kerran lapsena äiti raahasi sinut väkisin kädestä pitäen pois suojatieltä kun valot vaihtuivat etkä suostunut liikkumaan.