Lue keskustelun säännöt.
Lapsillani onkin veli...Jihuu:-(
28.04.2007 |
Onko kohtalotovereita? Selviääkö parisuhde tällaisesta?
Olimme eroamassa silloin, kun miehelläni oli yhdenillan suhde tähän lapsen äitiin. Emme asumuserosta huolimatta pysyneet toisistamme erossa, fyysisessä mielessä siis, ja kuinkas ollakaan, minä tulin raskaaksi. Suhteemme lämpeni vähitellen uudestaan, kun tajusin olevani raskaana. Mieheni palasi kotiin ja elämä alkoi muuttua parempaan suuntaan. Kolmas lapsi sai meidät tajuamaan, miten tärkeitä olemme toisillemme ja olemme tehneet tosi paljon töitä tämän parisuhteen eteen. Meillä on ollut sen jälkeen todella mahtavaa yhdessä ja olemme nyt aikoneet uusia vihkivalamme. Olemme olleet onnellisempia kuin koskaan.
Nyt sitten eilenillalla mieheni pudotti pommin. Istuimme etupihalla, maistelimme konjakkia ja puhuimme menneistä. Yhtäkkiä mieheni sanoi, että on olemassa yksi asia, joka saattaa kaataa tämän parisuhteemme, mutta hänen on silti kerrottava se minulle. Hän sanoi, ettei voi antaa minun uusia vihkivaloja kanssaan, jos en tiedä totuutta, eikä hän voi elää onnellisena minun eikä kenenkään muunkaan kanssa, jos ei pysty olemaan minulle rehellinen. Eli vaikka jättäisinkin hänet tämän asian takia, hän eläisi silti onnellisempana kuin eläessään valheessa minun kanssani. Sitten hän kertoi kaiken.
Kun mieheni sai tietää naisen raskaudesta, hän oli tiennyt minun raskaudestani jo jonkin aikaa ja oli jo päättänyt yrittää tehdä kaikkensa pelastaakseen liittomme. Hän ei koskaan seurustellut tämän toisen naisen kanssa. Emmehän me missään vaiheessa olleet lakanneet toisiamme rakastamasta. Meillä oli siis jo silloin kaksi yhteistä lasta ja yhteistä elämää takana yli 10 vuotta.
Mieheni antoi naiselle vapaat kädet päättää, mitä haluaa tehdä. Nainen halusi pitää lapsen, muttei halunnut sekaantua meidän liittoomme eikä halunnut pakottaa miestäni osallistumaan lapsen elämään. Hän lupasi antaa mieheni päättää asiasta itse ja sanoi, ettei koskaan aio kertoa asiasta kenellekään, jos mieheni näin toivoo. Hän halusi antaa meille mahdollisuuden ja pelkäsi, että tieto toisesta naisesta ja lapsesta kaataisi kaiken.
Minä olin siis jo raskaana, kun mieheni sai tietää tästä toisesta lapsesta. Hän ei pystynyt kertomaan minulle silloin, koska pelkäsi minun, lapsen ja suhteemme puolesta. Myöhemmin asian kertominen muuttui yhä vaikeammaksi ja vaikeammaksi. Nyt asiaa ei vain voinut enää pitkittää. Syyllisyydentunne kasvoi liian suureksi kantaa. Mieheni myös tiesi, etten olisi voinut koskaan antaa hänelle anteeksi, jos olisimme menneet ns. uudestaan naimisiin ja olisin saanut tietää asiasta vasta sen jälkeen.
Nyt minun pitää siis päättää ensinnäkin, että haluanko tuon miehen edelleen elämääni ja toiseksi, haluanko tuon lapsen osaksi minun, mieheni ja lasteni elämää. Ja tämän naisenkin vielä kaupan päälle. Mieheni on nähnyt lapsen kaksi kertaa syntymän jälkeen.
En usko, että voin miestäni tämän takia jättää. Rakastan häntä nyt enemmän kuin koskaan. Mutta silti, tunnen itseni petetyksi ja huijatuksi. Vaikka olimmekin silloin eroamassa, tunnen silti, että mieheni on pettänyt minua. Ei kylläkään tietääkseni ole aiemmin sellaista tehnyt enkä usko, että hän koskaan tekisi sitä uudestaan.
Mitä minä teen? En voi kieltää lapselta oikeutta isään, vaikka mieheni onkin sitä mieltä, että asia on minun päätettävissäni. Hän sanoo niin vain koska haluaa jatkaa elämää kanssani. Jos hän voisi vapaasti päättää, hän olisi isä lapselleen. Hän pelkää, että jos ryhtyy tälle lapselle isäksi, hän menettää nämä lapset, jotka häntä jo isänään pitävät. Ei uskaltanut aiemmin tehdä päätöstä, koska pelkäsi sen johtavan eroon minusta ja lapsista.
No, ei kai tässä rehellisesti sanottuna ole juurikaan vaihtoehtoja. Jos haluan jatkaa mieheni kanssa, on minun hyväksyttävä tuo lapsi osaksi meidän elämäämme. Mutta miten? Onko minun muka kerrottava koko maailmalle, että miehelläni on lapsi toisen kanssa? Kerrottava omille lapsilleni ja vanhemmilleni, vittumaiselle siskollenikin, että mieheni petti minua? Pitääkö minun tutustua siihen naiseen? En kestä ajatusta siitä, että lapseni eivät ole miehelleni ainoita. Mutta eihän mies voi juosta katsomassa lasta kertomatta tälle, kuka on!?? Ja pitäähän lapsi tunnustaa. Vai miten tämä pitää hoitaa?
Ei saatana...
Kommentit (44)
Mut kyllä jätkässäkin on jotain vikaa, jos kaksi kertaa käy tuollainen moka. Yksi kerta menisi vielä vahingon piikkiin, mutta viisaampi luulisi sen jälkeen ottavan opikseen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni vaati todella paljon mieheltäsi kertoa ja hienosti siis suoriutuikin, onnittelut hälle ja sulle, koska kuitenkin pystytte jakamaan asioita.
Ja sinäkään kun et suoraan asiaa tyrmännyt. Uskon että pääsette asiasta sopuratkaisuun miehenne kanssa...yksi kanta on sitten tämän lapsen äiti...hmmm, mutta mitäpä sitä miettimään, jos te selvitte asian teidän välillä.
Hienosti myös sä suhtaudut asiaan:)
Itse jos olisin samaisessa tilanteessa niin toivoisin että alkujärkytyksestä toivuttuani olisin miehen ja pojan suhteen kannalla!!
Tsemppiä!
Mennyt on mennyttä ja olette onnellisia nyt. Valitettavasti seksistä voi seurata raskaus j asen kanssa nyt vain täytyy elää. Ihmiset ovat erehtyväisiä. Miehesi selvästi rakastaa sinua, joten anna anteeksi. Äläkä anna tämän lapsen kärsiä. Puhu miehesi kanssa siitä, haluaako hän olla yhteydessä lapseen. Jos haluaa, sinun täytyy suvaita se. Nyt tarvitset LAAJAA SYDÄNTÄ.
Eli älkää hoppuilko yhtään mitään tämän toisenkaan lapsen suhteen, koska pahinta on nyt rynniä hänen elämäänsä ja sitten todeta, ettei homma toimikaan. Ensin hoidatte oman suhteenne kuntoon ja sitten mietitte tämän toisen kuvion, haluaako miehesi osallistua lapsen elämään ja miten paljon. Lapselle isän tuntemisesta on hyötyä, eikä se silti tarkoita, että lapsi käy teillä joka toinen vkl ja puolet lomista jne. Vaan esimerkiksi isä tapaisi lasta silloin tällöin muutaman tunnin. ainakin aluksi. Pitkän päälle tilanteen voisi tarkastaa, mutta hylätä ei saa, jos kerran lapsen elämään kerran menee. Kaikkien tutkimusten mukaan etäisempikin isä on lapselle tärkeä taustatekijä. Mutta tärkeintä on, että olette asiassa yhdessä mukana ja teidän suhde ja yhteiset lapset on tietysti nyt miehelle tärkein.
Vierailija:
niin tiedän tosielämässä vastaavan tilanteen, jossa parisuhteen turbulenssin aikana on sivusuhteessa tultu raskaaksi suunnilleen samaan aikaan kuin varsinaisessa suhteessa.
lisuus on??!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hänhän olisi voinut toimia täysin toisella lailla ja evätä niin ollen yhteisen jatkonne miehesi kanssa heit kättelyssä. Hän kuitenkin arvosti sinua niin paljon, että olisi valmis kantamaan vastuun lapsesta yksin. Tämän perusteella voisin kuvitella, että vähintä mitä sinä voisit tehdä, on yrittää avata teidän välillenne jonkinlaisen keskusteluyhteyden. Naisenkin elämään teidän päätöksenne tulee vaikuttamaan.
Lisäksi pojalle olisi tärkeätä huomata, että hän ei eri äitinsä takia ole yhtään sen huonompi kuin kukaan muukaan lapsi. Jos myös sinulla olisi hyvät välit äitiin, mahdolliset ja hyvin todennäköiset karikot (mm. murrosikä) olisi helpompi selvittää ja antaa pojalle mahdollisuus kasvaa todella perheenne jäseneksi.
Itselläni on vastaavia kokemuksia, koska isäni sai toisen naisen kanssa lapsen hänen ollessa yhä äitini kanssa. Meidän tapauksessamme isä muutti toisen perheensä luokse. Äitini ja äitipuoleni ovat tänä päivänäkin toistensa kanssa tekemisissä, vaikka molemmat ovat jo ajat sitten eronneet isästäni. Tottakai varsinkin alussa oli vaikeata, mutta minä ja sisarpuoleni olimme ihan oikeasti ne tärkeimmät ihmiset siinä sopassa, eikä vihoittelusta tai katkeruudesta olisi ollut kenellekään hyötyä. Tällä hetkellä kaikki muut ovat toistensa kanssa tekemisissä, myös ristikkäin, paitsi isäni ja äitipuoleni. Lopputulos meillä oli kaikkien kannalta erinomainen ja on antanut todella hyvät eväät meille lapsille elämään.
Tsemppiä, mihin ratkaisuun ikinä päädytkin. Tässä kuitenkin näkökulmaa vähän toiselta kantilta.
en näe syytä eroon. eihän tilanne varsinaisesti muuttunut.
vaikeampia on varmasti sitten käytännön jutut. kuinka kertoa kellekin (mutta eiköhän ihmiset ymmärrä, ja tapahtumat ovat kuitenkin asumuseron aikoihin...)
KUKA BB-MIKA? tästä viimeisimmästä BB:stä???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerroin miehelleni tästä keskustelusta täällä. Tuli ihan hyvä ajatustenvaihto viestienne tiimoilta, eli kiitos teille!
Annamme nyt asioiden olla jonkin aikaa ja sitten luultavasti mieheni ottaa asian puheeksi pojan äidin kanssa. Mutta kuten sanoitte, ei minulta nyt vielä voi kukaan liikoja vaatia, en edes minä itse. Pää on ihan sekaisin vielä.
Joku tuolla aiemmin välkkynä toitotti, että jos rakastaa, ei petä. No joo, mielestäni elämässä ei voi olla noin yksoikoinen. On kaikenlaisia tilanteita. Ja tosiaan, ei mieheni minua ihan kirjaimellisesti edes pettänytkään. Minusta vain nyt tuntuu siltä, kun olen niin loukkaantunut tästä salailusta. Silti täytyy vielä todeta, että olen onnellinen, että hän kertoi asiasta. Osoitti välittämistä ja luottamusta, vaikka aiheutti paljon suruakin.
Ap
Kiitos, että annoit näkökulmaa aiheeseen!
Kuten alkuperäisestä viestistä huomaa, on vielä tunteet aika pinnassa...Mutta en minä tälle lapsen äidille ole katkera tai vihainen, päinvastoin. Tietenkin hänen tapaamisensa tuntuu tällä hetkellä tosi vaikealta, mutta en pidä sitä lainkaan mahdottomana ajatuksena. Hänhän on tosiaan, ainakin mitä luultavimmin, mahdollistanut sen, että perheeni on edelleen kasassa. Pystyin vielä antamaan miehelleni mahdollisuuden näyttää, mitä meillä voisi olla. Olen siitä kiitollinen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tapaa ja lapsellani sisar jota myös tuskin tulee tapaamaan..)
Miehellä oli ollut suhde, josta syntyi lapsi. Isyys oli tunnustettu, ja isä tapasi lastaan. Lapsi kasvoi aikuiseksi, eikä sisaruksille koskaan kerrottu hänestä. Isä kuoli. Arvatkaa, oliko shokki sisaruksille kun tuntematon nainen ilmestyi hautajaisiin sanoen että tulin hautaamaan isäni? Kyllä oli. Perinnöstäkin hän toki sai osansa. Lapset eivät ymmärrä, miksei isä kertonut heille siskopuolesta. Heistä tuntuu, että eivät loppujen lopuksi tunteneet omaa isäänsä lainkaan.
Tarinan opetus: parempi kertoa totuus jossain vaiheessa lapsille, ettei isän kuoleman lisäksi tule sitten toista shokkia!
-läheltä seurannut-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä tuntematon sisarus oli isän edellisestä avioliitosta, josta uusperheen sukulaisilla ei ollut aavistustakaan. Uusi anoppi oli kovasti uskonnollinen eikä olisi varmasti hyväksynyt eronnutta miestä tyttärensä puolisoksi (tämä oli 1960-luvulla).
Vierailija:
Miehellä oli ollut suhde, josta syntyi lapsi. Isyys oli tunnustettu, ja isä tapasi lastaan. Lapsi kasvoi aikuiseksi, eikä sisaruksille koskaan kerrottu hänestä. Isä kuoli. Arvatkaa, oliko shokki sisaruksille kun tuntematon nainen ilmestyi hautajaisiin sanoen että tulin hautaamaan isäni? Kyllä oli. Perinnöstäkin hän toki sai osansa. Lapset eivät ymmärrä, miksei isä kertonut heille siskopuolesta. Heistä tuntuu, että eivät loppujen lopuksi tunteneet omaa isäänsä lainkaan.
Tarinan opetus: parempi kertoa totuus jossain vaiheessa lapsille, ettei isän kuoleman lisäksi tule sitten toista shokkia!
-läheltä seurannut-
Itse oon saanut alkuni isäni syrjähypyn vuoksi -- tunnustettu on isyys mutta isä ei oo mua nähnyt kun kerran tossa 8 vuotta sit -- vaimo ei anna --isällä siis kolme poikaa jotka eivät tiedä mun olemassa olosta ja kaikki ollaan aikuisia jo pitkälle -- mä mietin sitä että kuinka kenenkään omatunto antaa rauhaa jättää tollasia asioita " taakseen"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos äiti teki päätöksensä ja on valmis kasvattamaan lapsen yksin. Ehkä äiti ei edes halua tapaamisia yms? Keskittyisin vain omaan perheeseen ja miettisin miehen lehtolasta myöhemmin. Antaisin lapsen ottaa yhteytty joskus jos haluaa. Tilanteelle ei voi mitään ja lapsn äiti päätti pitää lapsen joten katsoisin et vastuu on hänellä.
Vastuu on yhtä lailla miehellä ja naisella. Nainen päätti pitää lapsen, joo, mutta ei nainen sitä yksin alulle saanut. Miehellä oli jo perhe, ja vaikka tämän lehtolapsen äiti olisikin halunnut ottaa miehen osaksi perhettä, se ei olisi ollut mahdollista...
LAPSI on syy siihen, miksi miehen pitäisi lasta tavata. Lapsella on oikeus muodostaa suhde isäänsä ja sisaruksiinsa (olkoonkin puolikkaita).
Itse en pystyisi olemaan miehen kanssa, joka ei tuon enempää ota vastuuta lapsestaan. Jos panee, pitää varautua siihen että tekee naisen raskaaksi. Ja jos tekee naisen raskaaksi, pitää osata ottaa vastuuta. Spermanluovuttajaksi kykenee kuka tahansa, isäksi aniharva. Ei ap:n mies mikään isä ole, vaan spermanluovuttaja mielestäni.
Vierailija:
Jos äiti teki päätöksensä ja on valmis kasvattamaan lapsen yksin. Ehkä äiti ei edes halua tapaamisia yms? Keskittyisin vain omaan perheeseen ja miettisin miehen lehtolasta myöhemmin. Antaisin lapsen ottaa yhteytty joskus jos haluaa. Tilanteelle ei voi mitään ja lapsn äiti päätti pitää lapsen joten katsoisin et vastuu on hänellä.
Tapaamisiinhan ei voi pakottaa isää. käsittääkseni? Aina puhutan et lapsi on vanhempien yhteinen päätös ja nainen ei voi jättää pillereitä syömättä salaa yms. No mies sanoi naiselle et sinä päätät mitä haluat ja tämä nainen halusi lapsen ja otti vastuun lapsesta yksin. Ei edes halunnut puuttua miehen avioliittoon tai kertoa vaimolle. En näe mitään ongelmaa miksi lapsen ja isän pitäisi olla yhteydessä tässä vaiheessa ainakaan. Tilanne on vaimolle tosi hankala. Luulen et KAIKKI lapset kärsisivät tilanteesta enemmän jos lasta tavattaisiin kuin että annettaisiin tilanteen kehittyä rauhassa itsekseen. Itse en aloittaisi säännöllisiä tapaamisia. Ehkä korkeintaan siten että isä&vaimo tapaisivat lasta äidin luona ilman että suku ja avioparin lapset sekotettaisiin pakkaan. Mun mielipide vain!
Lapsi on yleensä vanhempien yhteinen päätös, mutta ristiriitatilanteissa toki naisen päätös. Naisen elämäänhän lapsen syntymä eniten vaikuttaa. Mitkä olivat naisen todelliset vaihtoehdot tässä tilanteessa? Eivät hääppöiset, mielestäni.
Minun mielestäni isän, jos hänessä on lainkaan miestä (ja jos lapsen äiti&lapsi itse niin haluavat), tulee tavata lastaan. Vaimo ei liity lapsen ja isän väleihin millään lailla! Nähdääkseni paras vaihtoehto olisi se, että isä tapaa poikaa säännöllisesti, vaimon ei tarvitse poikaa tapailla koska eihän lapsi ole hänen. Sisarukset voidaan ottaa mukaan kuvioihin sitten myöhemmin, kun aika on oikea. Jos miehellä on edes hieman " munaa" , hän tapaisi lasta. Tilanne on vaimolle vaikea, se on totta, mutta miten itsekäs voi vaimo olla jos laittaa oman mukavuudenhalunsa viattoman lapsen edelle, ja omien kasvojen säilyttämisensä nimessä (mitä muutkin ajattelee kun miehellä on lapsi toisen kanssa) vie pikku pojalta mahdollisuuden tutustua isäänsä.
Jokainen lapsi ansaitsee isän. Siitä tässä on kyse, ei muusta.
Vierailija:
Tapaamisiinhan ei voi pakottaa isää. käsittääkseni? Aina puhutan et lapsi on vanhempien yhteinen päätös ja nainen ei voi jättää pillereitä syömättä salaa yms. No mies sanoi naiselle et sinä päätät mitä haluat ja tämä nainen halusi lapsen ja otti vastuun lapsesta yksin. Ei edes halunnut puuttua miehen avioliittoon tai kertoa vaimolle. En näe mitään ongelmaa miksi lapsen ja isän pitäisi olla yhteydessä tässä vaiheessa ainakaan. Tilanne on vaimolle tosi hankala. Luulen et KAIKKI lapset kärsisivät tilanteesta enemmän jos lasta tavattaisiin kuin että annettaisiin tilanteen kehittyä rauhassa itsekseen. Itse en aloittaisi säännöllisiä tapaamisia. Ehkä korkeintaan siten että isä&vaimo tapaisivat lasta äidin luona ilman että suku ja avioparin lapset sekotettaisiin pakkaan. Mun mielipide vain!
Oikeus myös tehdä lasta koskevia päätöksiä siinä missä se vaikuttaa perheeseen.
Vaimolla ei ole myöskään oikeutta tehdä mitään päätöksiä lapsen suhteen. Saman kaavan mukaanhan myös " lehtolapsen" äidillä olisi oikeus ap:n lapsiin, ja tehdä näitä koskevia päätöksiä.
Vierailija:
Minä kyllä vaimona osallistuisin näihin tapaamisiin koska kyllä vaimollakin on oikeus miehen lapseen vaikka ei bioäiti olekkaan
Oikeus myös tehdä lasta koskevia päätöksiä siinä missä se vaikuttaa perheeseen.
just jostain lomaromanssista sekä britannialaisen naisen kanssa että myös ruotsalaisen.