Lue keskustelun säännöt.
Lapsillani onkin veli...Jihuu:-(
28.04.2007 |
Onko kohtalotovereita? Selviääkö parisuhde tällaisesta?
Olimme eroamassa silloin, kun miehelläni oli yhdenillan suhde tähän lapsen äitiin. Emme asumuserosta huolimatta pysyneet toisistamme erossa, fyysisessä mielessä siis, ja kuinkas ollakaan, minä tulin raskaaksi. Suhteemme lämpeni vähitellen uudestaan, kun tajusin olevani raskaana. Mieheni palasi kotiin ja elämä alkoi muuttua parempaan suuntaan. Kolmas lapsi sai meidät tajuamaan, miten tärkeitä olemme toisillemme ja olemme tehneet tosi paljon töitä tämän parisuhteen eteen. Meillä on ollut sen jälkeen todella mahtavaa yhdessä ja olemme nyt aikoneet uusia vihkivalamme. Olemme olleet onnellisempia kuin koskaan.
Nyt sitten eilenillalla mieheni pudotti pommin. Istuimme etupihalla, maistelimme konjakkia ja puhuimme menneistä. Yhtäkkiä mieheni sanoi, että on olemassa yksi asia, joka saattaa kaataa tämän parisuhteemme, mutta hänen on silti kerrottava se minulle. Hän sanoi, ettei voi antaa minun uusia vihkivaloja kanssaan, jos en tiedä totuutta, eikä hän voi elää onnellisena minun eikä kenenkään muunkaan kanssa, jos ei pysty olemaan minulle rehellinen. Eli vaikka jättäisinkin hänet tämän asian takia, hän eläisi silti onnellisempana kuin eläessään valheessa minun kanssani. Sitten hän kertoi kaiken.
Kun mieheni sai tietää naisen raskaudesta, hän oli tiennyt minun raskaudestani jo jonkin aikaa ja oli jo päättänyt yrittää tehdä kaikkensa pelastaakseen liittomme. Hän ei koskaan seurustellut tämän toisen naisen kanssa. Emmehän me missään vaiheessa olleet lakanneet toisiamme rakastamasta. Meillä oli siis jo silloin kaksi yhteistä lasta ja yhteistä elämää takana yli 10 vuotta.
Mieheni antoi naiselle vapaat kädet päättää, mitä haluaa tehdä. Nainen halusi pitää lapsen, muttei halunnut sekaantua meidän liittoomme eikä halunnut pakottaa miestäni osallistumaan lapsen elämään. Hän lupasi antaa mieheni päättää asiasta itse ja sanoi, ettei koskaan aio kertoa asiasta kenellekään, jos mieheni näin toivoo. Hän halusi antaa meille mahdollisuuden ja pelkäsi, että tieto toisesta naisesta ja lapsesta kaataisi kaiken.
Minä olin siis jo raskaana, kun mieheni sai tietää tästä toisesta lapsesta. Hän ei pystynyt kertomaan minulle silloin, koska pelkäsi minun, lapsen ja suhteemme puolesta. Myöhemmin asian kertominen muuttui yhä vaikeammaksi ja vaikeammaksi. Nyt asiaa ei vain voinut enää pitkittää. Syyllisyydentunne kasvoi liian suureksi kantaa. Mieheni myös tiesi, etten olisi voinut koskaan antaa hänelle anteeksi, jos olisimme menneet ns. uudestaan naimisiin ja olisin saanut tietää asiasta vasta sen jälkeen.
Nyt minun pitää siis päättää ensinnäkin, että haluanko tuon miehen edelleen elämääni ja toiseksi, haluanko tuon lapsen osaksi minun, mieheni ja lasteni elämää. Ja tämän naisenkin vielä kaupan päälle. Mieheni on nähnyt lapsen kaksi kertaa syntymän jälkeen.
En usko, että voin miestäni tämän takia jättää. Rakastan häntä nyt enemmän kuin koskaan. Mutta silti, tunnen itseni petetyksi ja huijatuksi. Vaikka olimmekin silloin eroamassa, tunnen silti, että mieheni on pettänyt minua. Ei kylläkään tietääkseni ole aiemmin sellaista tehnyt enkä usko, että hän koskaan tekisi sitä uudestaan.
Mitä minä teen? En voi kieltää lapselta oikeutta isään, vaikka mieheni onkin sitä mieltä, että asia on minun päätettävissäni. Hän sanoo niin vain koska haluaa jatkaa elämää kanssani. Jos hän voisi vapaasti päättää, hän olisi isä lapselleen. Hän pelkää, että jos ryhtyy tälle lapselle isäksi, hän menettää nämä lapset, jotka häntä jo isänään pitävät. Ei uskaltanut aiemmin tehdä päätöstä, koska pelkäsi sen johtavan eroon minusta ja lapsista.
No, ei kai tässä rehellisesti sanottuna ole juurikaan vaihtoehtoja. Jos haluan jatkaa mieheni kanssa, on minun hyväksyttävä tuo lapsi osaksi meidän elämäämme. Mutta miten? Onko minun muka kerrottava koko maailmalle, että miehelläni on lapsi toisen kanssa? Kerrottava omille lapsilleni ja vanhemmilleni, vittumaiselle siskollenikin, että mieheni petti minua? Pitääkö minun tutustua siihen naiseen? En kestä ajatusta siitä, että lapseni eivät ole miehelleni ainoita. Mutta eihän mies voi juosta katsomassa lasta kertomatta tälle, kuka on!?? Ja pitäähän lapsi tunnustaa. Vai miten tämä pitää hoitaa?
Ei saatana...
Kommentit (44)
miehesi sinua pettänyt, jos kerran olitte jo asumuserossakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järkevintä tällä hetkellä mielestäni olisi pitää mies ja hoitaa teidän parisuhdetta. Lapsi on saanut alkunsa silloin kun teillä oli katko suhteessa. Älä turhaa tyrkytä miestäsi olemaan isä sille lapselle. Asia ei periaatteessa kuulu sinulle (vaikka kuuluukin).
Jos nainen on halunnut kasvattaa lapsen ilman isää, niin anna kasvattaa. Perheitä on monenlaisia tässä maailmassa ja niitä isättömiä on tosi paljon. Jos lapsi joskus tulevaisuudessa haluaa olla yhteydessä isäänsä, niin silloin sinun ei kannata mennä estelemään.
Voihan tilanteen kertoa lähisuvullekin jotenkin sopivalla tavalla tai sitten olla kertomatta.
niin tiedän tosielämässä vastaavan tilanteen, jossa parisuhteen turbulenssin aikana on sivusuhteessa tultu raskaaksi suunnilleen samaan aikaan kuin varsinaisessa suhteessa.
Jos rakastaa toista ei mene vieraisiin! Älä ole naivi!
toivoisin hänen pitävän yhteyttä lapseen! Näkevän muutenkin kuin kerran vuodessa pikaisesti. Maksavan elatusmaksut tottakai. Lapsella on myös oikeus tutustua sisaruspuoliinsa.
Mun miehelläni on lapsi Englannissa, mies on nähnyt pojan kerran vilaukselta. Lapsen äiti ei pidä mitään yhteyttä, eikä mies edes tiedä missäpäin Britanniaa he asuvat, mikä on pojan nimi tai äidin sukunimi. Hänellä ja lapsen äidillä oli parin viikon lomaromanssi etelänmatkalla 90-luvun lopussa. Hänellä ei ole minkäänlaista mahdollisuutta olla isä, miten muka jäljittää Briteistä asti poika, joka on syntynyt vuonna 2000 ja jonka äiti (jonka syntymäaikaakaan mieheni ei tiedä) on nimeltään Jenny/Jennie/Jennifer? =/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totuus on kuulkaa aikamoista elokuvaa joskus, ikävä kyllä.
Ehkä vihkivalojen uusiminen on pelleilyä jonkun mielestä, mutta tässä tilanteessa se on tuntunut meistä hyvältä ajatukselta. Olimmehan kuitenkin jo eroamassa.
Ap
Samassa potilashuoneessa eivät sentään olleet. HIEMAN synnärillä katsottiin kun sama mies kävi kahden eri vauvan luona! Mutta tosielämä on tarua ihmeellisempää.
Vierailija:
niin tiedän tosielämässä vastaavan tilanteen, jossa parisuhteen turbulenssin aikana on sivusuhteessa tultu raskaaksi suunnilleen samaan aikaan kuin varsinaisessa suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla ei oo mikään paha kirjoitusyyli, kunhan vaan tiivistät tekstiäsi. Selität siis liikaa, lukija tarvitsee itsekin niitä oivaltamisen kokemuksia. Sinulla oli selkeesti vaikeuksia päättää kenen minästä kirjoitat, kuulostit epäuskottavalta, kun samaistuit sekä vaimoon että miehesi toisen lapsen äitiin.
Ja loppuratkaisua ei saa koskaan paljastaa liian aikaisin. Mutta kannattaa siis jatkaa kirjoittamista, hyvä siitä vielä tulee.
Älä jaksa. Näsäviisaus on kai hyve sekin, muttei se minua juurikaan auta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Appiukolla oli avioliiton ulkopuolinen lapsi ja anoppi oli hautaan asti katkera tälle naiselle (ei miehellensä). Appi maksoi lapsesta elatusmaksut tämän täysi-ikäisyyteen saakka, mutta lasta ei kuitenkaan virallisesti tunnustettu, mikä oli sen ajan lain mukaan mahdollista. Ikinä ei yhteyttä lapseen pitänyt. Kun appiukko kuoli, mieheni ja hänen sisarensa vähän pelkäsivät, että sieltä nyt sitten tulee kolmas tuntematon lapsi jakamaan pesää. Mutta koska lasta ei oltu virallisesti tunnustettu, niin näin ei käynyt.
Jostain lehdestä? Olen lukenut jostain tuosta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko miehesi jonkin tason julkkis, 10?
Haluaisin ajatella niin, että minun pitäisi tehdä kaikkeni puolustaakseni lapsen oikeutta isään. Eli pitäisi kehottaa miestäni tunnustamaan lapsi jne.
Mutta enhän edes tiedä, haluaako lapsen äiti sitä! Olisi niin paljon helpompaa ajatella kuten tuolla joku edellä, eli että antaa ajan kulua ja asioiden olla. Lapsi päättäköön sitten...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei oo julkkis, ei. Onko jollain julkimolla samanlainen tilanne, vai?
Meidän (tai siis miehen) tilanne on se, että hänellä oli lomaromanssi englantilaisen tytön kanssa. Seuraavana kesänä sitten, kun mieheni oli samassa lomakohteessa, tällä kertaa töissä, niin tämä tyttö/nainen oli siellä vanhempiensa ja parikuisen pojan kanssa. He näkivät ja juttelivat hetken, ja vauva poistui isovanhempien kanssa, tyttö jäi hetkeksi vielä juttelemaan ja sanoi että toi on muuten sun poikasi, ja lähti. Mies ei saanut aikaiseksi juosta perään, mitä kiroilee vieläkin.
Joku on ollut kanssani yhtä aikaa raskaana MINUN MIEHELLENI. Eihän tällaista tapahdu oikeasti! Kyllä joillekin muille, muttei minulle.
Ap
Itse en kuitenkaan voisi vastaavassa tilanteessa kieltää miestäni olemasta isä lapselleen. Päinvastoin, kannustaisin häntä siihen.
Tosiasia kuitenkin on, että miehesi ei ole pettänyt sinua, jos olitte jo päättäneet erota. Se sun täytyy vain hyväksyä.
en oikeastaan näe mitään syytä, miksi eroaisitte nyt. tai ainoa syy siihen olisi tietysti se ettet pysty antamaan anteeksi valehtelua miehellesi. mutta kannattaa nyt varmasti antaa ajan vähän kulua, ja sinun sulatella tunteistasi, eihän lapsille ja muille asian kertomisella ole kiire. voisittehan vaikka tavata miehesi kanssa poikaa, jos mahdollista, ja halua kaikilla osapuolilla on. se voisi selventää tilannetta. asia on vaikea, mutta uskoisin että se kääntyy rikkaudeksi lopulta. ja ehdottomasti, kun pääsette normaaliin elämään kiinni tämän myllerryksen jälkeen, uusikaa ne vihkivalat :) voimia sinulle, ja koko perheelle
Hän ei kertonut minulle asiasta, totta, mutta ymmärrän kyllä miksi. Väärinhän se oli, mutta arvostan sitä, että kertoi edes nyt. Ei välttämättä olisi ollut pakko.
Täytyy kai sen naisen fiiliksetkin selvittää. Katsotaan sitten, mitä tehdään.
Ap
niin kuin muutkin äitiensä luona asuvat lapset. lapsen kannalta on hyvä, että isä pitäis yhteyttä. Se ei tarkoita, että tämä au-lapsen äitiin sinun tarttis pitää mitään yhteyttä. Onhan se lastesi sisaruspuoli. Miehesi tulisi ajatella lastaan ensisijassa, ei sinua. NIin monet oharit on isät tehneet minunkin tuttavapiirissäni juuri tuon tapaisissa tilanteissa. Se on lapselle tärkeää, että hänellä on isä, vaikkei lapsi teillä asuisikaan.
T. uusperheen ongelmat tunteva itsekin