Lue keskustelun säännöt.
Onko minussa jotain vikaa? En tunne kunnianhimoa.
30.01.2026 |
Kysymys onkin jo otsikossa: onko minussa jotakin vikaa, kun en tunne tippaakaan ammatillista kunnianhimoa?
Vähän taustaa: olen vähän päälle nelikymppinen, naimisissa oleva työssäkäyvä perheenäiti, lapset kouluikäisiä. Eli ns. normisetti. Puolison kanssa kaikki ok.
Ammatiltani olen toimistokottarainen ja olen liehunut ties missä projektinhallintatehtävissä niin julkisella kuin yksityisellä. Koulutustausta tradenomi. Työpaikkakin on tällä hetkellä, toistaiseksi.
Olen jotenkin tässä Suomen työllisyys- vai pitäisikö sanoa työttömyystilanteessa havahtunut siihen että minulla ei ole rahtustakaan kunnianhimoa, joka saisi minut esimerkiksi tuuttaamaan jotain linkkaripäivityksiä joilla "kehittäisin henkilöbrändiäni" tai "lisäisin erottuvuuttani" (yök).
Töissä tiedän tasan tarkkaan olevani kasin työntekijä: teen minulle osoitetut hommat ja jelppaan mielelläni myös työkavereita. En myöhästele, saikuta enkä valita. Toisaalta en myöskään osallistu vapaaehtoisesti mihinkään kehittämistoimintaankaan, koska sitä sorttia tuntuu olevan töissä koko ajan ja minä kun haluan suoritutua kunnialla niistä nyt jo olemassa olevista töistäni. Välillä ylenpalttinen kehittäminen kiroiluttaa, esim. jos joudun luopumaan vaikka jostain hyvästä työkalustani vain siksi että "no koska johto päätti niin".
Havahduin tähän myös siksi koska opiskeluajan kavereistani lähes kaikki ajattelevat toisin: heillä on koko ajan kova pöhinä päällä ja yhteisten tapaamisemme käytännössä ainoa aihe on kunkin ura ja sen kehitys. Tietenkin sen heille suon, mutta oma ulkopuolisuuden tunteeni vahvistuu joka tapaamisellamme.
Onko täällä muita kasin työntekijöitä, jotka potevat epämääräistä kuulumattomuuden tunnetta?
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et tietenkään, outoa edes miettiä tuollaista. Me kaikki ihmiset kun olemme muutenkin erilaisia.
Lisäksi, en ymmärrä miksi kunnianhimo määritellään aina vain työnteon (ja jonkin verran opiskeluiden) kautta? Ihmiset joilla ei ole mitään töihin ja urakehitykseen liittyvää kunnianhimoa saattavat olla jonkin muun asian suhteen hyvinkin kunnianhimoisia. Tämä tapa määritellä itsensä noin voimakkaasti työn kautta on jollain tavalla yleinen, mutta surullinen ilmiö yhteiskunnassamme.
Tämä, niin tämä. Minulla pisti heti aloituksessa silmän, että jälleen kerran yksi ihminen joka määrittele itsensä työnkautta. Varmaan sen takia tuleekin kyseltyä noin outoja ja ohuesti ajateltuja kysymyksiä, jos se identiteetti rakennetaan työnteon kautta oli sitä kunnianhimoa tai ei.
Noo
Ja tämä on sitten se malli minä haluat lapsillesi opettaa? Määritä itsesi työn ja sen mukaan miten muut ovat menestyneet ja ajattelevat. Tuon kasvattamisen suhteen kyllä voisit olla vähän kunnianhimoisempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No taattua av-laatua taas, aloittaja tekee kysymyksen ja muut alkavat ilkeillä.
Huutelen sivusta: olet ihan normaali, älä stressaa.
Trolleille sanon että 😘
Vierailija kirjoitti:
Meitä kaseja on paljon. Ole huoleti. Itselle työ on säännöllinen tulonlähde, ei muuta.
Kyllä. Ollaan juteltu aiheesta joskus joidenkin Sarasvoiden, konsulttien kanssa. Vaikka olisikin vailla kunnianhimoa, se ei tarkoita ollenkaan sitä ettei pyrkisi kehittämään ammattitaitoaan tai työmenetelmiä jotta oma työ helpottuisi. Joissain kursseilla voidaan käydä vaihtelun vuoksi. Uraputkessa eteneminen ja yleneminen tuo mukanaan vastuita joita en ole koskaan halunnut. Säännöllinen palkka riittää.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja on perheellinen aikuinen, joka analysoi itseään pitkillä viesteillä. Ehdottaisin ajatusten suuntaamista hetkeksi pois omasta navasta, niin voisi huomata, että meitä ihmisiä on täällä melkoinen kirjo.
"Onpa lohdullista, että meitä on muitakin" sanoo aikuinen ihminen, jolta on mennyt totaalisen ohi, että valtaosa ihmisistä on ihan normaalia keskikastia. Vai miten aloittaja ajatteli tämän pitkälti duunarityöllä pyörivän maailman toimivan, jos hän olisi joku harvinaisuus töihin liittyvän kunnianhimottomuutensa kanssa?
Mikä on sinusta sopiva viestin pituus ja sävy, jos haluaa keskustella keskustelupalstalla itseään kiinnostavasta tai koskettavasta aiheesta?
Toiseen kappaleeseesi en osaa kommentoida mitään. Teet niin pitkälle meneviä johtopäätöksiä minusta ja motiiveistani ja esität ne niin kielteisesti, että tiedän jo nyt keskustelun olevan mahdotonta. Toivon sinulle kuitenkin kaikkea hyvää
Työ on tulonlähde, ei sen kummempaa. No worries.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän yhden vuonna 2022 valmistuneen Tradenomin, joka ei ole saanut töitä, vaikka on valmistunut erittäin hyvin arvosanoin, tehnyt täydellisen cv: n ja käyttänyt kallisarvoista aikaansa kymmenien työpaikkojen hakemiseen täysin tuloksetta. Hän on täysin loppu koko rumbaan ja hänen kunnianhimonsa alkaa olla aivan loppu. Nuo sinun murheesi tuntuvat kyllä täysin mitättömiltä. Hänelle riittäisi vain se, että olisi edes jonkinlainen työpaikka ja säännöllinen tulo, millä tulla toimeen.
Aina on joku, jolla on asiat huonommin. Ei se silti tarkoita sitä että joku muu ei saisi ajatella tai kokea, niin kuin tekee.
Ihan samalla tavalla sinunkin elämääsi liittyvät asiat ja ilmiöt ovat mitättömiä, kun vertaa johonkuhun muuhun jolla on asiat vielä huonommin. Todella yksioikoista ajattelua.
Mä näen tuon aivan eri näkökulmasta. Eikö nuo pöhinä Pirkot aina jossain määrin laiminlyö perustyötehtäviään? Ainakin itse olen kohdannut tätä. Itsensä korostamiseen ja ideoiden esille tuomiseen buustataan sellainen energia että se työ josta maksetaan menee heikunkeikun läpi. Pyöryksiin puhumalla niistäkin tehdään 10 suoritukset.
Sitten nää somessa aktiiviset täydelliset viestittäjä ja verkostogurut ovat joko niitä joille se on työ tai jolla he tuntevat olevansa täydellisiä ja saavat ylipäänsä jotain aikaiseksi nimittäin esittelyä varten.
Kyllähän se ap.n 8 suoritus on varmasti 10 suoritus siitä työstä jotka kuuluvat työtehtäviin? Ruskeakieli ja tehokastekijäkin voi joukosta löytyä mutta silloin puhutaankin jo ongelmasta että ihminen elää ja pärjää vain työnsä kautta ja laiminlyö itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopulta jokainen kuolee. Osan matka jatkuu mukavasti,osan taas ei.
Sinussa ei ole mitään vikaa, ap. Vaikutat sitä paitsi tosi mainiolta tyypiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Typerä provo.
Hienoa, että itse kerrot, mikä kommenttisi on.
Normia on. Estrogeeni tekee sen että olo on rento ja mukava, pallilliset kukkoilevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja on perheellinen aikuinen, joka analysoi itseään pitkillä viesteillä. Ehdottaisin ajatusten suuntaamista hetkeksi pois omasta navasta, niin voisi huomata, että meitä ihmisiä on täällä melkoinen kirjo.
"Onpa lohdullista, että meitä on muitakin" sanoo aikuinen ihminen, jolta on mennyt totaalisen ohi, että valtaosa ihmisistä on ihan normaalia keskikastia. Vai miten aloittaja ajatteli tämän pitkälti duunarityöllä pyörivän maailman toimivan, jos hän olisi joku harvinaisuus töihin liittyvän kunnianhimottomuutensa kanssa?
Mikä on sinusta sopiva viestin pituus ja sävy, jos haluaa keskustella keskustelupalstalla itseään kiinnostavasta tai koskettavasta aiheesta?
Toiseen kappaleeseesi en osaa kommentoida mitään. Teet niin pitkälle meneviä johtopäätöksiä minusta ja motiiveistani ja esität ne niin kielteisesti, että tiedän jo nyt keskustelun olevan
Itseäni kiinnostava aihe = minä itse
Toiset nyt tykkäävvät vain räpättää ja aihe voi olla esimerkiksi tuo ura. Toisia kiinnostaa uran kehittäminen, toiset onnistuu siinä ja toiset vain yrittävät mutteivät saavuta mitään tai ovat yrittävinään ja puhua pälpättävät. Toisia ei taas kiinnosta siitä puhuminen vaikak kehittäisivät uraansa joko siinä onnistumalla tai epäonnistumalla. Toiset taas eivät ole kiinnostuneita kehittämään uraansa vaan ovat tyytyväisiä sen hetkiseen työhönsä.
Meitä on moneksi. Ihmiset kehittyy ja muuttuvat elämän aikana. Näin on myös ehkä käynyt sinulle kuin myös kavereillesi. Ehkä tässä kohtaa voit arvioida, ovatko he niitä ihmisiä joiden kanssa haluat viettää vapaa-aikaasi vai siirtyä uusiin ihmisiin vai kestätkö sen, ettet ota kantaa ja osallistu uraa koskeviin keskusteluihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei, sinä olet normaali tavis, toinen täällä (sairauseläkkeellä). En ole ikinä omannut kunnianhimoa. Tai no, kun fanitan keitä fanitan, HEIDÄN puolestaan olen henkeen ja vereen kunnianhimoinen :D Sitä onnea kun heidän tuotoksensa menestyvät ja napsivat voittoja, palkintoja, levyt myyvät, sarjat tai filmit, saavat uusia brändeja ...
Omasta puolestani en yhtään. Minua on motkotettu siitä, etten ole hyödyntänyt sitä, tätä, tuota, rakentanut itselleni vaikka mitä kun olen tuollainen. Mutta kun ei se vain ole mun juttu.
Typerä provo.