Mistä tietää haluaako lapsia?

Kai jokainen suhteellisen terväjärkinen ihminen tietää milloin haluaa jotakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulemma sen vain tietää. Itse olen muuttanut pariin otteeseen mieltäni tämän asian suhteen ja ollut kahden vaiheilla. Sittemmin olen kallistunut sille kannalle, että lapsi ei toisi mitään lisäarvoa elämääni. Päätöstä on vahvistanut sen tajuaminen, etten viihdy lasten seurassa yhtään. 

 

Et sinäkään ole tuonut lisäarvoa vanhempiesi elämään. Ja luuletko sinä idiootti että lapset pysyvät koko ajan lapsina?

 

Miksi kommentoit ilkeästi täysin asialliseen viestiin?

Viesti ei ollut asiallinen. Lapset ovat IHMISIÄ, you know.

Mä tiesin jo lapsena etten halua lapsia. Äitini taas tiesi jo lapsena haluavansa lapsia. Hänellä meni jopa suhde poikki sen suuren rakkautensa kanssa koska se mies ei halunnut lapsia.

Outoa ajatella, että äitini uhrasi suuren rakkautensa saadakseen minut tänne palloilemaan.. 

Mutta ilmeisesti se on sitten niin vahva tunne, jos se halu on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulemma sen vain tietää. Itse olen muuttanut pariin otteeseen mieltäni tämän asian suhteen ja ollut kahden vaiheilla. Sittemmin olen kallistunut sille kannalle, että lapsi ei toisi mitään lisäarvoa elämääni. Päätöstä on vahvistanut sen tajuaminen, etten viihdy lasten seurassa yhtään. 

 

Et sinäkään ole tuonut lisäarvoa vanhempiesi elämään. Ja luuletko sinä idiootti että lapset pysyvät koko ajan lapsina?

 

Miksi kommentoit ilkeästi täysin asialliseen viestiin?

 

Viesti ei ollut asiallinen. Lapset ovat IHMISIÄ, you know.

Eihän tuossa viestissä kiistetty kenenkään ihmisyyttä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko erityisen kaunis, älykäs, urheilullinen tai musikaalinen vai miksi sinun pitäisi jatkaa sukuasi?

 

Miksi sinun vanhempiesi piti jatkaa sukua, kun tuloksena olit sinä?

Kun hotsitti ja se tuntui niin mukavalta. Se finaali varsinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulemma sen vain tietää. Itse olen muuttanut pariin otteeseen mieltäni tämän asian suhteen ja ollut kahden vaiheilla. Sittemmin olen kallistunut sille kannalle, että lapsi ei toisi mitään lisäarvoa elämääni. Päätöstä on vahvistanut sen tajuaminen, etten viihdy lasten seurassa yhtään. 

 

Et sinäkään ole tuonut lisäarvoa vanhempiesi elämään. Ja luuletko sinä idiootti että lapset pysyvät koko ajan lapsina?

 

Miksi kommentoit ilkeästi täysin asialliseen viestiin?

 

Viesti ei ollut asiallinen. Lapset ovat IHMISIÄ, you know.

Menikö hurmosmammalla tunteisiin, kun ventovieras aikuinen ei ole kiinnostunut hurmosmamman pikkupiltistä?

Äidiksi tulleiden älykkyysosamäärä kuulemma tutkitusti alenee tilapäisesti. Toisilla näemmä jopa pysyvästi. 

Itsellä ei ole koskaan ns. biologinen kello herättänyt. En ole innostunut pikku töppösistä, lasten äänet särkevät korvia ja olen huomannut etten erityisemmin viihdy lasten seurassa. Kaaottisuus häiritsee. En silti väitä etteivätkö lapset olisi mainioita kaikessa oivaltavuudessaan. En vain ole kuullut yhtäkään hyvää syytä miksi hankkia lapsia. Niitä pitää haluta, ei hankkia. 

Vähän sama kuin jos pitäisi miettiä haluanko hevosen. En. En harrasta ratsastusta, en tiedä niiden hoidosta mitään enkä ole kiinnostunut ottamaan selvää, varusteet ja tasokas hoito maksaa ja kaikki vapaa-aika menee p*skaa lapioidessa. Ei kiitos.

Tiesin jo lapsena, että haluan lapsia. Se on ollut minulle aina päivän selvää. Onneksi myös sain. Olisi ollut kova kolaus, mikäli jostain syystä en olisikaan saanut lapsia. 

Toki siinä hetkessä, kun ehkäisy jätettiin pois, niin tuli pieni paniikki, että onko sitä oikeasti valmis tai pystyykö siihen. Se meni kyllä melkein heti ohi ja, kun heti ensimmäisestä kierrosta ei tärpännyt, niin pettymyksestä pystyi sanomaan, että kyllä niitä lapsia toivoo. 

Mulla on aina ollut fiilis, etten halua. Joskus olen ajautunut paineen vuoksi ajattelemaan, että pitäisikö tosiaan tehdä. Mutta jos mietin tosissani mitä itse haluan, niin en kyllä haluaisi. Sen sijaan esim parisuhteen olen halunnut aina, ja sellaisen löysinkin ja onneksi miehenikään ei halua lapsia. 

Vierailija kirjoitti:

Itsellä ei ole koskaan ns. biologinen kello herättänyt. En ole innostunut pikku töppösistä, lasten äänet särkevät korvia ja olen huomannut etten erityisemmin viihdy lasten seurassa. Kaaottisuus häiritsee. En silti väitä etteivätkö lapset olisi mainioita kaikessa oivaltavuudessaan. En vain ole kuullut yhtäkään hyvää syytä miksi hankkia lapsia. Niitä pitää haluta, ei hankkia. 

 

Vähän sama kuin jos pitäisi miettiä haluanko hevosen. En. En harrasta ratsastusta, en tiedä niiden hoidosta mitään enkä ole kiinnostunut ottamaan selvää, varusteet ja tasokas hoito maksaa ja kaikki vapaa-aika menee p*skaa lapioidessa. Ei kiitos.

 

Sama. Vauvojen ja taaperoiden näkeminen on herättänyt minussa aina ihan yhtä suurta halua ihasteluun ja söpöstelyyn kuin naapurin Pentin tai Tainan näkeminen. Tai auton. Tai kiven. Tai no lienen ihastus-söpöstellyt jotain erityisen söpöjä kiviä joskus :D 

 

Tukevasti keski-iässä itse, ei kohtuakaan enää. Tiesin jo lapsena, etten halua lapsia. Pahinta kai on, jos lapsen saaminen tuntuu kädenlämpöiselle ajatukselle ilman suurta JOO tai EI tunnetta, ja pitäisi tehdä päätös puolesta tai vastaan.

Lapsi on koko loppuelämän sitoomus - se lapsi ei lakkaa olemasta lapsesi, vaikka sen ikä alkaisi nelosella tai sinusta aika jättäisi - että itse miettisin lasta vain siinä tapauksessa, että ihan tosissani tosissani tosissani haluan lähteä tähän hommaan loppuelämäkseni ja pysyä siinä hommassa.