Mistä tietää haluaako lapsia?

Siitä, että tulee tiineeksi vahingossa.

En muista, kommentoinko johonkin aiempaan poistettuun keskusteluun, josta ap puhui, mutta tässä minun mielipide.

Ei sitä aina voikaan tietää. Mistä sen voisi tietää, että haluaako jotain, mitä ei voi etukäteen ymmärtää, mitä se on? Kyllä moni haluaa lapsia ja hankkii niitä. Osa heistä toteaa, että onpas tämä kivaa, ja osa taas, että oho, tämä onkin tällaista. Nykyään kuullaan onneksi jo niitäkin puheenvuoroja, että jos nyt lapsia hankkineena saisin päättää, niin en hankkisi.

Lohdullista tässä kuitenkin on, että aivan ehdton valtaosa niistäkin, jotka ovat hankkineet lapsia ja sitten todenneet, että jos voisivat nyt päättää, niin eivät hankkisi, niin ajattelee silti, että rakastaa lapsiaan, eivätkä vaihtaisi heitä pois. Eli vaikka itse lapsenhankkimispäätös harmittaisi, niin silti kokee, että omat lapset on rakkaita ja tärkeitä. 

Itsellä suurin motivaattori lapsen hankkimiseen oli, että haluan kehittyä ihmisenä. Haluan selvittää, miltä tuntuu olla vanhempi ja äiti. Tiesin, että jos en sitä yritä selvittää, niin se jäisi harmittamaan myöhemmin. Haluan yrittää sitä pientä ihmisentaimea opettaa elämään, pitää siitä huolta ja ohjata kohti hyvää elämää, niin hyvin kuin osaan. 

Sitä päätöstä ei saa peruttua, mutta harva sitä katuu hirveän syvästi.

Vierailija kirjoitti:

Oletko erityisen kaunis, älykäs, urheilullinen tai musikaalinen vai miksi sinun pitäisi jatkaa sukuasi?

 

Lähes kaikilla on omia hyviä ominaisuuksia. Opit sen kun näet elämää enemmän. Se sinun mielestäsi kaunis ei välttämättä toisen mielestä ole. Ap tuskin kuitenkaan on kovin epäkelpo vanhemmaksi, kun on noin harkitseva ja fiksu. Se kaunis tai musikaalinen ei välttämättä ole se hyvä vanhempi.

Leiki, että teet päätöksen tänään. Kumpaan päätökseen pystyisit sitoutumaan? Jos päättäisit ettet hanki lapsia, jäisikö mielesä pohjalle kumminkin kummittelemaan "mitä jos?". Jos saisit tietää, ettet pysty saamaan lapsia olisitko pettynyt? Kyllä lapsia voi hankkia, vaikka ei olisikaan unelmoinut asiasta pikkutytöstä asti. Itse en ollut vahvasti kummankaan mielipiteen kannalla, kun jo jätin ehkäisyn pois ja tulin raskaaksi. Nyt lapsi on minulle rakkain asia maailmassa ja suren kovasti sitä etten voi saada enää toista lasta. Perheestä unelmoiminen ei todellakaan ole tae hyvästä vanhemmuudesta eikä epäröinti ole merkki huonoudesta.

Vierailija kirjoitti:

Kai jokainen suhteellisen terväjärkinen ihminen tietää milloin haluaa jotakin.

Tämähän lapsiasia ei ole tällainen järkiasia, vaan biologinen vietti. Jos sitä viettiä ei ole niin se voi johtua ihan hormoneista, huonosta parisuhteesta tm. Ap voisi haluta lapsia jonkun toisen kanssa, mutta ei omassa parisuhteessaan. Yllättävän usein se oma kumppani on se syy, miksi lapsia ei haluta.

Siitä, että kuvittelet loppuelämäsi lasten kanssa ja ilman lapsia. Kumpi tuntuu paremmalta, kumpi ajatus ahdistaa enemmän tai tuntuu epämukavalta?

Näin itse teen päätökset, jos en osaa valita kahden vaihtoehdon väliltä. Kuvittelen molempia valintoja, ja mietin, kumpi jäisi harmittamaan enemmän, jos en valitse sitä.

Eli kuvittele itsesi vaikka lapsettomana kolmenkymmenen vuoden päästä, jäämässä pian eläkkeelle. Kuvittele, millaista elämäsi on ehkä ollut, kun sinulla ei ole ollut lapsia. Sitten kuvittele itsesi samanikäisenä, aikuisten lasten vanhempana, ja että millaista elämäsi ehkä oli kun kasvatit lapsia. Sitten valitset sen, joka tuntuu oikeammalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulemma sen vain tietää. Itse olen muuttanut pariin otteeseen mieltäni tämän asian suhteen ja ollut kahden vaiheilla. Sittemmin olen kallistunut sille kannalle, että lapsi ei toisi mitään lisäarvoa elämääni. Päätöstä on vahvistanut sen tajuaminen, etten viihdy lasten seurassa yhtään. 

 

Et sinäkään ole tuonut lisäarvoa vanhempiesi elämään. Ja luuletko sinä idiootti että lapset pysyvät koko ajan lapsina?

 

Onpa ikävä kommentti. Lapset on aika pitkään lapsia, ja iästä riippumatta aina omia lapsia. Kyllä sitä kannattaa miettiä haluaako oikeasti elämästään laittaa +15v kaikenlaiseen huolehtimiseen ja hoivaan, jos kutsumusta tai halun tunnetta ei vaan oikein ole. Eikä kaikki lapset ole helppoja, osasta joutuu kantamaan huolta myös sitten kun ovat aikuistuneet ja muuttaneet omilleen.

Jos edellinen keskustelu aiheesta on lopetettu, johtuisiko siitä, että tämä ei johda mihinkään -  enkä tarkoita tätä millään pahalla! Vastaushan kysymykseen on: Ei mistään! 
 

Me emme voi ajatella,  emmekä ajattele ja päätä sinun puolestasi, ap!

Vierailija kirjoitti:

Jos edellinen keskustelu aiheesta on lopetettu, johtuisiko siitä, että tämä ei johda mihinkään -  enkä tarkoita tätä millään pahalla! Vastaushan kysymykseen on: Ei mistään! 
 

Keskustelut olivat ennen poistoa todella aktiivisia, ensimmäiseen tuli lyhyessä ajassa yli sata vastausta. Ja mihin sitten keskustelupalstat on tehty, jos ei keskustelemiseen?

- ap

Kyllä sen huomaa jos lapsia haluaa, sä ajattelet asiaa joka päivä. Ei lasta kannata tehdä jos ei ole varma että lapsen haluaa, osa tietysti sopeutuu lapsen kanssa elämään eikä lasta kadu, mutta osa katuu. 

Ei sitä tiedäkään. Mutta sen voin sanoa, että kun sain esikoiseni, joka nyt oli helppo vauva en voinut ymmärtää mitä epäröin. Ja kaiken lisäksi rajusin, että olisi kannattanut hankkua niitä aukausemmin. Kun sain toisen lapsen 38v vanhana niin olin suht väsynyt vauvarumbaan. Joten hanki lapsi nyt! Turha odottaa pari vuotta lisää.. lisäksi ei ole rakettitiedettä olla äiti. Ja onhan se kivaa seurata nykynuoria ja niiden elämää. 

Pedofiili se joka haluaa lapsia.

Haluatko olla raskaana? Kestääkö kroppa?