Minkä ikäisen vauvan olette jättäneet muutamaksi tunniksi

oisko ollut 7kk kun oltiin häissä n 4t illalla.

Minulla oli silloin hammaslääkäri. Nyt vauva on 2kk ja ollut jo mummon hoidossa noin kerran vkossa aina tunnin verran kerrallaan. Yleensä nukkuu tuon ajan... Aina syötän ennen lähtöä.

viikon ikäisenä ollut muutaman tunnin sukulaisilla ja kuukauden ikäisenä oli koko yön hoidossa. hyvin on aina mennyt ja meillää vanhemmilla oln muuten parisuhde tosi hyvällä mallilla.

Esikoinen oli 2kk, kun hän oli pari tuntia ukin kanssa, kun kävin asioilla.

2. vanhin oli viikon ikäinen, kun hän oli tunnin mummin kanssa. Kävin esikoisen kanssa hammaslääkärissä ja neuvolassa. Silloin oli talvi ja kova pakkanen ja meidän toinen auto oli rikki, joten jouduin menemään esikoisen kanssa rattailla. Sen takia vauva joutui jäämään kotiin lähellä asuvan mummin kanssa.

Keskimmäinen oli 3kk ikäinen, kun hän jäi ukin ja isompien sisarusten kanssa kahdeksi tunniksi. Kävin yksin asioilla.

Toiseksi nuorin oli 1kk ikäinen, kun hän jäi mummin kanssa kahdestaan pariksi tunniksi. Isommat oli koulussa tai kerhossa ja kävin itse hammaslääkärissä ja pankissa.

Kuopus, nyt 2kk ei ole vielä ollut muiden hoidossa kuin minun ja mieheni.

Enemmänkin " pitäisi" varmaan jättää, mutta kun ei raaski =) Nyt vauva 5 kuukautta ja kolme kertaa ollut mummin hoidossa pari-kolme tuntia.

Menin käymään töissä

Mieheni oli tuolloin ulkomailla töissä, muuten vauva olisi jäänyt isälleen. Päivystyksen pöpöpesään en pikkuista halunnut viedä.

aina muistuttaa, että " äiti, kun silloin kerran vauvana minut jätit mummolle, että oli kauheaa kun sain olla oman mummon kanssa kahdestaan ilman sinua, vieläkin raastaa sydäntä" .



Niin ja enää en jälkeen lasta ole mihinkään jättänyt. Saa kotiopetusta ettei tarvitse olla minusta erossa, kun eihän oma lapsi voi milllään pärjätä ilman omaa äitiä.

Mä olen pitänyt tärkeimpänä toimia niin kuin sydän sanoo.



Mitään tarkkaa rajaa en siis ole ennalta yhdenkään pienokaisemme kohdalla edes yrittänyt vetää, vaan ollaan menty tapauskohtaisesti. Paitsi me äidit, myös vauvat on erilaisia syntymästään asti :) Esim. esikoinen nukkui niin pitkiä pätkiä säännöllisesti päiväsaikaan, että pystyin halutessani hyvillämielin lähtemään muutamaksi tunniksi ns. vapaalle milloin vain. Hän myös huoli maitoani hörppyyttämällä (oli kokeiltu niin, että hän jäi mieheni kanssa hetkeksi kaksin nälän jo ollessa tuloillaan), sikälikin suurin este oli vain oma sydämeni.



Mutta jos mitään erityistä syytä/hinkua erossaoloon ei tule, miksi kiirehtiä? Tai vastaavasti varmasti pienenkin vauvan voi jättää luotettavalle ja läheiselle (myös vauvalle tosi tutulle!) aikuiselle vähäksi aikaa, jos itselle ei tule siitä ahdistunut olo. Mahdollinen äidin eroahdistustunne ei by the way ole yhtään " epänormaalia vauvassa kiinni olemista" vaan ihan luonnon järjestämä juttu, jota vastaan nykymaailmassa vissiin kaikkien pitäisi joidenkin mielestä taistella, jotta näiden epävarmojen äitien omatunto ei kolkuttelisi... ;P



Se on satavarmaa, että vauva ei pelkästä liiasta äidin läheisyydestä tule koskaan kärsimään. Toki jos äitiä itseään riippuvuus ahdistaa, on ehkä parempi päästä vaikka lenkille silloin tällöin yksin ajatuksiaan tuulettamaan vauvan iästä riippumatta. Kaikilla vauvoilla ei ole kahta vanhempaa, mutta toivottavasti mahdollisimman monilla on muita luotettavia ja läheisiä aikuisia elämässään, joille näinkin tärkeän ja herkän asian voi uskoa, JOS haluaa/täytyy niin tehdä.

Seuraavan kerran 9kk iässä olivat kaverit kotona hoitamassa kun käytiin miehen kanssa työpaikan juhlissa, sitten 10kk iässä seuraavan kerran kun oli uudesta raskaudesta np-ultra. Tuon jälkeen aikna silloin tällöin pakollisten ja virkistymismenojen ajan.



Kuopus oli 6kk kun kaverit hoitivat meidän viettäessä iltaa ravintolassa.

pienempänä ei kaverit ole halunneet ottaa hoitoon

Mummi hoiti noin 3h ja tuosta ajasta vauva nukkui suurimman osan

Molemmat ovat olleet vasta reilun vuoden ikäisinä eka kertaa mummulla hoidossa muutaman tunnin. Olisivat varmasti olleet aikaisemminkin, mutta mummulat ovat kaukana (500+km), joten kampaamo- yms. reissujen ajaksi ei ole tullut mieleen sinne viedä :)

isovanhemmat valvoi kun nukkui, mä kävin jouluostoksilla (mukkui aina tasan tarkkaan 3h päiväunia kerralla ;).

Miehen kanssa käytiin hääpäivää viettämässä pojan ollessa 5 kk ja silloin lähdettiin pojan ollessa jo yöunilla (nukkui 19-06 putkeen :). Mummi tuli vahtimaan pojan unta, poissa oltiin 3 tuntia.



Seuraava hoito oli pojan ollessa 11 kuukautta (kun lopetti tissittelyn). Silloin hän oli mummilla yökylässä. Lähdettiin juhliin klo 16 ja tultiin seuraavana päivänä klo 12 takaisin.



Sen koommin poika ei ole ollut poissa äidistä ja isästä kuin muutamia tunteja pari kertaa ja nekin kotonaan mummin kanssa. Pojalla ikää 2-vuotta. Tuntuu, ettei tahdota paljoa olla erossa pojasta. Pari tuntia kerrallaan, jos lähdetään vaikka miehen kanssa syömään tms.



Mun mielestä toisten arvosteleminen on turhaa. Kukaan ei herää todelliuuteen haukkumalla. Sitä paitsi elämä ei ole niin mustavalkoista. Ja nyt en tarkoita, että ääriesimerkit olisivat hyväksyttäviä, mutta esim meidän tapaa voisi joku pitää liian " rohkeana" , vaikka todellisuudessa vietetään todella paljon aikaa perheenä. Olen kotona ja miehen työt pääsääntöisesti kotona myös.

esim. meidän 6-vuotias ei ole koskaan ollut yötä erossa vanhemmistaan. Mihin ihmeeseen hän menisi, ei noin pieni voi mennä mihinkään leirillekään.

Keskimmäinen oli vähän nuorempi, en muista tarkkaan. Kuopus oli kaksi ensimmäistä yötään teholla muiden hoidossa.