Empatian puute

Tunnepornosta tuli mieleen, että pornokin on enemmän totta kuin ne yksisarvisterapiat, joista naiset ammentaa näitä tunnetaitoja. 

Vierailija kirjoitti:

Jokainen tietää, että kun ystävä kertoo mummonsa kuolemasta, keskitymme enemmän siihen, että näytämme empaattisilta ja surullisilta kuin todella olemaan empaattisia ja surullisia. Eivät toisten tunteet ole yhtä kiinnostavia kuin omat. Jo ihan siitä syystä, että tunteet eivät ole yhteismitallisia. Ja ennen kaikkea, jo alakoulussa pitäisi opettaa, että tunteet eivät ole totta. Ne ovat kropan hälytysjärjestelmä.

Hyvä esimerkki empatian puutteesta. Kun sitä ei itse kykene kokemaan, ei osaa myöskään edes kuvitella muiden kykenevän siihen.

Kyllä, tätä on tutkittu. Kun miesten ilkeyttään keksimä evoluutiobiologia kertoo, että aivan kuten kaikilla muillakin eläimillä myös ihmisen sukupuolilla on eroja, kuin karkkivarkaista kiinni jääneet lapset nykyään valehdellaan, että eipäs ole. 

Mitäpä jos miestä ei vain kiinnosta, miltä sinusta tuntuu? Minun eksäni oli mustaa empatiaa harrastava, tiesi kyllä miltä mikäkin periaatteessa tuntui ja näennäisesti välitti silloin kun se oli sopivaa eikä aiheuttanut hänelle lisää vaivaa. Voi rakas, parane pian. Voisinpa parantaa sinut. (=Pärjää keskenäsi, kuullaan kun olet terveenä. Ei tarjoutunut hakemaan lääkkeitä tai kauppatavaroita oven taakse. Jos jotain hajosi ei varmana tarjoutunut auttamaan vaikka olisi hyvin osannut työnsä puolesta. Laittoi viestiä että onpa kurjaa kun ei tule vettä, kun vesiputket jäätyivät. Ei puhettakaan että olisi pyytänyt luokseen suihkuun silloin. Ja jos joku läheinen sairastui oli kauhistelemassa asiaa kunhan ei tarvinnut tätä ihmistä lähestyä. Kertoi kyllä kuinka välittävä hän on ja kuinka kaikki suvussa  nojaavat häneen. Kun lapsensa mummo (äidin äiti) menehtyi, keräsi sympatiapisteet itselleen kamalasta tilanteesta ja kuinka tärkeää olla tukena. Oikeasti lähti samana iltana ryyppäämään mökilleen kun lapsi jäi yksin kotiin... Jne. Kaunista puhetta vailla tekoja. Luonnehäiriötä epäilen edelleen. Oli myös ahkera pettäjä ja nykyistäänkin pettää. 

Vierailija kirjoitti:

Jokainen tietää, että kun ystävä kertoo mummonsa kuolemasta, keskitymme enemmän siihen, että näytämme empaattisilta ja surullisilta kuin todella olemaan empaattisia ja surullisia. Eivät toisten tunteet ole yhtä kiinnostavia kuin omat. Jo ihan siitä syystä, että tunteet eivät ole yhteismitallisia. Ja ennen kaikkea, jo alakoulussa pitäisi opettaa, että tunteet eivät ole totta. Ne ovat kropan hälytysjärjestelmä.

Pitää osin paikkansa. Esimerkkiisi viitaten, mikäli oma läheinen mummo on juuri kuollut, on helpompi samaistua toisen suruun. Tai jos on menettänyt lemmikin, ymmärtää paremmin lemmikin kuolemasta johtuvaa surua kuin ilman tuota kokemusta.

Jos vaikka haukutaan oikein urakalla ihmistä, joka on jo epäonnistunut tärkeässä osassa elämää, oikein julmasti pilkataan loputtomasti, niin onko sellainen empaattista?

T: katkarapu- incel