Empatian puute
Onko kellään muulla kokemuksia miehistä, joilla puutteelliset tunnetaidot ja empatiakyky? Meinaan siis että on heillä ihan tutkittu, mutta jakakaa vain kaikki kokemuksenne Vuoden parisuhteessa tullut konflikteissa vastaan ja itsestä tuntuu, että toinen ei voi ymmärtää miltä minusta tuntuu.
Kommentit (26)
Ex mieheni oli tällainen. Hän ei koskaan osannut oikein olla tukena tai lohduttaa. Vältteli ikäviä aiheita ja, jos yritin nostaa jonkun negatiivisen asian esille, suuttui heti. Ei osannut käsitellä minun huonoja hetkiä vaan suuttui minulle siitä, jos olin esimerkiksi vain allapäin. Kaikki oli hyvin niin kauan, kun olin suu hymyssä, vaikka sitten väkisin. Itkeminen hänelle oli tietysti säälittävää ja itkevät ihmiset olivat hänen mielestään heikkoja. Sätti minua, jos itkin ja käski lopettaa tai tuli suuri riita. Riidoussa hän hallitsi ja yritti kaikintavoin niskan päälle. Minun tunteeni ja ajatukseni olivat aina vain heikon ihmisen ylireagointia mikä teki minusta hänen silmissään huonon ihmisen.
Ja, jos kerroin auttaneeni jotakuta, esim kerran saatoin päihtyneen nuoren miltein tämän kotiovelle saakka, mieheni mielestä toimin väärin ja tästä oli taas riita pystyssä, koska hänestä jokaisen piti pärjätä omillaan tai olla pärjäämättä eikä heitä pidä auttaa. Sain kamalat haukut päälleni.
Hän aina perusteli käytöksensä siten, että hän tekisi minusta, säälittävästä reppanasta vahvan ihmisen. Erosimme ja käyn nykyään terapiassa. Uusi mieheni on tukipilarini ja turvasatama jollaista minulla ei ole koskaan ollut, olen onnellinen, vaikka en viekä olekkaan vapaa mieleni patoutumista ja lukoista.
Se empatia voi kyl olla mut se on syvällä piilossa yleensä ihmisellä kuka on hajotettu eikä sillä oo mitää ymmärrystä itseensä, siin ei oo tavallaa edes olemassa sen toisen maailmaa koska se tyyppi kattoo kaikkee oman putken läpi, ne suojamekanismit on nii isot et se ei kykene mihinkää enneku se on A. Ite käyny hoidattaa ittensä terapiassa tai B. Hajonnu nii pirstaleiks ja menettäny kaiken et sil ei oo enää ollu mitää muuta mahollisuutta ku kehittyä ja uudistaa se oma maailma sisältä. Siihen ei voi vaikuttaa se toinen osapuoli, vaikka se kuinka yrittäs, sen takii lähtekää heti jos ootte suhteessa tällästen kanssa, ne asiat ei tuu muuttuu parempaa suuntaa eikä se puhe auta mihinkää koska se puhe ei käynnistä sitä prosessii vaa se henkilö itse. Noi tyypit vii vaikuttaa narsisteilta ja psykopaateilta, oikeesti ne on vaa iha hajalla ja kujalla itsestää, pikkupoikia paniikissa. Naiset usein mieltää nää piirteet myös vahvuudeksi, mitä ne ei oo, se vahvuus on sisäne muutos, eikä naama tatuointi 👍
Empaattinen ei minusta tarkoita, että tekee kaikkensa auttaakseen vaikka vaikeuksiin joutunutta, vaikka osaisikin asettua tämän asemaan. Järjen käyttö on sallittua. Olisitteko edelleen auttavaisia, jos kaverinne on kymmenettä kertaa pulassa, koska ei halua kuulla teiltä suhteen alkuvaiheessa varoituksen sanoja, vaan ottaa vaikka alkoholistin kumppanikseen tai pikavippailee kerta toisensa jälkeen itsensä liriin?
Vierailija kirjoitti:
Ex mieheni oli tällainen. Hän ei koskaan osannut oikein olla tukena tai lohduttaa. Vältteli ikäviä aiheita ja, jos yritin nostaa jonkun negatiivisen asian esille, suuttui heti. Ei osannut käsitellä minun huonoja hetkiä vaan suuttui minulle siitä, jos olin esimerkiksi vain allapäin. Kaikki oli hyvin niin kauan, kun olin suu hymyssä, vaikka sitten väkisin. Itkeminen hänelle oli tietysti säälittävää ja itkevät ihmiset olivat hänen mielestään heikkoja. Sätti minua, jos itkin ja käski lopettaa tai tuli suuri riita. Riidoussa hän hallitsi ja yritti kaikintavoin niskan päälle. Minun tunteeni ja ajatukseni olivat aina vain heikon ihmisen ylireagointia mikä teki minusta hänen silmissään huonon ihmisen.
Ja, jos kerroin auttaneeni jotakuta, esim kerran saatoin päihtyneen nuoren miltein tämän kotiovelle saakka, mieheni mielestä toimin väärin ja tästä oli taas riita pystyssä, koska hänestä jokaisen piti pärjätä om
Miten SINÄ tuit tuota miestä? Vai olitko aina se uhri?
Itse en vaan halua olla empaattinen. Miksi esittäisin sellaista jota en halua?
Vierailija kirjoitti:
Luulen, et jokaisella naisella täällä on kokemusta. Voisi kysyä, onko joku joskus tavannut tunnetaitoisen miehen?
Tämä oli myös oma ensimmäinen ajatukseni, että eiköhän jokaisella naisella ole kokemusta tästä asiasta.
Nykyinen miesystäväni on ihan poikkeuksellisen tunnetaitoinen, jopa siis ns. naisten mittapuulla. Hän tunnistaa omat tunteensa, hyvä itsereflektio ja kyky ymmärtää toisen tunteita. Edelleen välillä mietin voiko tuollainen olla tottakaan. Ilmeisesti on, kun tässä on kuitenkin jo yhdessä kuljettu liki 10 vuotta ja riidoiltakin on säästytty, kun kumpikin ymmärtää tunnereaktioitaan ja osaa validioida myös toisen tunteet.
Vierailija kirjoitti:
Empaattinen ei minusta tarkoita, että tekee kaikkensa auttaakseen vaikka vaikeuksiin joutunutta, vaikka osaisikin asettua tämän asemaan. Järjen käyttö on sallittua. Olisitteko edelleen auttavaisia, jos kaverinne on kymmenettä kertaa pulassa, koska ei halua kuulla teiltä suhteen alkuvaiheessa varoituksen sanoja, vaan ottaa vaikka alkoholistin kumppanikseen tai pikavippailee kerta toisensa jälkeen itsensä liriin?
Ei empatian määritelmä olekaan, että tekisi kaikkensa tilanteesta riippumatta toista auttaakseen.
80% leimataan tunteettomaksi tyypit jotka ei osaa näytellä niitä tunteita oikein. Naiset ylikouluttautuvat myös tunnetasolla, he opettelevat niitä tunnetaitoja kaiken maailman kristalli-kursseilla, yms.
Suomalainen empatia on kamalaa, sekoitetaan sääliin. Ja sääli on silkkaa oman egon nostamista.
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen empatia on kamalaa, sekoitetaan sääliin. Ja sääli on silkkaa oman egon nostamista.
Oikeasti empatia tarkoittaa, että miehen pitää kuunnella naisen tunnetta. Ja tässä piilee oleellisin sääntö. kun joku puhuu tunteistaan, niitä pitää myötäillä ja sääliä kuin pientä lasta, voi voi kun sulla on nyt paha mieli. Suuri loukkaus on esittää ratkaisuehdotus.( joo joo niitä ei aina ole, eikä niitä aina tarvitse löytää.)
Jokainen tietää, että kun ystävä kertoo mummonsa kuolemasta, keskitymme enemmän siihen, että näytämme empaattisilta ja surullisilta kuin todella olemaan empaattisia ja surullisia. Eivät toisten tunteet ole yhtä kiinnostavia kuin omat. Jo ihan siitä syystä, että tunteet eivät ole yhteismitallisia. Ja ennen kaikkea, jo alakoulussa pitäisi opettaa, että tunteet eivät ole totta. Ne ovat kropan hälytysjärjestelmä.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen tietää, että kun ystävä kertoo mummonsa kuolemasta, keskitymme enemmän siihen, että näytämme empaattisilta ja surullisilta kuin todella olemaan empaattisia ja surullisia. Eivät toisten tunteet ole yhtä kiinnostavia kuin omat. Jo ihan siitä syystä, että tunteet eivät ole yhteismitallisia. Ja ennen kaikkea, jo alakoulussa pitäisi opettaa, että tunteet eivät ole totta. Ne ovat kropan hälytysjärjestelmä.
Niin, ne ap "tunteet" ovat vuoden yrittäneet kertoa hänelle että miehestä ei ole kahden aikuisen väliseen suhteeseen. Yleeensä tuollaisella suhteessa roikkuu kaksi aikuista joiden säröt osuu kipeästi yhteeen, toinen oikeuttaa ja toinen alistuu.
Tietynlaiset ihmiset vetävät puoleensa tietynlaisia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
suomalaiset naiset
Muita ihmisiä naiset tarvitsee lähinnä oman heikon itsetunnon tukemiseen.
Vierailija kirjoitti:
Empatia ei kuulu politiikkaan.
Ja jos ihan rehellisiä ollaan, taitaa empaattisena esiintyvän, huom esiintyvät poliitikon lumo piillä siinä, että toivomme hartaasti hänen ymmärtävän juuri meidän tarpeitamme ja meidän ongelmiamme.
Minähän olen kuitenkin se kaikkein tärkein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Empatia ei kuulu politiikkaan.
Ja jos ihan rehellisiä ollaan, taitaa empaattisena esiintyvän, huom esiintyvät poliitikon lumo piillä siinä, että toivomme hartaasti hänen ymmärtävän juuri meidän tarpeitamme ja meidän ongelmiamme.
Minähän olen kuitenkin se kaikkein tärkein.
#tunneporno
Luulen, et jokaisella naisella täällä on kokemusta. Voisi kysyä, onko joku joskus tavannut tunnetaitoisen miehen?