Lue keskustelun säännöt.
Miehen alkoholinkäytöstä...
28.04.2007 |
Meillä sujuu hyvin. Pari ihanaa lasta ja kaikki asiat kaikinpuolin hienosti. Paitsi...
Miehen alkoholin käyttö huolestuttaa ja olen siitä puhunut miehellekin. Mies suuttuu heti eikä halua että " taas aloitan saman napatuksen..." .
Mies juo vapaalla, joskus väkevää, useimmiten olutta. " Täytyy" ostaa kerralla iso määrä, kun tulee halvemmaksi. Ei siis voi ostaa vaikka siksbäkkiä vaan pitää ostaa vähintää mäyris tai jopa 24 tölkin laatikko. Jos juo illalla viinaa, niin korjailee aamupäivästä alkaen oloaan ottamalla olutta. Ei ole pahapäinen humalassa.
Tilanne vie aina siihen, että itse suutun miehelle. En halua, että miehen vapaapäivät menee aina kaljanlemun nuuskimiseen. Mies ihmettelee sitten kun ei kiinnosta vieressä olla... En halua, että lapset saisivat saman mallin kuin me itse kotona ollaan nähty. Että olisi NORMAALIA jokaikinen vapaapäivä ottaa alkkista ja pyöriä pienessä sievässä. Tai meidän molempien kotona ei ole mitään pieniä sieviä nähtykään vaan vanhemmat alkoholiongelmaisia kummallakin.
Miksi mies ei suostu näkemään tilannetta? Meneeköhän tämä vain pahemmaksi, vaikka kuinka yritän perustella miehelle, että tuo ei ole normaalia. Ja kyllähän mies sen tietää, kun on itsekin kotonaan aikanaan kärsinyt vanhempien ottamisesta.
Omasta mielestäni kohtuullinen käyttö on sitä, että illalla jos ottaa muutaman napanderin niin se jää sitten siihen. Aamulla ei ole tolkutonta krapulaa eikä toista päivää ole tarvis jatkaa...
Puuh....
Kommentit (46)
Vierailija:
Vastuusta: puoliso ei tietenkään ole vastuussa alkoholiongelmaisen juomisesta, mutta kylläkin siitä, että pyrkii turvaamaan lapsille parhaan mahdollisen lapsuuden.
Muistakaa äitit, että lapsen perusturvallisuus, luottamus ym. perustat rakennetaan lapsuusvuosien aikana. Alkoholistin lapset kokee turvattomuutta (isä/äiti käyttäytyy oudosti), luottamuksen puutetta (juopottelun takia perutaan menot yms.) ja ennenkaikkea ainakin tyttölapsille tulee se kuva miehistä isän kautta + moni, moni muu asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun mies on kaljoissaan tee hänelle peti johonkin muualle, ja sano että et halua puhua humalaisen kanssa, suljet miehen pois silmistäsi/ajatuksista kun hän on humalassa.
Touhuat vain lasten kanssa ja puhut naureskelet leikit hupatat, mutta mieheen et kiinnitä huomiota. sitten kun on selvinpäin puhut miehelle halit ja pusit häntä :) Palkitset hyvän käytöksen, jos sillä tajuaisi...
Kaikki ei tosin tajua, itse erosin vuosi sitten, alkoholistista
Vierailija:
Miehelläsi on siis antabus ja on siis pääsääntöisesti selvä? Ja myöntää alkoholin olevan ongelma, ja haluaa tehdä asialle jotain?Eikös tilanne ole aika erilainen 6 kanssa, joka on sitä mieltä, että
- lapset eivät kärsi isän alkoholismista ja jatkuvasta humalassa olosta
- perhe on isän jatkuvasta juopottelusta huolimatta onnellinen
- lapset selkeästi ilmoittavat, jos kärsivät, ja sitten ehkä pitää miettiä muutostaVastuusta: puoliso ei tietenkään ole vastuussa alkoholiongelmaisen juomisesta, mutta kylläkin siitä, että pyrkii turvaamaan lapsille parhaan mahdollisen lapsuuden.
Eli 6.n perhe on isän juopottelukausista (ei siis jatkuvaa juopottelua) huolimatta onnellinen. Siinä lienee kuitenkin tietty ero...
Ja kun itse olen pitänyt huolen siitä, että lapsilla on tasapainoa ja turvallisuutta (molemmat vanhemmat eivät ole alkoholisteja) uskoisin, että he eivät siitä asiasta ole kovasti kärsineet (ovat vielä niin pieniä että eivät ymmärrä kauheasti aikuisten asioita). Parasta mahdollista lapsuutta en heille ikävä kyllä pysty turvaamaan (emme ole rikkaita, emme asu isossa omakotitalossa, emme matkustele ulkomailla, emme osta merkkivaatteita jne, joka tämän palstan enemmistön mukaan on sitä parasta mahdollista lapsuutta) mutta riittävän hyvän kyllä.
Vierailija:
Eli 6.n perhe on isän juopottelukausista (ei siis jatkuvaa juopottelua) huolimatta onnellinen. Siinä lienee kuitenkin tietty ero...
Ja kun itse olen pitänyt huolen siitä, että lapsilla on tasapainoa ja turvallisuutta (molemmat vanhemmat eivät ole alkoholisteja) uskoisin, että he eivät siitä asiasta ole kovasti kärsineet (ovat vielä niin pieniä että eivät ymmärrä kauheasti aikuisten asioita).
Meillä isä joi alkuun joskus viikonloppuisin, siitä sitten pikkuhiljaa ongelma paisui (n. kymmenen vuoden aikana) niin että joi viikonloput. Äiti ei juonut ollenkaan, mutta eipä se riittänyt. Kyllä minä olen ainakin kärsinyt juomisesta.
Voi helvetti! Itsekkäältä kuulostaa. Et maininnut lapsista mitään, luuletko tosiaan ettei tuo miehen juopottelu vaikuta heihin mitenkään? Olen tänä päivänä hyvin katkera äidilleni, ettei ajatellut ensisijaisesti meitä lapsia jatkaessaan surkeaa avioliittoaan juopon kanssa.
Lapset kyllä oikeasti kärsii tuosta ja aiheuttaa turvattomuutta.
Miehelläsi on siis antabus ja on siis pääsääntöisesti selvä? Ja myöntää alkoholin olevan ongelma, ja haluaa tehdä asialle jotain?
Eikös tilanne ole aika erilainen 6 kanssa, joka on sitä mieltä, että
- lapset eivät kärsi isän alkoholismista ja jatkuvasta humalassa olosta
- perhe on isän jatkuvasta juopottelusta huolimatta onnellinen
- lapset selkeästi ilmoittavat, jos kärsivät, ja sitten ehkä pitää miettiä muutosta
Vastuusta: puoliso ei tietenkään ole vastuussa alkoholiongelmaisen juomisesta, mutta kylläkin siitä, että pyrkii turvaamaan lapsille parhaan mahdollisen lapsuuden.