Miehen alkoholinkäytöstä...

Tarkoitan siis, ettei toiselle aikuiselle voi ns. " opettaa" elämään jollain tietyllä tavalla. Oivalluksen pitää tulla itsestä.



Harmillinen tilanne joka tapauksessa.

Miehelläsi taitaa olla paha olo, muttei sitä kerro? Lievittää sitä sitten juomalla..

Muista ajatella lapsia! Jos tilanne pahenee, niin lähde.

Tai mihin voi itse vetää rajan? Niin no, eihän sitä oikeastaan voi muilta kysyäkään, kun itsehän se pitää päättää. Mutta on niin vaikeaa. Kun kaikki on muutoin todella hyvin. Itse olen onnellisena kotiäitinä ja on sovittu, että voin olla ainakin niin pitkään kun nuorempi täyttää 3. Ja miehellä on hyväpalkkainen työ. Laskut saadaan siis maksettua ja voidaan nauttia elämästä, ilman että joka senttiä pitäisi venytellä. Lapset " vaikuttavat" onnellisilta ja tasapainoisilta.



Mutta koskahan lapset esim. alkavat huomata, että isin käytös ei olekaan ihan normaalia vapaa-ajalla? Vai osaako sitä vasta käsittää kuin siinä vaiheessa, kun on kasvanut aikuiseksi?

Valitettavasti se viina vie vaan aika nopeaan mukaansa. Se lähtee just noista korjaussarjoista. Siitä sitten ongelma syvenee.

Itse en ainakaan alkoholistin lapsena haluaisi juopottelevaa miestä. Meillä tosin isä oli kännissä todella arvaamaton ja aggressiivinen.

ja arvostetussa työssä, sivistynyt yms. Kaiken kaikkiaan juuri sellainen, että monet eivät uskokaan,e ttä hän on alkkis vaan luulevat että liioittelen. Mies myös aina ottanut reippaasti, tavattiin vanhemmalla iällä. Mutta rakastumsen huumassa en ajatellut asiaa. En ole tottunut alkoholisteihin lähiympäristössäni ja en jotenkin tajunnut, että joku ns. normaali fiksu ihminen tosiaan voi olla alkoholisti. Ja alkoholistit ovat samanlaisia kusipäitä siinä asiassa, oli sitten herra tai ojan pohjalla.



Lasten syntymän jälkeen miehellä oli aina noita muutaman päivän putkia silloin tällöin, mutta aina ne unohdettiin ja jatkettiin. Ei siinä oikeen muutakaan voinut, kun perhe kasvoi äkkiä ( ei mitään ihan nuoria olla).



Kunnes erinäisten tapahtumien johdosta ( tai monien sellaisten) mies itse sai juomisesta tarpeekseen ja tajusi sen, että miten paljon pahaa se aiheuttaa. Nyt ollut juomatta aika kauan. Luulen, että on työmatkoillaan yms sortunut ehkä joskus, mutta minun nähteni ei ole ollut humalassa. Itse olin tuossa vaiheessa niin poikki, että olin jo etsinyt asunnon ja halusin vain päästä siitä helvetistä. Ikävää sinänsä, koska juominen oli ainut syy, miksi halusin pois.

Miehesi ei tule muuttumaan ja pahin mitä voit tehdä, on nalkuttaa asiasta, sehän vaan antaa miehelle hyvän syyn jatkaa... Joko rakastat ja hyväksyt miehesi sellaisena kuin on, juomisineen kaikkineen ja jatkat yhteiseloa tai sitten eroat. Kaikkea ei voi saada, sinun on mitattava ns. plussat ja miinukset, kumpia on enemmän? Mies ei lopeta ennen kuin itse älyää, jotkut älyävät ajoissa, toiset eivät ikinä. t. tuurijuopon vaimo

Äitini ihmettelee edelleen miksi olen siitä niin traumatisoitunut, sillä hän oli kuitenkin selvä aina. (en ole ikinä nähnyt äitiäni humalassa tai krapulassa)

Myös pieni lapsi kuitenkin huomaa välittömästi eron onko vanhempi selvä vai humalassa. Ja niin kuin joku jo edellä kirjoitti alkoholismi luo turvattomuutta. Koskaan ei voi tietää, missä kunnossa isä on kun kotiin tulee, ei voi tietää kehtaako kavereita tuoda kotiin vai onko siellä humalainen isä, koskaan ei voi tietää pitääkö alkoholisti isä lupauksensa vai tuleeko kännissä esim lapsen juhliin tai kännääkö joulun. Ihmettelen suuresti, jos joku voi ajatella ettei lapsi ymmärrä tai kärsi tuollaisesta.

vapaapäiville tekemistä



urheilua, autoilua jne

kertoa lisää teidän tarinasta. Kuullostat todella fiksulta naiselta! Myös minulla alkoholisti mies ja mulla meni pitkään, ennenkuin tajusin tämän asian:

Vierailija:

Miehesi ei tule muuttumaan ja pahin mitä voit tehdä, on nalkuttaa asiasta, sehän vaan antaa miehelle hyvän syyn jatkaa... Joko rakastat ja hyväksyt miehesi sellaisena kuin on, juomisineen kaikkineen ja jatkat yhteiseloa tai sitten eroat. Kaikkea ei voi saada, sinun on mitattava ns. plussat ja miinukset, kumpia on enemmän? Mies ei lopeta ennen kuin itse älyää, jotkut älyävät ajoissa, toiset eivät ikinä. t. tuurijuopon vaimo

Nyt elämme muuten onnellisessa avioliitossa, mutta miehen juomaputket tuovat siihen oman varjonsa. Meillä juodaan, kunnes on " pakko" lähteä katkolle (ei esim. PYSTY enää juomaan, mutta krapula painaa päälle) ja sitten mennään antabuksilla viikkoja/kuukausia, mutta sitä lopullista pohjaa ei ole saavutettu, sillä aina se himo voittaa...

Mä yritän pitää yllä nämä juomaputket (2pv-3vko) normaalia koti-elämää, mutta välillä lähdemme johonkin reissuun tai... Väkivallan uhkaa meillä ei ole, mutta mies juo kotona (omissa oloissaan ts. ei tule näkyviin)

Mieheni on muuten myös hyvin kunnollinen, on aina asettanut perheensä kakkoseksi heti kuningas Alkoholin jälkeen... Joi reippaasti jo seurusteluaikana, mutta eihän semmoista huomaa rakastumisen huumassa, ennen kuin on jo lyöty hynttyyt yhteen ja arki astunut suhteeseen. No, aluksi yritin tietysti muuttaa miestä ja ajattelin, että kunhan rakastan tarpeeksi, mies ei tarvitse alkoholia... Mutta kun se ei valitettavasti mene niin. Alkoholisimi on aivojen kemialliseen aineenvaihduntaan liittyvä sairaus eikä suinkaan ole kiinni tahdosta... Mietin asioita mielessäni vuosia sitten ja päädyin siihen että tätä miestä haluan silti rakastaa, myötä- ja vastoinkäymisissä. Nykyään juominen ei ole enää niin rankkaa kuin nuorempana, pystyy käymään töissä ihan normaalisti, ainoastaan loma-ajat aiheuttavat ongelmia, mutta olen oppinut järjestelemään asioita ja minulla on aina varasuunnitelma takataskussa niiden tilanteiden varalle, että mies onkin aloittanut putkensa vaikka oli sovittu jotain muuta. Mies kyllä pysyy selvinpäin useita viikkojakin putkeen, mutta sitten kun taas ottaa, se jatkuu sitten muutaman päivän /viikonkin, jos on lomaa. Sellaista pientä höntteriä aamusta iltaan, ei se minua enää oikeastaan häiritse, lähinnä surettaa.

kerran on sairaus, niin silloinhan siitä pitäisi pyrkiä pääsemään eroon eikä vain olla jöllöttää ja järjestellä asioita niin, että mies voi hyvillä mielin juoda. Kun tietää että kyllä se vaimo asiat järjestelee...

Kenties miehesi olisi juomisesta päässyt eroon, jos et asioita niin siloittelisi??

Vierailija:

Mieheni on muuten myös hyvin kunnollinen, on aina asettanut perheensä kakkoseksi heti kuningas Alkoholin jälkeen... Joi reippaasti jo seurusteluaikana, mutta eihän semmoista huomaa rakastumisen huumassa, ennen kuin on jo lyöty hynttyyt yhteen ja arki astunut suhteeseen. No, aluksi yritin tietysti muuttaa miestä ja ajattelin, että kunhan rakastan tarpeeksi, mies ei tarvitse alkoholia... Mutta kun se ei valitettavasti mene niin. Alkoholisimi on aivojen kemialliseen aineenvaihduntaan liittyvä sairaus eikä suinkaan ole kiinni tahdosta... Mietin asioita mielessäni vuosia sitten ja päädyin siihen että tätä miestä haluan silti rakastaa, myötä- ja vastoinkäymisissä. Nykyään juominen ei ole enää niin rankkaa kuin nuorempana, pystyy käymään töissä ihan normaalisti, ainoastaan loma-ajat aiheuttavat ongelmia, mutta olen oppinut järjestelemään asioita ja minulla on aina varasuunnitelma takataskussa niiden tilanteiden varalle, että mies onkin aloittanut putkensa vaikka oli sovittu jotain muuta. Mies kyllä pysyy selvinpäin useita viikkojakin putkeen, mutta sitten kun taas ottaa, se jatkuu sitten muutaman päivän /viikonkin, jos on lomaa. Sellaista pientä höntteriä aamusta iltaan, ei se minua enää oikeastaan häiritse, lähinnä surettaa.

itsellä kanssa " tilanne päällä" . Mies sulkeutunut varastokoppiin ryyppäämään, asumme siis kerrostalossa. Eilisillasta alkaen juonut ja omasta tahdostaan jatkaa. Sanoin vain, ettei tule enää sisälle kotiin, joten meni varastokoppiin viereiseen rappuun. Tämä elämä on joskus niin surullista...



t. yksinäinen vaimo, kaksi pientä alle 4-v. lasta sekä kaksi koiraa

Voit tietysti jalosti(?) ajatella, että rakastat miestäsi sellaisena kuin hän on (=alkoholistina, joka ei pidä omaa juomistaan ongelmana), mutta on sellainen malli hyvä lapsille? Turvallinen aikuinen ja koti?



Käsittääkseni asiantuntijatkaan eivät pidä hyvänä vaihtoehtona sitä, että alkoholistia " tuetaan" jatkamaan tuhoisaa elämäänsä. Yksi tapa herättää voi olla avioero.



Jos alkoholi on tärkeämpää kuin sinä, lapset ja yhteiselämä, miten sinä voit suhtautua mieheesi kunnioituksella?

vähempiarvoista ja vähemmän ainutlaatuista ihmistä. Sitä yritän myös lapsilleni opettaa. Lapsille olen selittänyt asian rehellisenä sellaisena kuin se on: isällä on sairaus nimeltä alkoholismi, siksi hän välillä nukahtaa illalla sohvalle kuorsaamaan... Asia olisi paljon helpompi ollut ratkaista jos mies olisi yhtään taipuvainen aggressiivisuuteen, silloinhan olisin jättänyt hänet heti ensimmäisen kerran jälkeen, kun sellaista olisi ilmennyt. Nyt mies hiprakassa ollessaan lempeä ja ystävällinen ja leikkii lasten kanssa mielellään (ei siis ole varsinaisesti kovassa humalassa, ulkopuoliset eivät välttämättä huomaisi että on juonut lainkaan, minä taas tiedän jo yhdestä sanasta että on...). Olen toki miettinyt asioita ja tullut siihen tulokseen, että lapsille olisi julmempaa riistää isä kokonaan kuin nähdä häntä alkoholin vaikutuksen alaisena. Nimittäin todennäköisyys siihen, että tapaisivat isäänsä sen jälkeen selvin päin kovinkaan usein, olisi luullakseni aika pieni.

Ihmisiä on helppo tuomita ja arvostella jos ei tiedä eikä tunne heitä eikä kaikkia asiaan liittyviä yksityiskohtia. Asiat eivät aina ole mustavalkoisia, niin tai näin vai ne voivat olla myös sekä että...

Olen tullut omakohtaisesti siihen tulokseen, että kun lapsilla kuitenkin on yksi vanhempi selvin päin koko ajan, ja lisäksi vanhemmilla rakastava keskinäinen suhde, on pienempi paha kuin että koti hajoaisi. Joku toinen tekisi toisenlaisen ratkaisun.

Minun mieheni on myös. Luultavasti tilanne menee koko ajan pahemmaksi, ellei jotain ihmettä tapahdu. Lisäksi kaikki ikävät kokemukset vain vahvistavat juomista. Jos jätät hänet, niin luultavasti alamäki tulee olemaan nopeaa juuri sen takia, että hän peittää eron pettymyksen juomiseen. Samoin käy, jos hän sairastuu, sinä sairastut, joku joutuu työttömäksi jne.



Mikään sanominen ei auta. Jatkuva lemu on oikeasti inhottavaa. Parhaiten kuitenkin pidät kotirauhan olemalla hiljaa. Alkoholisti ei ymmärrä, että hän on juoppo. Minä en aina osaa pitää sanoja sisälläni, mutta saatan sanoa jotain rauhallisesti. Esimerkiksi sanon, että en halua olla samassa huoneessa, koska mieheni on humalassa. Kyllä siitäkin tulee haukut, mutta jos olen hiljaa, niin riita ei mene pahemmaksi. Saan purettua pahimmat tunteeni päältä, mutta ilman pahaa riitaa.



Ihmeitä tapahtuu, mutta ei kovin usein. Olen kuullut raitistuneista alkoholisteista. Niitä ei kuitenkan kovin usein kohtaa ja silloin alkoholistin täytyy tajuta oma tilanteensa itse. Mieti, haluatko jatkaa alkoholistin kanssa vai eroatko.

Haluan opettaa lapsilleni, myös omalla esimerkilläni että

- ihmisen tulee pitää huoli itsestään ja muista

- omasta itsestä huolehtimiseen kuuluu liikunta, harrastukset, terveet elämäntavat

- alkoholia voi käyttää kohtuudella aikuisena, mutta jos ei siihen pysty, on parempi jättää alkoholi kokonaan

- elämää ei voi aina täysin hallita, mutta ei ole myöskään syytä heittäytyä " vietäväksi" - erokin voi olla elämänhallintaa.



Millaista kuvittelet lastesi alkoholinkäytön olevan tuon mallin jälkeen?

Tuleeko heistä vastuuntuntoisia ihmisä, vai odottavatko puolisonsa hoitavan heitä kuin lasta?



En myöskään usko, että humalainen isä on lasten silmille yhtään sopivampi vaikka äiti olisi selvinpäin.

ja elän osittain samassa tilanteessakin. mies juo vapaa-aikoinaan välillä enempi ja välillä vähempi. kykenee kuitenkin usein aamun olemaan juomatta (ei siis krapulaa edellisestä illasta) ja toimimaan lasten kanssa normaalisti ja ulkoilemaan ymv. perheen kanssa. iltapäivällä alkaa tissuttelu. työnsä on aina hoitanut moitteettomasti ja alkoholin takai ei ole tarvinnut pois olla. lapsia on 2 ja he ovat tottuneet että isi juo usein kaljaa vapaapäivinä. parisuhteemme on kaikesta huolimatta hyvä ja rakkautta täynnä.

Mielestäni se on tyhjäpäisten ja itsetunnottomien ihmisten tapa laistaa kaikista vastuullisen aikuisen ihmisen asioista ja ongelmista. Miehelläni juominen yleensä alkaa perjantaina, kun hän tulee töistä kotiin. Olutta menee mäyris/laatikko kaupalla. Hän ei ole vihainen/äkkipikainen lainkaan. " Nalkutan" hänelle viikottain, sanon välillä todella rumasti. Ongelman hänkin myöntää, välillä aikoja ettei ota, sitten taas maittaa. Meillä kaksi lasta, hän on hyvä isä ja aviomies. Itse en välillä jaksa tätä sontaa...

Minä yritän kasvattaa lapsiani ymmärtämään, että alkoholia voi käyttää kohtuudella tai sitä voi olla myös käyttämättä kokonaan. Lapset rakastavat isäänsä silminnähden täysillä, eivätkä ole ilmaisseet kärsivänsä (ainakaan toistaiseksi) millään lailla siitä että ovat isäänsä hiprakassa nähneet. Toki, jos selvästi alkavat kärsiä asiasta, asioita pitää tietysti miettiä uusiksi, sehän on selvä.

Kauniit periaatteet ovat tietysti ihanteellisia ja kukapa meistä ei toivoisi olevansa täydellinen. Valitettavasti Elämä ei kuitenkaan aina mene niiden periaatteiden mukaan. Meillä on jokaisella läksymme täällä opittavana, omansa kullakin.

opittu käyttäytymistapa. Olen asiantuntija tällä saralla, ammattini puolesta sekä isäni on suurkuluttaja. On ollut aina ja se on hirvittävä tragedia perheelle. Rukoilin jo pienenä äitiä, että eroisivat, mutta ei. Vaikka olimme ns. ylemmän keskiluokan perhe niin se ei tehnyt pulmasta yhtään siedettävämpää.