Lue keskustelun säännöt.
Miehen alkoholinkäytöstä...
28.04.2007 |
Meillä sujuu hyvin. Pari ihanaa lasta ja kaikki asiat kaikinpuolin hienosti. Paitsi...
Miehen alkoholin käyttö huolestuttaa ja olen siitä puhunut miehellekin. Mies suuttuu heti eikä halua että " taas aloitan saman napatuksen..." .
Mies juo vapaalla, joskus väkevää, useimmiten olutta. " Täytyy" ostaa kerralla iso määrä, kun tulee halvemmaksi. Ei siis voi ostaa vaikka siksbäkkiä vaan pitää ostaa vähintää mäyris tai jopa 24 tölkin laatikko. Jos juo illalla viinaa, niin korjailee aamupäivästä alkaen oloaan ottamalla olutta. Ei ole pahapäinen humalassa.
Tilanne vie aina siihen, että itse suutun miehelle. En halua, että miehen vapaapäivät menee aina kaljanlemun nuuskimiseen. Mies ihmettelee sitten kun ei kiinnosta vieressä olla... En halua, että lapset saisivat saman mallin kuin me itse kotona ollaan nähty. Että olisi NORMAALIA jokaikinen vapaapäivä ottaa alkkista ja pyöriä pienessä sievässä. Tai meidän molempien kotona ei ole mitään pieniä sieviä nähtykään vaan vanhemmat alkoholiongelmaisia kummallakin.
Miksi mies ei suostu näkemään tilannetta? Meneeköhän tämä vain pahemmaksi, vaikka kuinka yritän perustella miehelle, että tuo ei ole normaalia. Ja kyllähän mies sen tietää, kun on itsekin kotonaan aikanaan kärsinyt vanhempien ottamisesta.
Omasta mielestäni kohtuullinen käyttö on sitä, että illalla jos ottaa muutaman napanderin niin se jää sitten siihen. Aamulla ei ole tolkutonta krapulaa eikä toista päivää ole tarvis jatkaa...
Puuh....
Kommentit (46)
Jos alkoholisti ei itse edes yritä voittaa " sairauttansa" , eikä halua muutosta, vaikka voi pilata perheensä elämän ja lastensa mielenterveyden - myötätuntoa ei minulta heru. Ihan sama sanotaanko sitä sairaudeksi. Ihminen ei ole tahdoton, ei edes alkoholisti.
Minä näen alkoholmismin lähinnä riippuvuudeksi, joka on voitettavissa ja hoidettavissa.
Vierailija:
hoidot riippuvat siitä minä kukakin sen näkee. Minnesota-malli näkee sen sairautena,Maaiilokot hokevat aina " alkoholismi on sairaus" ja itse väärinkäyttäjät myös, mikä on sen mukavampi tapa saada vastuu itseltä pois. Olen sairas, enkä voi sille mitään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
6 osaa kirjoittaa ihania kliseitä kuten " meillä jokaisella on läksymme täällä opittavana" . Mitä soopaa tuokin oli?
En usko, että saat keneltäkään asiantuntijalta tukea tälle oudolle holhavalle suhteellesi alkoholisti-isään. Lapset varmasti kärsivät, etkä miestäsikään oikeasti auta. Tuo, että lapset " eivät ole ilmaisseet kärsivänsä" , on aivan huippu. Eivät leikki-ikäiset ehdottele vanhemmilleen avioeroa tai " ilmaise kärsivänsä" , vaikka mikä olisi.
Taidat olla vain tahdoton vätys, jolla ei ole selkärankaa yhtään enempää kuin miehelläsi?
Vierailija:
Minä yritän kasvattaa lapsiani ymmärtämään, että alkoholia voi käyttää kohtuudella tai sitä voi olla myös käyttämättä kokonaan. Lapset rakastavat isäänsä silminnähden täysillä, eivätkä ole ilmaisseet kärsivänsä (ainakaan toistaiseksi) millään lailla siitä että ovat isäänsä hiprakassa nähneet. Toki, jos selvästi alkavat kärsiä asiasta, asioita pitää tietysti miettiä uusiksi, sehän on selvä.
Kauniit periaatteet ovat tietysti ihanteellisia ja kukapa meistä ei toivoisi olevansa täydellinen. Valitettavasti Elämä ei kuitenkaan aina mene niiden periaatteiden mukaan. Meillä on jokaisella läksymme täällä opittavana, omansa kullakin.
puhuttiin asiat aika lailaa selviksikin jo mutta sitten mies heräs todellisuuteen ja annoin jatkoaikaa. ei se tosin ole lopettanut kokonaan mutta parempaan muuttui ja paljon....
vuoden kuivilla. Oma tahto siihenkin hoitoon tarvitaan, ei ketään voi väkisin hoitaa. Keskustelkaa tästä mahdollisuudesta. Googlella löytyy tietoa.
Siksipä sitä yritän itse välttää nykyään. Lapset nimittäin kärsivät usein enemmän siitä että alkoholistin puoliso raivoaa ja on huonolla tuulella kuin sen että isi oli hilpeässä hiprakassa.
En millään tavalla holhoa miestäni, en hoida hänen asioitaan enkä ota vastuuta hänen juomisestaan. Minulla on myös ns. oma elämä, jota elän ihan tyytyväisenä. Itse asiassa suosittelen kaikille tämän päivän Hesarissa olleen artikkelin lukemista, se oli täyttä asiaa ja näin meillä on toimittu (ilman että olen mistään virallisista menetelmistä kuullut ennen tuota juttua).
Ulkopuolisten, asiaa syvällisemmin tuntemattomien on niin helppo olla moraalisesti omasta mielestään oikeassa ja sanoa, että eroaminen on lasten kannalta paras vaihtoehto - kun se aina nimenomaan ei sitä välttämättä ole... Miksi se tuntuu olevan niin täysin käsittämätön yhtälö joillekin, että alkoholistiperheessäkin voidaan elää onnellista ja tyydyttävää elämää???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki eivät näes tilaa Hesaria, on muitakin lehtiä.
Vierailija:
Itse asiassa suosittelen kaikille tämän päivän Hesarissa olleen artikkelin lukemista, se oli täyttä asiaa ja näin meillä on toimittu (ilman että olen mistään virallisista menetelmistä kuullut ennen tuota juttua).
jättää alkoholistin omalle vastuuulle kaikki juomisen seuraukset, ei soittele työpaikalle juopon puolesta eikä selittele asioita eikä siivoa jälkiä. Sen sijaan tarkoitus on , että arjesta ja selvin päin olosta tehdään niin mukavaa, että juoppo valitsee mieluummin raittiuden kuin alkaa juomaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja vaikka äitini mitä ajattelee niin kyllä minä kärsin tilanteesta ja olin yksinomaan onnellinen kun vanhempani erosivat. Omalle isälleni se ero oli sitten kuitenkin riittävää syy juomisen lopettamiseen.
Omille lapsilleni en ikinä haluaisi samanlaista lapsuutta kuin itselläni oli.
Kai siinäkin pyritään tukemaan raitistumista, ei jatkamaan " onnellista" perhe-elämää hyväksyen alkoholistin jatkuvan " hiprakan" ?
Vierailija:
jättää alkoholistin omalle vastuuulle kaikki juomisen seuraukset, ei soittele työpaikalle juopon puolesta eikä selittele asioita eikä siivoa jälkiä. Sen sijaan tarkoitus on , että arjesta ja selvin päin olosta tehdään niin mukavaa, että juoppo valitsee mieluummin raittiuden kuin alkaa juomaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Kai siinäkin pyritään tukemaan raitistumista, ei jatkamaan " onnellista" perhe-elämää hyväksyen alkoholistin jatkuvan " hiprakan" ?
Kai olet kuullut, että alkoholistin lapsi seuraa jalanjälki tai sitten on lähes absolutisti.
Minulla ja miehelläni on alkoholistiperheet ja itse emmen käytä alkoholia ollenkaan. Ei vaan kiinnosta. En pidä alkoholin mausta ja lapsena on tullut nähtyä mitä se aikaan saa.
Ja alkoholistia on vaikea auttaa ilamn hänen omaa haluaan. Eli tilanteelle et voi mitään, jos miehesi ei halua.
Alkoholistihan on mestari keksimään selityksiä ja oikeutuksia juomiselleen. Esim. teillä tuo, että kannattaa ostaa isompi erä kerralla.
En osaa muuta sanoa, kun mene vailla Al-anon ryhmään, joka on tarkoitettu alkoholistin läheisille. Vertaistuella voisit saada jotain neuvoja ja jaksamista arkeen.
Itse en kyllä ole ollut kiinnostunut menemään mihinkään ryhmiin, vaikka niitä on alkoholistivanhempien lapsillekin.
En usko, että miehesi itsekseen vähentää käyttöä, eiköhän se vuosien myötä vaan lisääny.
Mieti ratkaisuissasi lapsia! Mieti miltä lapsista tuntuu, jos ei kehtaa kavereita tuoda kotiin, kun iskä on aina vapaa-ajalla humalassa...
Lapsille alkoholismi tuo aina ongelmia ja pitkäaikaisia seurauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse elänyt ns. alkoholistiperheessä: isä oli tuurijuoppo, joka oli kuukausitolkullakin välillä selvin päin, mutta ratkesi joskus juomaan niin että saattoi olla viikonkin joka ilta pienessä sievässä, kävi kyllä töissä, joten ilmeisesti pystyi olemaan juomatta sen aikaa. Meitä lapsia oli kolme, ja muistan lapsuudestani, että silloin kun isällä oli ns. putki päällä, äiti oli kuin myrskyn merkki ja antoi huutia meille lapsille pienestäkin syystä, silloin kun isä oli selvinpäin, äitikin oli kiltti ja lempeä. Isä oli aina mielestäni yhtä hyvällä tuulella eikä koskaan ollut vihainen meille lapsille, karkkia jakoi aina kun juomaputki oli päällä, joten silloin lapsena meistä se oli hyvä homma. En kyllä muista että isän takia olisi koskaan hävettänyt tai surettanut, äitiä kyllä pelkäsimme kun oli välillä niin raivoissaan (isän juomisen takia). Itse en käytä alkoholia kuin harvoin lasillisen tai pari, mieheni ei sitäkään vähääkään, joten en voi tietää, miten suhtautuisin, jos hän yhtäkkiä alkaisi juoda enemmän.
Tuurijuopon puolusteksena voi sanoa, elämä on valtaosin melko normaalia.
Itseäni suoraan sanottuna kuvottaa lapsiperheet, joissa tionen tai pahimmillaan molemmat vanhemmat ovat kaiken vapaa-aikansa käsi liimaantuneena kaljapulloon. Hyi S..!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Apu-lehti nro 16
Tutkimus: Vanhemman humala pelottaa lasta
Vanhempien alkoholinkäyttö voi haitata perheen lapsia, vaikka aikuiset itse pitäisivät itseän kohtuukäyttäjinä. Näin kertoo tuore tutkimus, jossa selvitettiin 3-13-vuotiaiden lasten näkemyksiä humalasta ja aikuisten juhlista.
Tutkimus on Suomessa uraauurtava, koska ennen on tutkittu vain alkoholistiperheitä, eikä humalaa ole tarkasteltu lapsen näkökulmasta. Vain alkoholismiksi mielletyn käytön on ajateltu haittaavan lapsia.
Tutkimuksessa lapsista 91 prosenttia koki humalan negatiiviseksi asiaksi.
Tässä lyhyesti...
Vierailija:
Miksi se tuntuu olevan niin täysin käsittämätön yhtälö joillekin, että alkoholistiperheessäkin voidaan elää onnellista ja tyydyttävää elämää???
Näin on käynyt minulle ja kaikille muille tuntemilleni alkoholistin lapsille.
Kun käy töissä se oikeuttaa vetämään perseet, koka viikonloppu ja molemoina päivinä. Ja uskallapa kyseenalaistaa, niin...
Lapset tulee heti KUNINGAS ALKOHOLIN JÄLKEEN...
Ja sulla taitaa olla mies ykkösenä. Mutta tiedäthän, että alkoholistien läheisetkin on sairaita? Sen nimi on läheisriippuvuus. Siitä kun paranee, niin tärkeysjärjestys menee uusiksi.
En millään tavalla holhoa miestäni, en hoida hänen asioitaan enkä ota vastuuta hänen juomisestaan. Minulla on myös ns. oma elämä, jota elän ihan tyytyväisenä.
Meillä isi ei leiki, eikä touhota lasten kanssa humalassa, vaan pysyy tiukasti poissa kaikkien silmistä. En siis käsitä miksi meidän pitäisi erota, koska lapset eivät tilanteesta kärsi. Tai ei ainakaan niin, etteivätkö kärsisi enempää siitä, että mies luovuttaisi koko taistelun holismia vastaan ja lapset menettäisi yleensä niin hyvän ja rakastavan isän. (Tätähän ei voi tietää eikä ennustaa, mutta...)
Ja jos ajatellaan, niin aika monessa perheessä tissutellaan joka viikonloppu ja kummatkin vanhemmat. Meillä ei ota kuin toinen, muutaman kerran vuodessa (eikä koskaan tissuttele, kiitos antabuksen) ja siitäkään lapset ei tajua oikein mitään...
Ulkopuolisten, asiaa syvällisemmin tuntemattomien on niin helppo olla moraalisesti omasta mielestään oikeassa ja sanoa, että eroaminen on lasten kannalta paras vaihtoehto - kun se aina nimenomaan ei sitä välttämättä ole... Miksi se tuntuu olevan niin täysin käsittämätön yhtälö joillekin, että alkoholistiperheessäkin voidaan elää onnellista ja
tyydyttävää elämää???
[/quote]
Olet mielestäni edelleen hyviä ja perusteltuja mielipiteitä omaava, ja varmasti miettinyt asiat useaan otteeseen. Harmi, (vaikkakin tieto!) että sut täällä arvosteltiin
Vierailija:
Ja jos ajatellaan, niin aika monessa perheessä tissutellaan joka viikonloppu ja kummatkin vanhemmat. Meillä ei ota kuin toinen, muutaman kerran vuodessa (eikä koskaan tissuttele, kiitos antabuksen) ja siitäkään lapset ei tajua oikein mitään...
Eihän siinä sit ole mitään ongelmaa???
hoidot riippuvat siitä minä kukakin sen näkee. Minnesota-malli näkee sen sairautena,Maaiilokot hokevat aina " alkoholismi on sairaus" ja itse väärinkäyttäjät myös, mikä on sen mukavampi tapa saada vastuu itseltä pois. Olen sairas, enkä voi sille mitään...