Tuliko vapautunut/haikea/hyvä olo, kun tiesit, että enää ette hanki lapsia? Ts. siis kun sen itse päätitte

Kaikki nuo tunteet käytiin läpi :)

...palaan elokuussa työelämään sen tiedon kanssa, etten enää koskaan kanna lasta sisälläni. On haikeata! Toisaalta olen " uhrannut" (hyvälle asialle) kaukean monta (11) vuotta elämästäni pelkästään lapsille ja perheelle. Olo samaan aikaan sellainen jännittyneen odottavakin. Nyt voin ajatella enemmän itseäni ja suunnitella ihan omia juttuja vähän pidemmälläkin jänteellä. Ei tarvitse huomioidan raskauden ja vauvanhoidon tuomia keskeytyksiä. Olen sellaista omistautuvaa tyyppiä.

kaksi tervettä, ihanaa poikaa olemme saaneet enkä enää koskaan halua olla raskaana. Viimeisin raskausaika oli yhtä helvettiä ja oli täpärällä, että emme kumpikin menettäneet henkeämme. Niinpä olemme nyt ikionnellinen nelihenkinen perhe.

koska se koskettaa naisellisuutta. Tavallaan se on suru, jonka pitää käydä läpi ennen kuin voi jatkaa eteenpäin. Monesti se on mennyt ohi kun nuorin lapsi n 3v jos on alusta asti tiennyt että " tämä on vimppa" . Joillekin se on vain liian iso kynnys/asia/suru kohdata ja ne sit synnyttää ja synnyttää ja synnyttää eikä ole sitä halua lopettaa, he eivät anna järjen puhua, koska tosiasiahan on että joskus on vain lopetettava. t 4 lasten äiti, jolla myös aina vauvakuumetta mutta antoi järjen puhua ja kävin sterilisaatiossa.

mut tajusin kans että ei voi antaa periksi (ja jatkaa) vaan piti vain päättää että nyt riittää, pitää olla varaa monta monta vuotta niitä lapsukaisia kasvattaa.

tullut

Seuraavaksi kuumeilen eläimiä. :D

ajatellen että minulla ei koskaan enää ole tämmöistä. Oli tosi vaikea päästä asiassa eteenpäin ja vauvakuume vaivasi pahemmin kuin koskaan ennen. Seksiä ei tehnyt yhtään mieli kun tuntui että eihän siitä ole mitään hyötyä nyt enää. Sitten tapahtui ihme ja kortsu peti kun kerran seksiä harrastettiin ja olen nyt raskaana. Tämä on nyt sitten meille vihon viimeinen lapsia ja asia varmistettu niin että mies kävi piuhat laittamassa poikki. Kumpikaan siis ei enää halua lapsia mutta itse tiedän että jos asiaa ei olisi hoidettu näin " radikaalisti" olisi vauvan synnyttyä taas jossain vaiheessa tullut kaipuu olla raskaana ja saada vauva. Nyt kun asia on lopullisesti hoidettu niin että vauvoja ei enää voi tulla niin olo on hiukan haikea mutta myös helpottunut. Tiedän että tämä oli meille oikea ratkaisu. Tosin nyt jo tuntuu että alkaako sitten taas eläinkuume vaivaamaan sillä ennen lapsia minulla oli oikea eläintarha kun parin vuoden välein oli pakko saada joku suloinen pentu hoidettavaksi. Liekkö minulla jotenkin ylikehittynyt hoivavietti tai jotain.

Eli olin samaan aikaan erittäin tyytyväinen, helpottunut ja ehkä pikkuriikkisen haikeakin:-) Mutta nyt on hyvä näin ja ikä kyllä tulee jo vastaan, vaikka vielä viidennen haluaisinkin, onneksi...

meille tulee yksi lapsi. Pari kuukautta synnytyksestä (minä 24-v., mies 30-v. silloin) kävi mies sterilisaatiossa. Olo oli vähän haikea, mutta hyvä. Nyt kun ainokaisemme on jo 6-vuotta, tulee joskus sellainen olo, että olisihan se vauva nyt kiva. Etenkin kun useimmat kaveripiiristäni ovat juuri ensimmäisellä kierroksella eli vauveleita riittää ympäristössä. Onneksi voin sentää heille ostella pikku söpöyksiä kaupasta. Kaikenkaikkiaan olemme kuitenkin onnellisia, että pysyimme päätöksessä yhdestä lapsesta. Tykkäämme matkustella ja yhden kanssa se on helppoa ja edullisempaakin kuin useamman kanssa.

Taustalla oli varmaan pelko töihin lähtemisestä ja sitä olis halunnut lykätä. Mut sitten menkat oli kerran viikon myöhässä ja siinä pelätessäni ja niitä odottaessani mietin mitä olis jos se neljäs tulis ja oivalsin että en halua neljättä lasta, olis jäänyt talo ja auto pieneksi. Siihen loppui kuumeilut. Kolme riittää hyvin ja nyt nuorinkin lähtee jo kouluun että elämä on nykyisin mukavan helppoa.

Vierailija:

meille tulee yksi lapsi. Pari kuukautta synnytyksestä (minä 24-v., mies 30-v. silloin) kävi mies sterilisaatiossa. Olo oli vähän haikea, mutta hyvä. Nyt kun ainokaisemme on jo 6-vuotta, tulee joskus sellainen olo, että olisihan se vauva nyt kiva. Etenkin kun useimmat kaveripiiristäni ovat juuri ensimmäisellä kierroksella eli vauveleita riittää ympäristössä. Onneksi voin sentää heille ostella pikku söpöyksiä kaupasta. Kaikenkaikkiaan olemme kuitenkin onnellisia, että pysyimme päätöksessä yhdestä lapsesta. Tykkäämme matkustella ja yhden kanssa se on helppoa ja edullisempaakin kuin useamman kanssa.

Itse en ikinä enää uskaltaisi vannoa niin 100-prosenttisesti, ettemme lisää lapsia MISSÄÄN OLOSUHTEISSA KENENKÄÄN KANSSA haluaisi, että antaisin mieheni mennä sterilisaatioon. Tai ainakin hänen olisi syytä miettiä asiaa todella vakaasti ja kaikilta kannoilta... Minähän voisin vaikka kuolla nuorena ja hän haluta sittenkin uuden vaimon kanssa lapsen, kun miehillä tuo biologinen ikä ei edes tulee kovin nuorena esteeksi jälkikasvulle.



Myös omat ajatuksemme ovat tehneet kuperkeikan, eli vannoutuneet yhden lapsen politiikan -kannattajat ;) ovat nyt ikionnellisia kahden lapsen vanhempia. En olisi ikimaailmassa uskonut, että meidän päät kääntyy tässä asiassa! Ja nyt ei voi muuta sanoa kuin että onneksi kääntyi :) Ja vaikka nyt taas tuntuu vahvasti siltä, että meidän perhe on lopullisesti tässä, en uskalla enää vannoa mitään saati tehdä jotain noin peruuttamatonta ennen kuin ikää on enempi (nyt ollaan " vasta" kolmikymppisiä).



No, jälkiviisaus on aina pahasta. Varmasti yksilapsisuudessa on monia hyviä puolia monilapsisuuteen verrattuna, eikä kaikki muuta mieltään. Ja mitäpä sellaisille ajatuksille edes antaisi valtaa, jos jostain syystä suurempi perhe ei enää olisi mahdollinen. Silloin pitääkin keskittyä ratkaisun/tilanteen hyviin puoliin :) Minusta vain kuulosti hurjalta, että jotkut on jo niin nuorina uskaltaneet tehdä niin radikaalin ratkaisun, hui! Eikö miestäsi hirvittänyt?