Tulipa nähtyä narsisti odotusaulassa...

Kaikista muista paikalla olevista henkilöistä hän oli niin kertakaikkisen ylimielinen ja räikeä tapaus. Nauroi toiselle potilaalle ivallisesti, vaikka hänen oma puoliso oli todennäköisesti myös kuolemansairas... Vai tekeekö kenties puolison sairaus ihmisestä niin katkeran, että iloa täytyy löytää vaikka sitten muita arvostelemalla? Osaako joku selittää?

Noh, lyhyeksi se ilo varmasti jää hänellä, kun pian on edessä surutyö...