Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
töissä ei mitään tekemistä (jatkunut yli vuoden), olen masentunut ja jumissa
26.01.2026 |
Olen asiantuntijatyössä (naurattaa pelkkä sanakin), nyt samassa organsaatiossa vähän yli 2 vuotta, ja ongelma on että alan olla pahasti masentunut, koska työpäivissä ei ole mitään tekemistä. Tämän päivän saldoni oli yhden sähköpostin lähettäminen.
Ja ei kiinnosta kuulla "keksi itsellesi tekemistä"-tyyppistä ohjeistusta: yritin kaikkea mahdollista opiskelusta oman työn kehittämiseen, olen kysynyt pomolta lisää tekemistä, ja tätä on nyt jatkunut yli vuoden, enkä saa päiviäni täytettyä enää vastaavalla hölynpölyllä.
Ongelmani on se, että tilanne aiheuttaa masennusta ja pahoja univaikeuksia, joiden vuoksi olen alkanut kyseenalaistaa pärjäisinkö missään työssä. Olen hakenut töitä (ja haen edelleen), mutta omalla alalla ja alueella vaihtoehdot ovat vähissä, eikä mitään ole tärpännyt.
Nyt olen pisteessä jossa mietin vain että jotenkin pitäisi kestää, mutta miten, ja toisaalta syyllistän itseäni siitä, että voin niin huonosti. Ahdistaa, että työni on käytännössä istua koneen ääressä vailla mitään tekemistä, leikkiä työntekoa ja pitää teams tilaa aktiivisena. Vähän aikaahan tuollainen menee, mutta tätä on tosiaan jatkunut yli vuoden, joten alan hajoilla todella pahasti.
Onko muilla kokemuksia vastaavasta ja mitä ajatuksia herättää nyt, jos olet päässyt jo eteenpäin ?
Kommentit (29)
Olen ollut tuollaisessa tilanteessa. Se oli todella ärsyttävää, koska eihän sitä voinut julkisesti näyttää, vaan piti olla tekevinään paljon töitä. Mutta otin irti kaiken hyödyn: käytin kaupungin tyky-palveluja, tein työterveyshoitajan kanssa dieettiohjelman ja käytin työpaikan kuntosalia, tein omia eväitä ja säästin rahaa. Kesti yli kaksi vuotta ennen kuin tuli yt:t ja irtisanominen. Siinä vaiheessa minulla oli jo säästössä 17 000 euroa, joilla aloitin osakesäästämisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opiskele tutkinto työn ohessa. Julkisella puolella aika yleistä, kun ei ole hommaa.
Sitten vaihdat duunia.
Ei ole helppo nykytilanteessa vaihtaa duunia. Varsinkin, jos työkokemus on julkiselta, on lähes mahdotonta päästä yksityiselle. Mutta kyllä kannattaa hakea muualle koko ajan. Töissä olevana saa helpommin töitä kuin työttömänä. Kannattaa myös rakentaa verkostoja, ilmoittautua kaikkiin mahdollisiin seminaareihin ja ulkopuolisiin koulutuksiin.
On näitä yksityisissä firmoissakin. Mun toimistotyössä oli viikkoja ettei ollut mitään tekemistä, mutta piti päivystää tuleeko puheluita.
Tehtaalla ei ollut tilauksia, tekemistä oli n tunniksi päivässä. Pakko oli tehdä 40 h viikkoa. Olisivat halunneet palkata mut vakkariksi reserviin, koska olen kova tekee töitä. En suostunut. Vuosi tästä, yksikkö lopetettiin.
Tukussa oli tooooodella hiljaista kun rakennusala sakkaa. Pakko olla paikalla, koska asiakkaita tulee satunnaisesti. Onneksi ei tarvinnut talvea olla siellä, silloin kaikki ahdistuu ja ilmapiiri kiristyy tylsyyden vuoksi. Asiakkaita käy keskimäärin 4 viikossa, mutta pakko päivystää.
Noin moni sanoo istutaan kahvilla ja tapetaan aikaa.
Onhan se kunniakasta kun voi sanoa olevansa töissä.
Muut keillä oli sama tilanne, olitteko myös fyysisesti väsyneitä? tuntuu itsellä, että turhautuminen ja jonkin sortin ahdistus ja masennus tilanteesta (vaikka muuten elämä ok) on syventynyt sille tasolle, että koen uupumusoireita ja unettomuutta.
Ja sitten on syyllinen olo siitä, että miten helvetissä voi olla väsynyt kun ei ole mitään tekemistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Passiivisuus väsyttää, se on ihan selvä! Jos ei saa energiaa liikkeelle, se jämähtää. Itse aloittaisin kirjoittamaan kirjaa tai opiskelisin tutkintoa tai avointa yliopistoa. Jotain, mistä saa aivoille töitä.
Minusta semmoinen on tosi tylsää työtä, että istutaan jonkun tiskin takana esim. kirjastossa tai kaupassa ja ootetaan asiakkaita, että oisko jollakin jotain asiaa. Oon ollut joskus tämmösessä ja se oli ihan kauheaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin vastaavassa tilanteessa. Pomo kiusakseen otti vastuualueeltani kaiken budjetin pois, jolloin en voinut tehdä juuri mitään, kun ei ollut rahaa. Jos vahingossakin tunnuin nauttivan jostain työtehtävästä, se siirrettiin kollegalleni. Tuo oli vieläpä ennen koronaa, jolloin toimistolla käytiin 5 päivää viikossa ja kellokortti vaati, että paikalla oltiin 8 h päivässä. Minun piti siis jatkuvasti esittää tekeväni jotain järkevää, kun en kehdannut avokonttorissa katsella sarjoja.
Surullisintahan tuossa oli, että kuukausi kuukaudelta myös muiden töiden hakeminen tuli vaikeammaksi. Omalla alallani vaaditaan näyttöjä, projekteja, portfoliota ja kokemusta. Alkoi näyttää huonolta, kun esittelemäni työt olivat kuukausien tai jopa vuosien takaa.
Lopulta pelastuksekseni tuli avoin paikka toisesta tiimistä samassa firmassa. Siellä onneksi tekemistä riitti.
Alue: Aihe vapaa
Opiskele tutkinto työn ohessa. Julkisella puolella aika yleistä, kun ei ole hommaa.
Sitten vaihdat duunia.