Lue keskustelun säännöt.
Katso lähetysajat : Kommentit (690)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, oli Martinasta mitä mieltä tahansa, hyvin näyttää pärjäävän. Helikopterista hypyssä toiseksi paras suoritus. Osa suorituksista ihan luokattomia. Yksi äijä naamalleen veteen ja nyt ehkä pohjustaa luovuttamista sillä. Tosin olihan naama osumaa ottanut ilmiselvästi. Varmaan lääkäri pistää hänet pihalle kuten käsivammaisen.
Aspen mukana aamujumpassa erittäin saksanpaimenkoiramaisesti😁. (Minullakin on saku.) Onneksi kilpailijat ovat jo ehtineet tutustua siihen, eivät pelkää. Paitsi se yksi mies, joka tönäisi koiran pois, ja Petäistö kommentoikin asiaa: tönäisit koiran pois, nyt se muistaa sinut, se tietää kyllä jos joku ei tykkää.
Toiseksi paras? Ei voinut olla
Miten niin "ei voinut olla"? Ainakin Knutti hänelle veneessä sanoi, että päivän tokaparas suoritus, se oli hieno veto, ei mitään negatiivista sanottavaa.
Ennalta sovittuja mielipiteisiin sidottuja kommentteja.
Jos olisi jokin pisteytys, joka katsojallekin jaettaisiin, olisi helpompi myös seurata osaamista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Martinan hengenpelastuskoulutustausta näkyy hienosti veden äärellä tehtävissä harjoituksissa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rannelastoilla pedataan sitä, että voi sitten selitellä poislähtöä.
...Ja tää rannetuki show jatku ainaki puol vuotta leirin jälkeenki 😄 esim podcastvieraana rakasti esitellä sitä, vaikka niissä sen mitä oudoimmissa puputunika-instastooreissa se unohtunu jonnekkin. Ehkä hän on ajatellut ja varmistellu et tarina on uskottavampi tuolleen, kun riittävän pitkään tuota perus tarrakiinnitteistä rannetukea esittelee. Normaalistihan rannetukea pidetään ihan enintään 2-3 viikkoa, yleensä viikon... T:ft ja pt
Ainakin podcastissa kertoi että kuvattiin sairaalassa ja jänne käsittääkseni poikki sekä tukinkannossa murtuneita kylkiluita josta ei ohjelmassa puhuttu. Oli itse huomannut että jotain kävi kylkiluille. Outoa kuinka täällä suhtaudutaan vammoihin. Niitä vaan tulee.
Vierailija kirjoitti:
Ekalla kaudella katsojaakin jännitti, pelotti. Neljännellä kaudella en saanut enää mitään fiilistä. 4. kausi oli tähän astisista kaikista huonoin. En katsonut loppuun asti. Ote kirposi. Jospa vitosta vois nyt yrittää? Ite kaipaan fyysisyyttä.
Aika samaa mieltä.
Tän kauden alku ei oo jaksanut niin kiinnostaa. Ehkä näytetään vaan liian nopeesti edellisen jälkeen? Liian toistolta tuntuu ja jännitys puuttuu. Tai sitten vaan häiritsee kun jaksot leikattu noin. Alkaa jostain ja loppuu johonkin. Katselen erilaisia tehtäviä peräjälkeen mutta ei mitään mistä saisi kiinni. Juoni, rakenne tai jotain puuttuu. Sama häiritsi viime kaudella, mikä sitten onkaan syynä.
Osallistujat vaikuttaa olevan ihan ok ja tehtävät vaativampia kuin sarjan alussa.
Ehkä katson joskus myöhemmin, uusintana tän kauden loppuun.
Petäistö on lippis päässä ihan ok mutta ilman ei. Missä hiukset on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan jokaiselle jaksolle vissiin oma teemansa. Itselle kaikki tehtävät näyttävät vaikeilta, rankoilta, haastavilta, pelottavilta. Niin ei ihan hahmotu jakson kokonaisuus, aihe sitä kautta. Tajuan kyllä että korkean- tai ahtaanpaikan kammoa on jossain, minkä sietokykyä haetaan. Mutta tehtävä tehtävien joukossa.
Päivä kerrallaan oli selkeempi seurata. Voi tietty olla että jostain muustakin syystä nyt vaan tuntuu tylsältä alku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rannelastoilla pedataan sitä, että voi sitten selitellä poislähtöä.
...Ja tää rannetuki show jatku ainaki puol vuotta leirin jälkeenki 😄 esim podcastvieraana rakasti esitellä sitä, vaikka niissä sen mitä oudoimmissa puputunika-instastooreissa se unohtunu jonnekkin. Ehkä hän on ajatellut ja varmistellu et tarina on uskottavampi tuolleen, kun riittävän pitkään tuota perus tarrakiinnitteistä rannetukea esittelee. Normaalistihan rannetukea pidetään ihan enintään 2-3 viikkoa, yleensä viikon... T:ft ja pt
Ainakin podcastissa kertoi että kuvattiin sairaalassa ja jänne käsittääkseni poikki sekä tukinkannossa murtuneita kylkiluita josta ei ohjelmassa puhuttu. Oli itse huomannut että jotain kävi kylkiluille. Outoa kuinka täällä suhtaudutaan vammoihin. Niitä vaan tulee.
Ymmärrettävää kyllä, että hänen esittelemänsä vammat kuulostavat dramaattisilta ja vakavilta. Ne myös herättää sympatiaa ja hyväksyntää enemmän kuin tavallisen tylsän nyrjähdyksen tai venähdyksen kertominen. Onhan se varmasti itsetuntoa ja egoa hivelevää saada tällä tarinalla huomiota, kuin kertomalla tavallisen tylsästä luovuttamista kivun rajoittamana.
Pysähdytäänpä tosiaan hetkeksi ihan faktojen äärelle ja käydään läpi miksi monet kuvaa (ja syystäkin epäilee) näitä hänen tarinoitaan dramatisoiduiks ja mikä tekee niistä ristiriitaiset.
Ensinnäkään ranteen jänne/jänteet ei tuosta noin vaan repeä, tai "mene paskaks". Jos niin sattuisi käymäänkin, niin sen jälkeen ei todellakaan jatkettais punnerruksilla, otettas kädellä tukea maasta/mistään, eikä kanniskeltais mitään tukkeja.
Jänteet on todella vahvaa kudosta, ikäänkuin biologisia kaapeleita, jotka evoluutio on suunnitellut kestämään valtaviakin kuormia ja myös venymään eri asennoissa. Jänteillä on origo ja insertio, eli ne kiinnittyvät syvälle lihakseen laajasti. Jos nyt esimerkiksi ranteen jänne/jänteet katkeaa, niin käden toiminta lakka välittömästi: sormia ei saa joko kunnolla koukkuun tai ojennukseen, riippuen kumpi jänne olisi kyseessä. Tällöin ranteella ei pystyisi tekemään enää mitään. Ei ottamaan tukea, ei laittamaan kättä nyrkkiin tai ojentamaan.
Vähän sama, kuin jos pyörän käsijarrun vaijeri katkeaa, niin yhteys käsijarrun kahvasta jarrusatulaan pettää. Eli vaikka kuinka vahvasti jarrutat, niin jarrupalat ei osu renkaaseen eikä vauhti hidastu. Jos ranteen jänne olisi oikeasti tällä kokelaalla revennyt, niin se olisi huomattu heti, viimeistään kun lääkäri Antti tutki sen, ja ihan viimeistään kuvantamistutkimuksissa, joissa hän taisi pyörähtää, mutta palasi leirille.
Myöskään mitään tukkeja ei revenneillä jänteillä tai edes nivelsiteillä kanniskeltaisi.
Jännerepeämä vaatii aina kirurgisen korjauksen (jänteen ankkuroinnin), oikean kipsihoidon ja pitkän kuntoutuksen.
Sitä ei yksinkertaisesti hoideta millään sideharsorullalla, teipillä, tai tarrallisella rannelastalla. Ei edes lieviä murtumia. Venähdyksiä hoidetaan tuollaisella lastalla, max 1-2 viikkoa.
Sama koskee kylkiluita. Oikea kylkiluun murtuma tuntuu jokaisella hengityksellä ja tekee hengästymisestä, yskimisestä ja liikkumisesta todella kivuliasta.
Ehkä tämä auttaa hahmottamaan, miksi tarinaan syntyy aika selvä ristiriita, jos samana kesänä kerrotaan juoksulenkeistä, salitreeneistä ja tuntikausien tanssimisesta reiveillä.
Vammojen liioittelu ei tee tarinasta uskottavampaa, vaan lähinnä kiusallisen nolon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Janne: "Mä pyydän antamaan numerolapun.
Tää ei ollut pyyntö."
Voi voi.
Poliitikko Pinjalla sentään piti pokka hyvin kuulustelussa, vaikka sitten päättyikin näin.
Miten niin "ei voinut olla"? Ainakin Knutti hänelle veneessä sanoi, että päivän tokaparas suoritus, se oli hieno veto, ei mitään negatiivista sanottavaa.