Mulla on ihan kamala olo

Vierailija kirjoitti:

Niin kävi. En minä tiedä, miksi haluavat nykyään pitää yhteyttä.  Eivät sanoneet mitään syytä.

Aika metkaa, että aina kun kysytään tarkemmin niin tulee joku tekosyy kuin apteekin hyllyltä😄 Kyllä nyt luulisi vuosien välirikon jälkeen ihmisten puhuvan asiat selviksi, edes jossain määrin. Tai pyytävän anteeksi yms. 

Voit olla hyödyksi vaikka auttamaan vanhusta ulkoileen, seurakunnan kautta löytyy monta hommaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin kävi. En minä tiedä, miksi haluavat nykyään pitää yhteyttä.  Eivät sanoneet mitään syytä.

 

Aika metkaa, että aina kun kysytään tarkemmin niin tulee joku tekosyy kuin apteekin hyllyltä😄 Kyllä nyt luulisi vuosien välirikon jälkeen ihmisten puhuvan asiat selviksi, edes jossain määrin. Tai pyytävän anteeksi yms. 

Eipä he mitään anteeksi pyytäneet. Ovat toki jo vanhoja, niin ehkä haluavat olla väleissä ennen kuolemaa.

Kuka sanoo, ettei riitä? Vai sanooko edes kukaan? Hyvin moni ihminen kokee riittämättömyyttä, työssä, parisuhteessa jne. Usein ovat joko muiden ihmisten ja/tai ihmisen itselleen asettamia odotuksia. Silloin kannattaa miettiä, onko näillä odotuksilla oikeasti edes väliä.

Mikset vaadi niiltä siskoilta anteeksipyyntöä, jos ovat vuosia kohdelleet sinua huonosti? 

Vierailija kirjoitti:

Mä olen kans. Mietin että kunhan itses saat pidettyä elossa niin se riittää.

 

 

Voi vaikka aloittaa kävelylenkillään vapaaehtoisesti keräämään vastaan tulevia roskia jätepussiin. Tällaisiakin hyväntekijöitä on ja se on hieno teko.

Vierailija kirjoitti:

Mikset vaadi niiltä siskoilta anteeksipyyntöä, jos ovat vuosia kohdelleet sinua huonosti? 

Kuka niitä vanhoja jaksaa muistella. Eikä meistä varmaan mitään ylimpiä ystäviä koskaan tule, mutta hyvä, että pystytään olemaan asiallisissa väleissä.

Ketjussa on joku sairas vikapää, älkää reagoiko vaan laittakaa suoraan poistoon!! 

Vierailija kirjoitti:

Kuka niitä vanhoja jaksaa muistella. Eikä meistä varmaan mitään ylimpiä ystäviä koskaan tule, mutta hyvä, että pystytään olemaan asiallisissa väleissä.

 

Sinä itsehän muistelet ja kadut vanhoja asioita ihan alituiseen😳😳😳😳😳 Nyt tämä asia on muka kuitenkin ihan ok...Eipä toisaalta yllätä. Saas nähdä, milloin tämäkin asia kääntyy ihan päälaelleen. Kuten kaikki muutkin, kymmenet eri asiat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka niitä vanhoja jaksaa muistella. Eikä meistä varmaan mitään ylimpiä ystäviä koskaan tule, mutta hyvä, että pystytään olemaan asiallisissa väleissä.

 

Sinä itsehän muistelet ja kadut vanhoja asioita ihan alituiseen😳😳😳😳😳 Nyt tämä asia on muka kuitenkin ihan ok...Eipä toisaalta yllätä. Saas nähdä, milloin tämäkin asia kääntyy ihan päälaelleen. Kuten kaikki muutkin, kymmenet eri asiat.

 

Niin mä kadun omaa elämääni ja nuoruuttani. Tottakai.  Se olisi saanut jäädä elämättä. Mutta eihän se siskoihin liity millään tavalla. 

Kenelle ja miksi pitäisi olla hyötyä? Tai ainakaan jotain ylimääräistä hyötyä. 

Vierailija kirjoitti:

Kenelle ja miksi pitäisi olla hyötyä? Tai ainakaan jotain ylimääräistä hyötyä. 

Perheelle. Nythän olen vain taloudellinen riippakivi. 

Minäkin näin Persun...

Vierailija 

Niin mä kadun omaa elämääni ja nuoruuttani. Tottakai.  Se olisi saanut jäädä elämättä. Mutta eihän se siskoihin liity millään tavalla. 

 

Ne nuoruuden bilereissutkin, joita ihan just muistelit niiiiin kivoina että? Ja jos et olisi elänyt nuoruuttasi, ethän sä olisi edes elossa enää. Sekä kirsikkana kakun päällä; Olet väittänyt, kuinka sulla on ollut "ihan kiva, normaali ja erikoinen" elämä. Tämähän vaihtuu lähes päivittäin, jos ei useammin. 

Jos on vaikka lapsena tullut haukutuksi ja syyllistetyksi jatkuvasti, nolattu, häpäisty, kiusattu ihan siellä omassa kodissa missä kuuluisi olla turvassa ja oppia rauhassa asiat. Niin kyllä se jättää jälkensä. Voi tulla läheisriippuvaiseksi ja henkisesti heikoksi, turva ja rauha ei löydy itsestä kun sitä ei silloin tärkeässä iässä saanut muilta. :(

Minulla on ollut näin ja minulla auttoi ympäröidä itseni oikeasti vakailla ihmisillä, jotka auttavat minua, mutta eivät mahdollista. Omat vanhemmat oli pakko jättää etäälle, äiti lopulta kokonaan pois elämästäni, niin myrkyllinen hän oli. Ja niin tärkeää hänelle oli vielä aikuisenakin pitää minut avuttomana ja hänestä riippuvaisena. 

Pahimmista ajoista on itselläni nyt jo vuosia, enkä vieläkään ole siinä pisteessä mistä terveen lapsuuden saanut aloittaa jo heti taaperona, mutta pärjään kyllä enkä ole enää surkea mytty jonka hermot pettävät päivittäin. Eikä enää koskaan tunnu, että arvoni tulisi tuottavuudesta tai muiden miellyttämisestä. Ja nykyään voin jopa oikeasti AUTTAA muita, koska voin auttaa itseäni ja minulla on voimavaroja. 

Uskon, että aloittajakin voi löytää oman vahvuutensa ja sisäisen varmuuden ajan kanssa. Mutta tiedän että juuri nyt hänellä on ihan hirveä olo, eikä tämä auta välittömästi. Mutta ehkä tästä saisi pohdittavaa kun pahin ahdistus on ohi<3

Ja mitähän sille vois tehdä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija 

Niin mä kadun omaa elämääni ja nuoruuttani. Tottakai.  Se olisi saanut jäädä elämättä. Mutta eihän se siskoihin liity millään tavalla. 

 

Ne nuoruuden bilereissutkin, joita ihan just muistelit niiiiin kivoina että? Ja jos et olisi elänyt nuoruuttasi, ethän sä olisi edes elossa enää. Sekä kirsikkana kakun päällä; Olet väittänyt, kuinka sulla on ollut "ihan kiva, normaali ja erikoinen" elämä. Tämähän vaihtuu lähes päivittäin, jos ei useammin. 

 

Bilereissut oli ihan hauskoja ja ne ajat,  kun asuin yksin.

Jossain vaiheessa kerroit, että olette miehen kanssa päättäneet sinnitellä yhdessä, kunnes lapsi muuttaa omilleen. Kohtahan se aika on käsillä. 

Jos se riippakiveily olisi miehellesi hirveä asia, se olisi ottanut susta eron aikoja sitten.

No, väität ettet voi tehdä mitään koska et asu yksin ja mies on tähän syynä koska rajoittaa sun tekemisiä. Vaikka sulla on jopa oma huone? Ja on se nyt ihme, kun muutkin parit antavat toistensa esim. harrastaa yms. Tai miksi mihinkään harrastukseen edes tarvitaan toisen lupa, jos harrastus on ns. normaali? Eikä siis vie liikaa/ yhtään yhteisiä rahoja tai aikaa.