Mikä hitto saa eronneen naisen muuttamaan yhteen uuden äijän kanssa, vaikka edellisen liiton lapset ovat vielä alle kouluikäisiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkaus. Usko toiseen ihmiseen. Muutin yhteen nykyisen mieheni kanssa lasteni ollessa 5 ja 7-vuotiaita. Olin eronnut kaksi vuotta aikaisemmin ensimmäisestä miehestäni. Vähän ajan kuluttua yhteen muutostamme minusta tuntui että minä aloin hengittämään vapaammin. Perheessä oli toinen aikuinen, johon minä saatoin luottaa. Olemme olleet yhdessä jo 14 vuotta, eikä tuo tunne ole muuttunut. 

Huomaatko kuinka mietit akoille tyypilliseen tapaan tämän vain itsesi kautta? Et lasten. 

Akoille tyypilliseen tapaan? Kuinkahan moni mies ajattelee edes sen vertaa lasten kautta kuin ne akat

Kyllä se on nimenomaan naisille tyypillistä ajatella kaikki miltä minusta tuntuu. Ja sen mukaan sitten toimitaan. Sen naisten itsekeskeisyyden huomaa siitäkin,

Ai se pornon katsominen on yhteiskunnan asioiden tutkimista? Siinä ei ole kyse omista haluista?

Vierailija kirjoitti:

Kun te ette täällä palstalla voi elää kenenkään muun elämää kuin omaanne. pysykää siellä lasitornissa ja täydellisessä maailmassa missä kaikki on juuri niinkuin pitää. te ette myöskään voi päättää kenenkään muun elämästä mikä on oikea tai väärä tapa elää. Jokainen elää elämäänsä parhaaksi katsomallaan tavalla. eikä se kuulu täällä nillittäjille pätkääkään. 

Miksi sinulla menee tämä ketju noin kovasti ihon alle?

 Miksi et vain ohittanut koko ketjua?

Neuvolan terveydenhoitajana tapaan paljon lapsiperheitä joissa tapahtuu ero. Monet myös avautuvat eron syistä. 

Suurin osa eroista tapahtuu siksi, että mies petti tai on uskomattoman itsekäs.

Minä muutin 4-vuotiaan poikani kanssa uuden miehen luokse. Tuosta on 8 vuotta aikaa ja täällä ollaan edelleen. Minä sain raittiin ja huomioonottavan miehen. Poikani sai elämäänsä kunnollisen miehen mallin. Muita lapsia meillä ei ole.

Itse ajattelin samoin, kuin ap, kunnes omien lasteni isä jätti minut pitkän avioliiton jälkeen täysin puskista toisen naisen takia. Ilmoitusluontoisesti, ilman mahdollisuutta keskusteluun tai asioiden selvittelyyn. Olisin ollut valmis tekemään mitä vaan pelastaakseni ydinperheen ja saadakseni sen toimimaan. Minä kuitenkin haluan elää nimenomaan perheessä yhdessä miehen kanssa, eikä joku munansa vietävissä oleva m ul k ero minulta tätä oikeutta vie, vaikka en mukamas ollut tarpeeksi hyvä hänelle. Löysin perheen merkityksen ymmärtävän, sitoutumiskykyisen miehen. Olen aina asettanut elämässäni lapset etusijalle ja elänyt heidän ehdoillaan, mutta tässä asiassa menee oma rajani. Toki etenimme rauhallisesti ja varmistuin henkilökemioiden toimivuudesta ennen yhteenmuuttoa, ja kaikki on mennyt onneksi hyvin. Mutta en tiedä, ehkä jos olisin ajatellut pelkästään lapsia, olisimme olleet kolmistaan ja olisin elänyt vaan jossain epämääräisessä tapailukuviossa. Minua on käytetty ja poljettu maahan, olen aina laittanut muut etusijalle ja jättänyt omat haaveeni toteuttamatta, ja kiitokseksi tästä tulin hylätyksi, kun en ollut yhtä jännittävä rakastajatar kuin työpaikan nainen. En vaan jaksanut enää ajatella vain muita, tämän onnen sallin itselleni kaiken sen jälkeen, mitä olen kokenut.