Uskallanko ryhtyä avioeroprosessiin?
Niinpä. Mies allekirjoitti paperin suutuksissaan eilen, vain minun nimeni siitä enää puuttuu.
Mutta onko mulla siihen rohkeutta? Hirvittävä yksin jäämisen pelko, kenties loppuiäksi - haluaisin kyllä rinnalleni jonkun, jonka kanssa vanhuudenpäiviä viettää. Meillä on kaksi ihanaa alle kouluikäistä lasta. Miten kestän heistä erossa, jos huoltajuus on esim. vuoroviikottain...joulut yms. juhlapyhät menisivät vuorotellen...en millään pärjää taloudellisesti; olen kohta jäämässä työttömäksi yt-neuvottelujen kautta, vuokra-asunnoissa on huimat hinnat, omistusasuntoomme en pysty jäämään saati sitä lunastamaan. Perheen kakkosauton joudun itselleni lunastamaan kuitenkin. Millä maksan ajoneuvoverot, bensat, vuokrat, ruuat yms.yms.yms...
Sitten päällimmäisenä hirvittävä pettymys ja häpeän tunne, että olen epäonnistunut! Avioliittoni ei kestänytkään!
Mutta jos vaakakupissa on, jaksanko tällaista elämää vuodesta toiseen: ei hellyyttä, hyväksyntää, rakkauden osoituksia sanoin tai teoin, vain alistamista, haukkumista, kiroamista, alituista tappelua. Menemisiäni rajoitetaan, aina joutuu pahoilla mielin lähtemään esim. tyttöjeniltaa viettämään tai firman pikkujouluihin. Ei minkäänlaista muistamista äitienpäivänä tai syntymäpäivänä, koska olen "huono äiti" enkä kuulemma ole minkäänarvoinen.
Kuka muhun potkisi vauhtia, että tee nyt ihmeessä tämä siirto, kun se olisi näin "tarjottimella"... vai pitäisikö taas anella ja pyydellä anteeksi? ?
Kommentit (3)
Et sinä ole epäonnistunut!! Mun mielestä epäonnistunut on se, joka kuolinvuoteellaan harmittelee vuosia/vuosikymmeniä kestänyttä huonoa avioliittoaan, jossa roikkui kiinni, eikä uskaltanut elää ja nauttia elämästä!! Ei tuo sinun nykyinen tilanteesi vaikuta mitenkään onnelliselta... Ja yksin ei jää, jos ei halua. Maailma on ihmisiä täynnä ja rakkaus ei ole teini-ikäisten yksinoikeus!! Onnea ja jaksamista!!
www.laki24.fi sivustolta:
Avioerohakemuksen voi tehdä puoliso yksin tai puolisot yhdessä. Avioeron hakemiselle ei tarvitse esittää mitään syytä. Riittää kun hakemuksessa ilmoittaa hakevansa avioeroa harkinta-ajan jälkeen taikka ilman harkinta-aikaa kahden vuoden erillään asumisen perusteella. Avioerohakemuksen voi saattaa vireille vaikka jo heti vihkimispäivänä ja avioero on tällöin mahdollista saada aikaisintaan kuuden kuukauden harkinta-ajan jälkeen.
Eli miehesi voi hoitaa avioeron ihan itse, jos et välitä olla aktiivisena osapuolena. En tiedä, vaikuttaako se johonkin, hakeeko puoliso yksin vai molemmat yhdessä eroa.
... älä siis suutu, ei niistä asiat miksikään muutu. Ei se, että meillä oli hetkemme, ei se, että meillä oli retkemme... Voi tuuli kylmästi kutittaa selkää, se eteen päin vie sitä älä edes pelkää...
Legendaariset laulun sanat, jotka joskus kolahtaa kohdalle.
Et sinä ole epäonnistunut. Olet kulkenut omaa polkuasi, mutta nyt se polku haarautuu kahtia. Toisessa suunnassa on alistuminen ja toisessa vapaus. Epäonnistuja valitsee alistumisen, voittaja kulkee vapauteen.
Kyllä sinulla on rohkeutta. Laita nimi paperiin ja anna virran viedä. Mikäli teillä on vielä suhteessa rakkautta ja intohimoa, niin ei se nimi siellä paperissa vielä mitään lopullista ole. Harkinta-aikaa on riittämiin.
Mikä on lasten kannalta paras vaihtoehto? Varmastikin se, että he saavat vuoroin molemmilta vanhemmilta eheän elämän ja paljon rakkautta. Vai kykenettekö te tässä tilanteessa panostamaan kumpikin täysillä lapsiin ja heidän hyvinvointiin?
Minkälaisen äitimallin haluat lapsillesi antaa? Onko parempi olla sisukas äiti pienemmällä toimeentulolla ja vaikka vähäisessä puutteessa kuin alistettu "huono äiti" lihavampi lompakko taskussa?
Taloudelliset asiat aina järjestyvät. Vai oletko kuullut, että Suomessa joku ätii lapsineen olisi taivasalla nälkiintyneinä? Alistuneita ihmisiä sen sijaan hoidetaan laitoksissa ympäri maata, vielä valtaisampi joukko kotihoidossa lääkityksellä.
Jos miehesi sinua rakastaa, niin hän ottaa sinut takaisin, vaikka allekirjoitaisit kymmenittäin avioerohakemuksia. Jos ei rakasta, niin mitä hittoa siinä sitten enää roikkua!