Pahoinpidelty lapsena
Onko muilla kokemuksia pahoinpidellyksi tulemisesta lapsuudessa? Itselläni on enkä niistä ole koskaan kenellekään puhunut. Mielenterveysongelmaisen yksinhuoltajan lapsena sain säännöllisesti selkääni vyön solkipuolella niin että selkä oli usein punaisten jälkien peitossa. Tätä jatkui niin kauan kunnes pystyin olla itkemättä ja otin hiljaa väkivallan vastaan, sitten väkivalta loppui. Asiaan ei koskaan myöhemmin palattu eikä siitä puhuttu, kukaan ulkopuolinen ei tiennyt asiasta. Nyt nuo kokemukset pyrkivät pintaan vaikka niistä jo niin kauan, tapahtuivat jo 80- luvulla.
Tungenko muistot takaisin mieleni pimeään kellariin vai pitäisikö niitä jotenkin käsitellä. Minulla on ihan normaali elämä ja perhe itselläni, pystyn toki jatkamaan elämääni näinkin. Toki vauriot haittaavat jonkin verran, olem hyvin arka ja itsetuntoni on huono, mutta muuten pärjään.
Onko muilla samanlaisia kokemuksia ja miten olette pärjänneet elämässä?