Mua ärsyttää mun äiti. Oli sellainen lempeä lässyttäjä

Oot varmaan kade jollekin jolla ollut tollanen lempeä äiti. Oma äitisi on voinut  olla eri tavalla rajaton, esimerkiksi teennäisen ilmoinen ja voimakas persoona, eli tungetteleva, ylikävelevä, voimat vähissä muita syyllistävä kaiken tietävät ilkimys. Ei omena kauas puusta putoa! Noin yleensä..Miten on? 

Vaikuttaa siltä, että äitisi lempeys oli falskia eikä äitisi tiedä, mitä on rakkaus. 

Minulla oli vapaa kasvatus,  ja esimerkiksi asioiden paikoilleen laittamisen opetteleminen kesti kauan aikuisuudessa, oli vaikea pitää siisteyttä yllä, kun kotona oli aina ollut boheemi epäjärjestys. 

Mutta rakastimme äitimme kanssa toisiamme syvästi, huolimatta hänen joistakin puutteistaan kasvattajana. Siksi minusta tuntuu oudolta, että välinne ovat "väkinäiset". Jos on rakkautta, on välittömyyttä ja avoimuutta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minulla oli keskusteleva äiti eikä rangaistuksia käytetty. Vapaa kasvatus. Silti meni ihan hyvin koulu, sain opiskelupaikan, valmistuin, menin töihin. 

Onko äitisi itse ammatissaan epäonnistunut lusmuilija? Minusta on vähän liikaa syyttää äitiä aikuisena, olisit ottanut oppia muista. 

No, me olemme erilaisia, ei kai sitä suoraan voi verrata toisten elämiä. Ei äiti mikään lusmuilija ollut, mutta päästi kai minut vähän liian helpolla. Ap

Ei se lässytys varmaan sitä tee vaan se tuen puute. Jos aikuinen on vaikkapa autistinen tai mielestään vaan erikoisen boheemi/ huithapeli, ei hän vaan osaa välttämättä tehdä itselleen struktuuria milloin pesee pyykit ja miten tukee lapsiaan kasvavina yksilöinä. Vähän sama on monella ongelmaperheessä kasvaneella vanhemmalla edessä, kova työ kasvattaa itseään, sekä positiivisessa että kontrolloivassa mielessä. Tosin ei se siivoaminen vielä ihmistä tee vaan monet muut asiat. Mutta kyllä tietyt asiat pitää osata hoitaa kuten työnhaku ja jättää ne siivoukset vaikka tekemättä. Oliko äidilläsi esimerkiksi hankaluuksia arjen hallinnan ja toimeentulon kanssa? Saiko hän apuja mistään?